Kuva 1. Se kesä oli vuosituhannen kuivin. Ruoho oli palanut, sillä aurinko oli porottanut, eikä ollut satanut viikkokausiin. Möhkön viilennyslätäkkökin oli kuivunut, ja Möhkö läähätti kuivalla. Näetkö kuvassa Möhkön? Sitä ei helposti hoksaa, vaikka se nököttääkin keskellä kalliota. Möhkön suoja-asu on niin hyvä, että yleensä ihmiset luulevat sitä pelkäksi isoksi sammaloituneeksi kivenmurikaksi. Mutta Möhkö ei ole kivi. Se on niin elävä, kuin möhköt vain voi olla. Ainakin vielä. Sillä nyt Möhkö on nääntymäisillään janoon. Möhkö on niin väsynyt, ettei se jaksa edes lähteä mönkimään vedenetsintämatkalle.
Kuva 2. Väsynyt Möhkö luo katseensa ylös taivaalle. Olisiko näkyvissä pelastavia sadepilviä? Yhtäkkiä Möhkö hätkähtää. Valkoisten pilvien keskellä erottuu pää ja hartiat. - Isomöhkö! Pilvien valtiatar kurkistaa alas Möhkön puoleen. Möhkö kyyristyy pienemmäksi, mutta Isomöhkö sanoo : - Älä pelkää! Olen tullut auttamaan sinua. Sadepilvet ovat karanneet kauemmaksi, mutta hyppäähän tänne! Täällä pilvissä on mukavan viileää, ja täällä on vettä. Ja kukaties yhdessä löydämme vielä kadonneen sadepilvenkin. Möhkö epäröi hetken. Sitten se viimeisillä voimillaan hyppäsi. Ja Isomöhkö tarttui sen tassuun ja kiskoi ylös pilviin.
Kuva 3. Kun katsotte kuvassa alas hieman vasemmalle, näette Möhkön nousemassa taivaalle. Isomöhkön autettua sitä ilmaan, Möhkö huomasi leijuvansa. Yllättäen se kohosi yhä ylemmäs ja ylemmäs. Kaupungin talot ja tornit ja hyppyrimäkikin jäivät vähitellen kauaksi Möhkön alapuolelle. Lentäminen, se oli jotain ihan uskomatonta. Niin mahtava tunne, ettei Möhkö huomannut edes korkeanpaikankammoaan.
Kuva 4
Möhkö näki valkoisia pilviä, tummia pilviä, auringonkultaa ja pilvien keskellä Isomöhkön kasvot nyt ihan suurina. Isomöhkö muistutti vähän kissaa, ja se katseli tuimasti. - Nyt saat selvitä omin avuin. Minulla on kiireitä. Lennä eteenpäin, niin näet jotain ihmeellistä. Mutta muista, vaikka mitä näkisit, älä koske mihinkään! -En koske, lupasi Möhkö nöyrästi.
kuva 5.
Puunlatvat kurottivat kohti sadepilviä, mutta vaaleanpunaiset kiukkuiset Pilvi-Odit heittelivät alas kultapölyä, jotta ne eivät näkisi pilviä. Valkoiset Salamirit työnsivät pilviä poispäin kauemmas taivaalle. Möhkö katseli pelosta väristen tätä taistelua. Onnistui kuitenkin itse kielellään lipaisemaan pilveä sen verran, että sai vettä suuhunsa.
Kuva 6.
Pilvet muuttivat väriään yhä kirjavammaksi. Möhkö väisteli Pilvi-Odeja ja Salamireja. Hän muisti varoituksen, ettei saanut koskea mihinkään. Yhtäkkiä Möhkö näki edessään jotain ihmeellistä. Kattoja ja ikkunoita! Toden totta täällä oli kerrostaloja! Täällä pilvien seassa! Möhkö oli saapunut uuteen maailmaan!
Kuva 7.
Pilvi-Odit ja Salamirit kieppuivat villisti sinne tänne talojen yllä. Möhkö katseli kummissaan uutta pilvien takaista maailmaa. Ketä täällä asui? Olivatkohan uuden maan oliot vaarallisia. Iso-Möhkö huusi korkeuksista : - Möhkö, olet perillä! Laskeudu alas ja etsi itsellesi uusi pesä! Täällä uudessa maassa on vettä, ruokaa ja turvaa.
Möhkön mielestä taivaalla roikkuvat langat, tornit, teräkattoiset kerrostalot sekä iso sieni etualalla olivat pelottavia. Se ei uskaltanut laskeutua.
Kuva 8.
Niinpä Möhkö nousi uudelleen lentoon, yli taivaalla leijuvien lankojen, yhä korkeammalle kohti vaaleanpunaisia pilviä...
MÖHKÖN MATKAA JATKUU SEURAAVASSA NUMEROSSA, JONKA KIRJOITTAJA ON REPU ;)
Ihana pilvisatu, haluan lisää jännitystä! Mainio ajatus antaa Possu Munkin kirjoittaa tekstit, koska nyt on heinäkuu eli tavallisin kesäloma. Hyviä kuvia!
Kuva 1.
