Jossain saippuasarjassa epämiellyttävää henkilöä uhkailtiin tällaisella tulevaisuudella. Rupesin miettimään, että pitäiskö sitä muka hankkia ihmissuhteita jottei kuolis yksin. (minä ajattelen aina välillä kuolemaa, en peloissani vaan ihan mielenkiinnosta, koska olen pikkuhiljaa hahmottanut, että loppu on nyt lähempänä kuin alku - hassu juttu, mutta ihan fakta) Ei kait ystäviä hankita pahan päivän varalle. Ja kun ei siitä kuolemasta edes tiedä, ehtiikö siinä surra yksinäisyyttä. Ja jos elävänä tulee toimeen nillä ihmisillä, joita on, niin kait se riittää. (sorry tämä outo aloitus)
Olen saanut postia - tai tämän paketin kuriiri toimitti ihan käteen. Kiitos siitä. Mukana oli lankaa, lehti, muistikirja ja ennen kaikkea staattisia muistilappuja. En ole oikein koskaan tuntenut tarvitsevani mitään neuleapuvälineitä, mutta nyt mieli muuttui.
Nämä ovat täydellisiä. Neuleohjeen seuraaminen on niiin helppoa, kun lappu tarraa kiinni mihin vain paperiin, pysyy paikallaan ohuena ja selkeänä. Loistava keksintö. Nyt alkaa neuleita tulla.
Sain myös postia. Kortista huomaatte varmaan, että Sus' on asialla. Korttihan on tietenkin hieno, mutta tuota kynää on pakko hehkuttaa. Aivan ihana! Tuollaisella kirjoittaminen inspiroi. Kauniit kynät on yhtä mukavia kuin kauniit muistikirjat. Yhdessä ne tekevät elämän iloiseksi.
Uusi bloggeri sen sijaan on pelkästään ärsyttävä. En yhtään tykkää. Epäilemättä on paljon uusia muokkausmahdollisuuksia, mutta siitä seuraa, että kaikki muokkaaminen on hitaampaa kuin ennen. Vihaan uudistuksia!
Säät sen sijaan ovat olleet mukavia. Kunnon myrskyjäkin. Alan oikeasti olla vanha, kun jo vähän varoen tutkailin puita, että kaatuuko ne niskaan. Yritän unohtaa ja nauttia.
Punaisia taivaita luvattiin usan metsäpalojen takia, mutta pilvet ovat peittäneet taivasta aika tehokkaasti. Olisi kiva nähdä, miten paljon punaisempaa nyt löytyy.
Minua henk. koht. ei haittaisi jos yksinäisenä kuolisin, mutta se on mahdoton ajatus, en varmasti olis yksin sillä hetkellä.
VastaaPoistaMulla ei ole mitään vaikeutta uuden bloggerin kanssa, ihan kuin ei olisi miksikään muuttunut, ehkää kaikilla ei ole sama juttu.
Minä voisin hyvinkin olla yksin. Olen usein yksin. Koirapoika on kyllä melkein aina mukana, mutta joskus menen vaikka kasvimaalle yksin tai olen pyykkituvalla yksin. Ja jos yksin tarkoittaa, ettei ole ihmisiä paikalla, niin silloinhan olen suurimman osan ajasta yksin. Ei täällä kotona normisti ole kuin minä ja Koirapoika. Mutta kukapa kuolemastaan tietää millaisen kansanpaljouden keskellä on.
VastaaPoistaUusi bloggeri ei ole entistä vaikeampi, mutta rajattoman ärsyttävä ;)
Upeasti sait kuvattua myrskyn pyörittelemässä puita, niin elävä kuva, vaikka vain valokuva. Meillä oli eilen sadesään illassa yllättäen vaaleanpunainen auringonlasku. Tuommoinen merkkipaperi neulemallissa olisi joskus tarpeen. T Saukkis, joka voisi kuolla yksin yhtä hyvin kuin olisi voinut synnyttää ”yksin”.
VastaaPoista” Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
VastaaPoistayksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.”
Niin pitkälle en ole päässyt, että asiaa olisin miettinyt... mutta en ehkä yksin.
