Kovin pitkin hampain päätin sitten kuitenkin mennä vilkaisemaan kasvimaata eilen. Viikonloppuja vältän, kun en halua seurustella naapureiden kanssa, keskustella siitä, miten huonosti nuo muut hoitavat palstaansa tai tehdä tiliä omasta elämästäni. Oli siellä pari muutakin paikalla, mutta sattuivat olemaan myös tällaisia itsensä seurassa viihtyviä. Toki siinä jokunen sana vaihdettiin säistä ja työmäärästä, mutta jätettiin poissaolijat omaan rauhaansa. Ja niinhän siellä tapahtui taas tämä maan ihme. Oli mukava kaivaa, kitkeä, kuopia, repiä. Ison säkillisen juuria ja juurakoita kannoin pois, kun yllättäin palstallani asuu kasveja, joiden olemassaolo ei ole toivottavaa. Kovasti tekisi mieli mennä uudestaankin, mutta nyt on mummoilua ja äitienpäivään liittyvää ohjelmaa. Mutta eiköhän taas joskus ensi tai seuraavalla viikolla löydy joku sopiva kolo. Tehtävää siellä kyllä riittää. Koirapoikakin viihtyy, kun saa piilotella niitä kitkemiäni juurakoita uusiin paikkoihin. En sotkeudu Koirapojan puuhiin, koska "tämä on meidän yhteinen harrastus" kuten yksi palstanaapuri sopivasti totesi.
Ihminen on luotu puutarhaa hoitamaan ja Koirapoika siihen assitentiksi! Kuulostaa ihanan keväiseltä puuhasi. Hyvää Äiti-päivää!
VastaaPoistaKourat multaan ja mieli tyyneksi! p.s. lisäsin sut luettavien listaan, tolkun asiaa tunnut kertovan;)
VastaaPoistaSatoisaa vuotta Repulle!
VastaaPoistaMeilläkin on tänään tongittu kesän sato mielessä. Mies ja tytär siivosivat kasvihuoneen. Minä tyydyin ihailemaan sitä raatamista keittiön ikkunasta.
VastaaPoistaTäällä ei ole aloitettu vielä ---aina paleltaa. Välillä maa on valkoinen. Mutta jos lähipäivinä....
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta kaikille. Kyllä Cnugin vielä pääsee kasvimaalle. Tulee se kesä. Tervetuloa Sus.
VastaaPoista