Aamukahvin aika. Koirapojan raskas, syvä hengitys kaikuu pöydän alta. Aamulenkki on hoidettu ja aamuruoka syöty, vähän leikittykin, joten nyt voi ottaa rennosti.
---
Eilen oli jo pakannut muistikirjat takaisin laatikoihin (huom! monikko - yksi laatikko ei riitä, eikä kaksikaan) ennenkuin rupesin lukemaan palautetta. Kun sitten kaikki olivat niin yksimielisiä, että joo ja uusi ja hieno, kaivoin laatikot esille.
Löytyi monenkokoista,
monenmuotoista,
kierreselkäistä,
taidolla nidottua
---
ja paljon muuta.
Päädyin kuitenkin tähän, melko isoon, melko koristeelliseen. Siitä siis tulee minun uusi muistikirjani.
---
No, eihän aina mene suunnitelmien mukaan. Illan mittaan päätin katsella keskeneräisiäkin.
Niitä on hyllyissä, hyllyjen päällä, pinoissa ja piilossa. Selailin niitäkin, että jos vaikka jotain loppuunsaattaisin. Sellaistakin on kyllä joskus tapahtunut, että joku on täyttynyt.
Löysin käsilaukkukirjan. Otin käyttöön. Käsilaukussa on aina hyvä olla pieni muistikirja ja kynä. Jos vaikka joku ajatus sattuisi syntymään. Jostain syystä olen ollut pitkään ilman. Ei kännylle huitaistut muistiinpanot ole koskaan kirjoitetun veroisia.
Löysin myös treenikirjan, johon olen tehnyt Natalie Goldbergin ja Julia Cameronin kirjoista poimimiani tehtäviä. Tämäkin on mukava harrastus, jota voin jatkaa. Laitan vain kirjan keittiön pöydälle, niin voin vaikka aamukahvilla treenata kirjoittamista ja aivoja.
Keskeneräisissä oli tällainenkin, joka täyttää hienouden tunnusmerkit.
(Hyvä, että näitä on joskus tullut hankituksi. Nykyinen kirjakauppatarjonta on aika köyhää. Taidan tilata jostain netin syövereistä itselleni joululahjaksi jonkun todella hienon. Voihan olla, että innostun tässä syksyllä ja tarvitsen uuden ensi vuodeksi. Ja vaikken tarvitsisi, muistikirjoja ei ole koskaan liikaa.)
---
Emilie kirjoitti:
"tai joskus kun sattuu löytämään sen hienon kirjan jostain piilosta ja
ilmettelee että mistä tämäkin on tullut. Sit lukee ne vuosien takaiset
kirjoitukset ja kirjoittaa lisää."
---
Sehän tuntuikin oivalta ajatukselta tämän muistikirjan kohdalla.
Tämän aloittamisesta on mennyt aikaa - ja lopettamisesta myös. Parikymmentä sivua on kirjoitettu ja sitten on uupumus iskenyt. Tämä on pahimmilta työuupumusvuosiltani ja loppua kohti aika nolo, mutta eihän näin hienoa opusta voi tuhota.
---
Kait te olette samaa mieltä? Olettehan???
---
Jatkan siis tätä samalla tyylillä eli sopiva kuva joka juttuun. Vaikka en tykkää askartelusta, kaikenlainen nyhertäminen on lähellä sydäntäni.
---
Marika ehdotti:
Toisesta päästä alkavat tarinat ja toisesta päästä päiväkirja, aina
silloin kun iskee tarve kirjoittaa. Joskus monta kertaa päivässä, joskus
ei mitään.
---
Hyvä idea, mutta taidan kirjoittaa ihan vain, mitä päässä liikkuu. Jos rupeaa tekemään mieli romaanikirjailijaksi, otan sitä varten uuden muistikirjan. Sehän olisi oiva syy satsata liikaa euroja paperiin ;)
Ällistyttävä määrä muistikirjoja, niin tyhjiä kuin täysiä, tahi vajaita. Mulla noita vihkoja on mutta säännöllisin väliajoin tuhoa nekin käytyäni ne läpi. En saa osasta mitään selvää, apteekkiliitto kiittää etten ryhtynyt lääkäriksi=)
VastaaPoistaTuo minkä otit käyttöön on kyllä hieno, rauta puree=)
Voi kun sulla on jo niin hienoja muistikirjoja! Ei todella enää löydy kaupoista noin hienoja. Nuo kuminauhat ovat hyvät olla, että pysyy kiinni.
VastaaPoistaJostain syystä mulla ne täyttyy yksi kerrallaan, eikä kasaudu vajaana. Loppupuolella jo tuntuu että sais täyttyä, niin liimaan kuvia enemmän, ni täyttyy nopeemmin.
Nyt on menossa pieni, vihreä kirjanen ihan vaan Flying Tigeristä, ja kirjoitan yhden sivun päivässä, ei mitään kummempaa. Ehkä riittää syyskuuksi vielä.
En ole vielä hävittänyt näitä vanhojakaan, monta on vielä jossain kadoksissa, olen etsinyt niitä monesti.
Onpas valikoimassasi todella upeita muistikirjoja! t: Saukkis
VastaaPoistaNyt on ihana kirja jokaiseen tunnelmaan tahi tarpeeseen. Muistikirjojen kanssa on kuin lankojen, ei koskaan liikaa vaan kaikki tarpeen.
VastaaPoistaKävin tänään ostamassa kaksi muistikirja: tyttärelle kovakantisen A4:n, jonka kannessa on jaksollinen järjestelmä. Itselleni pienen, jonka kannet ovat muoviset suklaalevyt. Itselle ostettu oli heräteostos käsilaukkua varten. T 🦦 Saukkis
VastaaPoistaTässähän on vain pieni pintaraapaisu muistikirjoistani, tyhjistä ja vajaista. On niitä täysiäkin olemassa. Kun te muut ostatte suklaata ankean päivän piristtkseksi, minä ostan muistikirjan.
VastaaPoista