Nautin kyllä kovasti yksinolosta, mutta kaipaan hetkittäin muitakin. Perheellisenä ei toki täysin yksinäisiä hetkiä hirveästi ole, vaikkakin puoliso on normaalisti työnsä puolesta paljon pois kotoa.
Mukavia paketteja on sinne tullut 😍.
Kärsivällisyyttä uuden bloggerin kanssa tosiaan tarvitsee!
Yksin on kuoleman hetkellä vaikka olisi ympärillä satapäinen yleisö. Ei sitä mr Grim Reaperia, tuttavallisemmin Se Kuolemajuippi viikatteineen, kukaan muu näe, tunne kylmäävän käden kosketusta kun matkaansa vie. Valoisat tunnelit ja muut, ihan sinulle koko shöym yksityisnäytös, joillekin elämän ensimmäinen , kaikille varmasti viimeinen.
VastaaPoistaKuolema on niin luottoystävä, saletisti ainoa tapaamasi persoona joka tekee sen mitä pitää tehdäkin, satavarmasti saapuu. Kuolema, ainoa varma asia ihmisen elossa, ei edes niistä veroista nykyään ole niin väliä.
Intiaanipäällikön serkun kaverin koiranulkouiluttaja Sus' on puhunut, ugh ja muita vastaavia sanontoja.
Kyllä on Sus ihanan kynän lähettänyt ja muutenkin on syysvaihto tuonut iloa eloosi. Nyt vain kauniita asioita muistiin, kynä ja naamio inspiroikoon ja neuleet, niihin tulee nyt kivoja kuvioita!
VastaaPoistaUpea vihko ja kynä!!!
VastaaPoistaYksin voi olla ,silti ei oo yksinäinen...
Kaikkea kaunista !,Sinulle Repu 🤍❤
Kuvien onnistuminen on aina sattuman kauppaa. Joskus onnistuu, joskus ei. Määrä on tärkeää ;)
VastaaPoistaLiekö poikani lukenut täältä, kun yllättäin ilmoitti, että jos alan tuntea itseni yksinäiseksi tai meinaan kuolla, hänelle voi ilmoittaa, jotta voivat soitella ja laittaa seurannan kännyyni, jotta löytävät raadon (sanoi nimenomaan "raadon"). Väkisin eivät kuulemma häiritse eli jos kaipaan jotain, pitää ilmoittaa. Jotenkin tuo kesäsairastaminen, on tehnyt minusta kuolevaisen pojan silmissä. Me ollaan kyllä niin samalla aaltopituudella noiden lasteni kanssa.
Yksinhän sitä ihminen on, yksin tulee ja lähtee. Tietysti jos ois kaksossisarus, niin ois erilainen side toiseen. Mut ihan yksin oon kasvanut. Välillä olin yksin myös avioliitossa. Kun mies kuoli, olin kyllä läsnä, mutta eipä hän sitä ihan viime tunteina tainnut tajuta. Ei tiedä.
VastaaPoistaVoi, mie oon käytänyt tavallisia tarralappuja jos en ole pysynyt neuleohjeen rivillä. En ole tiennyt muita olevankaan.
En minäkään ole huomannut bloggerissa paljoa vaikeuksia. En ole muuttanut mitään, ihan vaan kirjoitan ja lisään kuvia. Se on vähän keljua kun rivinväliin tulee isompi väli kun on Kappale valittuna ja se itestään muuttuu Normaalista Kappaleeksi, vaikka ei haluaisi.
Hyvää loppuviikkoa sinne! Upeat on näkymät ikkunasta.
Nuo kyllä voittaa kaikki muut rivin seuraamiskikat. Suosittelen.
VastaaPoistaKyllähän tähän uuteenkin tottuu kuten kaikkeen muuhunkin.
Mulla ja mutsilla oli kans niin sama aallonpituus, juuri tuollaisia raato-heittoja mitä muut kummeksu ja me vaan hekoteltiin. Äh, tuli ikävä, silleen hyvällä tavallla<3
VastaaPoista