mutta velvollisuudentunto panee postaamaan. Velvollisuudet häiritsevät ajoittain elämääni. Ei mitkään oikeat velvollisuudet vaan ihan itsekehitetyt. Ja sitten kun lintsaan jostain, iskee huono omatunto, sekin ihan omaehtoinen. Taitava ihminen tekee elämästään haastavaa ilman muiden apua.
Se on taas espanjankurssi. Tekisi niin mieli lintsata, kun en ole saanut viikolla mitään luetuksi, mutta onneksi on velvollisuudentunne. Olen tehnyt pitkän kauppalistankin valmiiksi. Kun kerran joudun matkustamaan ihmisten ilmoille, voin hoitaa shoppailut samalla, pyöriä naamioituneena ostoskeskuksessa.
Ulkona on kaunista. Aikansa, kun ikkunasta tuijottelen, alkaa elämä hymyillä. Ehkä paras perintö sekavasta lapsuudestani on taito nauttia luonnosta. Melkein tässä harkitsen, että jos vaikka kurssin ja shoppailun jälkeen menisin Koirapojan kanssa raivaamaan kasvimaan viidakkoa. Uni pakeni minua viime yönä, joten ulkoilu voisi pelastaa uupumiselta. - Taas minä siis suunnittelen.
Kaunista syyskuun loppua itse kullekin säädylle - ja myös säädyttömille.
Kylläpä vaikutti tutulta. Mullakin on tavoite että postaan 15 kertaa syyskuussa, viimekuussa 31 krt.
VastaaPoistaJospa sitä vielä pääsisit espanjaan kunhan tää maailamantila selviää, sitten on tarpeen kielen osaaminen.
Oon melkeinpä kateellinen kun pääset raivaamaan kasvimaata, ja vieläpä koirapojan kanssa.
Täällä vaan on kauppalistan suunnittelu, mihinpäin tänään kävelis, ja ikkunasta tuijotaminen, (sitten tv:n katselu, valokuvaaminen samoja asioita mitä on kotona, ruokaakin pitäs tehä ja syödä, ettei vaan leipää puputa koko päivää) ainiin ja blogipostaus.
Eipä nää oikein johdu velvollisuudentunnosta nämä.
Kyllä se tääkin päivä tästä menee, on ainakin aurinkoista. Mukavaa shoppailupäivää!
Eihän sitä saisi sitäkään vähää aikaiseksi kuin nyt saa jos ei olisi voima itseään komennella, hyvää vaan kun on jotain sisällämikä pakottaa tekemään edes jotain. muutoinhan se menee ihan makoiluksi ja lopulta tylsistyy ja turhautuu, kyyniseksin saataa heittäytyä...=)
VastaaPoistaKoirapojalle kilo rapsuja kun jaksaa sua paimentaa=)
Saukkis täällä testaa kommentointia muuten kuin nimettömänä. Rutiini, josta toteuttaa miettimättä, jaksaako juuri nyt lähteä kieltentunnille tai jumppaan - lähtee vain enempiä pohtimatta, koska on aika lähteä, pitää toimintaa yllä. Niin monta kertaa olisi paljon houkuttelevampaa mennä nukkumaan kuin lähteä jumppaan, vaikka jumppa on oikeasti kivempi kuin liian aikaisin nukkumaan meneminen. Onko se sitten velvollisuudentunto vai rutiini tai aikataulu, mutta lopputulos on sama. En minäkään muuten koskaan tee italian läksyjä, mutta tunnille raahaudun uskollisesti. T 🦦
VastaaPoistaOlen monta kertaa todennut, että kannatti lähteä vaikka laiskottikin. Harmikseni vain unohdin puutarha-aiheisen Martta-illan, mutta enhän minä mikään puutarhaihminen olekaan. Ihmisten tapaaminen mukavan asian äärellä voimaannuttaa. Arkeen on hyvä saada pieniä valopilkkuja toisten ihmisten seurasta vapaa-ajalla. Hyviä palsta- ja luontohetkiä Koirapojan kanssa!
VastaaPoistaSinäpäs kirjoitit ..niin tutulta kuulostavalta aiheesta:)))
VastaaPoistaVelvollisuuden tunto?,hyvä vai huono asia??
Kauniita pähkäily päiviä teille,Sinulle REpu ja Koirapojalle!
Velvollisuuden tunto on parhaimmillaan eteenpäin vievä voima, mutta pahimmillaan uuvuttava taakka. Kultaisen keskitien löytäminen on tässäkin hyväksi.
VastaaPoistaViime päivien kelit on olleet upeat!
Pääasia, että jotain vaikka väkisin.
VastaaPoista