VastaaPoistaSe kesä oli vuosituhannen kuivin. Ruoho oli palanut, sillä aurinko oli porottanut, eikä ollut satanut viikkokausiin. Möhkön viilennyslätäkkökin oli kuivunut, ja Möhkö läähätti kuivalla. Näetkö kuvassa Möhkön? Sitä ei helposti hoksaa, vaikka se nököttääkin keskellä kalliota. Möhkön suoja-asu on niin hyvä, että yleensä ihmiset luulevat sitä pelkäksi isoksi sammaloituneeksi kivenmurikaksi. Mutta Möhkö ei ole kivi. Se on niin elävä, kuin möhköt vain voi olla. Ainakin vielä. Sillä nyt Möhkö on nääntymäisillään janoon. Möhkö on niin väsynyt, ettei se jaksa edes lähteä mönkimään vedenetsintämatkalle.
Kuva 2.
Väsynyt Möhkö luo katseensa ylös taivaalle. Olisiko näkyvissä pelastavia sadepilviä? Yhtäkkiä Möhkö hätkähtää. Valkoisten pilvien keskellä erottuu pää ja hartiat. - Isomöhkö! Pilvien valtiatar kurkistaa alas Möhkön puoleen. Möhkö kyyristyy pienemmäksi, mutta Isomöhkö sanoo : - Älä pelkää! Olen tullut auttamaan sinua. Sadepilvet ovat karanneet kauemmaksi, mutta hyppäähän tänne! Täällä pilvissä on mukavan viileää, ja täällä on vettä. Ja kukaties yhdessä löydämme vielä kadonneen sadepilvenkin.
Möhkö epäröi hetken. Sitten se viimeisillä voimillaan hyppäsi. Ja Isomöhkö tarttui sen tassuun ja kiskoi ylös pilviin.
Kuva 3.
Kun katsotte kuvassa alas hieman vasemmalle, näette Möhkön nousemassa taivaalle. Isomöhkön autettua sitä ilmaan, Möhkö huomasi leijuvansa. Yllättäen se kohosi yhä ylemmäs ja ylemmäs. Kaupungin talot ja tornit ja hyppyrimäkikin jäivät vähitellen kauaksi Möhkön alapuolelle. Lentäminen, se oli jotain ihan uskomatonta. Niin mahtava tunne, ettei Möhkö huomannut edes korkeanpaikankammoaan.
Kuva 4
Möhkö näki valkoisia pilviä, tummia pilviä, auringonkultaa ja pilvien keskellä Isomöhkön kasvot nyt ihan suurina. Isomöhkö muistutti vähän kissaa, ja se katseli tuimasti. - Nyt saat selvitä omin avuin. Minulla on kiireitä. Lennä eteenpäin, niin näet jotain ihmeellistä. Mutta muista, vaikka mitä näkisit, älä koske mihinkään!
-En koske, lupasi Möhkö nöyrästi.
kuva 5.
Puunlatvat kurottivat kohti sadepilviä, mutta vaaleanpunaiset kiukkuiset Pilvi-Odit heittelivät alas kultapölyä, jotta ne eivät näkisi pilviä. Valkoiset Salamirit työnsivät pilviä poispäin kauemmas taivaalle. Möhkö katseli pelosta väristen tätä taistelua. Onnistui kuitenkin itse kielellään lipaisemaan pilveä sen verran, että sai vettä suuhunsa.
Kuva 6.
Pilvet muuttivat väriään yhä kirjavammaksi. Möhkö väisteli Pilvi-Odeja ja Salamireja. Hän muisti varoituksen, ettei saanut koskea mihinkään. Yhtäkkiä Möhkö näki edessään jotain ihmeellistä. Kattoja ja ikkunoita! Toden totta täällä oli kerrostaloja! Täällä pilvien seassa! Möhkö oli saapunut uuteen maailmaan!
Kuva 7.
Pilvi-Odit ja Salamirit kieppuivat villisti sinne tänne talojen yllä. Möhkö katseli kummissaan uutta pilvien takaista maailmaa. Ketä täällä asui? Olivatkohan uuden maan oliot vaarallisia. Iso-Möhkö huusi korkeuksista : - Möhkö, olet perillä! Laskeudu alas ja etsi itsellesi uusi pesä! Täällä uudessa maassa on vettä, ruokaa ja turvaa.
Möhkön mielestä taivaalla roikkuvat langat, tornit, teräkattoiset kerrostalot sekä iso sieni etualalla olivat pelottavia. Se ei uskaltanut laskeutua.
Kuva 8.
Niinpä Möhkö nousi uudelleen lentoon, yli taivaalla leijuvien lankojen, yhä korkeammalle kohti vaaleanpunaisia pilviä...
MÖHKÖN MATKAA JATKUU SEURAAVASSA NUMEROSSA, JONKA KIRJOITTAJA ON REPU ;)
Kylläpä Possu on tarinatuulella tänään. Upeita kuvia! Voimia Repulle!
VastaaPoistaIhana pilvisatu, haluan lisää jännitystä! Mainio ajatus antaa Possu Munkin kirjoittaa tekstit, koska nyt on heinäkuu eli tavallisin kesäloma. Hyviä kuvia!
VastaaPoistaHengästyttävää Possu! Kiitos kaikille.
VastaaPoistaVoi ei! Nyt Repu uupui entisestään.
VastaaPoistaRepu uupuu kaikesta ;)
VastaaPoista