lauantai 19. elokuuta 2023

Helsinki - savuinen sumuinen kaupunki

 

Ihmiset ei tunne edes naapuriaan.
Mutta ei hätää. Naapurit kyllä tuntee ihmisen ja tietää hänestä kaiken. Turvallista on siis olo.


Sateisen hämärää on sää - vihreää, vehreää luonto, kun vettä on riittänyt. 
 
 
Ja meille tällainen tuhruinen sää sopii paremmin kuin pistävän kuuma auringonpaiste.


Ja sanonpa taas kerran, että tämä on ihanaa seutua asua. Kallioita, metsiä, tilaa ja merikin lähellä. Puhumattakaan tästä asunnosta, joka on lottovoitto minulle, ikkunoista tuijottelijalle. Ja naapuritkin on mukavia. Kaikenlaista elämää riittää, mutta niinhän sen on oltavakin. Riidoista on helppo pysytellä erossa, kun ei liian tuttavalliseksi kenenkään kanssa rupea. Enemmän elävien kanssakin on helppo elää, kun muistaa peruskohteliaisuuden, ja vastaa puheisiin kuten ihmisille vastataan. Juhlat voi joskus kiihtyä äänekkäiksikin, mutta väsyy ne juhlijatkin joskus. Ja eläkeläisenähän voi univelkaa hoitaa päikkäreillä. En millään haluaisi muuttaa täältä pois.


Eilen matkustin toiselle puolen kaupunkia jalkahoitoon. On nimittäin moniongelmaiset jalat, joita pitää hoitaa, sillä kävelykyky on tärkeää. Entinen jalkahoitajani muutti Pariisiin, joten piti löytää uusi. Googlesta sitten valitsin tämän asiakaspalautteen takia. Osoittautui hyväksi.


Siinä matkustellessani ajattelin, miten fiksua oli ostaa vuosilippu. Ei tarvitse laskea euroja, eikä miettiä, mikä olisi kannattavampaa. Enkä jälkikäteen viitsi laskeskella, matkustelenko tarpeeksi, että olisi edullista. 


Tänäänkin matkustelen. Sain tällaisen synttärilahjan. Siihen kuului autokyyti, mutta sanoin, että menen julkisilla, mutta takaisinpäin otan mieluusti kyydin. En ole koskaan missään tällaisessa ollut ja nytkin vähän mietityttää, että onkohan oikein minun juttu. Mutta kolme tuntiahan kestää mitä vain.


Kesäkurpitsahillon tein vain keltaisista kuorimatta, siemeniä poistamatta. Pikkukurpitsoista se onnistuu. Omenaa en laittanut, jotta voin tarjota maistiaisia tyttärelleni, eli on vain kesäkurpitsaa, sitruunaa ja hillosokeria. Sitruunaa olisi saanut olla enemmän, vaikka jo laitoin vähän ylimääräistä. Kyllähän tuota syö. Tänään tosin syön vain perunakukkoa. Lasteni isä tuli entisiltä kotiseuduiltamme kesänvietosta ja toi minullekin kukon. Herkuttelupäivä tiedossa.
---
Miten olisi kirjallinen joulukalenteri?

11 kommenttia:

  1. Joulukalenterille vahva kyllä!
    Tuo hillo näyttää tosi herkulliselta ja on ihanan värinen. Pitääkin vinkata velipojalle, se kun on syksyisin ongelmissa kesäkurpitsan kanssa.

    VastaaPoista
  2. Maukkaan aurinkoisen näköistä hilloa!

    Onpa mielenkiintoinen synttärilahja, kerro sitten kokemuksistasi!

    Täällä on mukavat naapurit, joidenkin kanssa jutellaan enemmän, toisia tervehditään. Juhlia ei kukaan tässä porraskäytävässä jaksa, kaikilla ikää jo sen verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä välillä vaihtuu naapurit, mutta täällä yläkerroksissa on aika pysyvää. Tosin yhdessä asunnossa toimii joku remonttimieskämppä, jossa vaihtuvuus on suurta. Mutta he taitavat olla töistä niin väsyneitä, etteivät jaksa enää meluta. Eri maista tulleita. Eivät osaa suomea, eikä yleensä englantiakaan, mutta uskaltautuvat hissiin minun ja Koirapojan kanssa, kun käytän viittomiskieltä.

      Poista
  3. Joulukalenterille peukku myös täältä - hienoa jos jaksat meitä taas ilahduttaa ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan se on kiva jotain keksiä. Pitäisi jotain uutta ehkä kehittää.

      Poista
  4. Ihanan väristä tuo hillosi- Pitääpä minunkin kokeilla onnistuisiko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppotekoista, kesäkurpitsat kuutioiksi, kypsiksi ja muussiksi. Mukaan sitruunankuorta ja -mehua ja hillosokeria.

      Poista
  5. Erikoisia kivoja juttuja sisälsi postauksesi, kuten tuo hillokin.

    Asuinseutusi vaikuttaa viihtyisältä. Mukavaa että tykkäät asua siellä. Mikä kaupunginosa lienee? Ei minulle tuttua ympäristöä.

    Aivan ihana kuva Koirapojasta. Liikuttavan suloinen.

    VastaaPoista
  6. On kyllä hienoa kun viihtyy ja kotiutuu asumispaikkaansa. Toivon itekki löytäväni sellaisen paikan vielä elossa ollessa. Kait se itestä on kiinni, vika on siis minussa, ei paikassa.
    Täällähän oletkin kertonut tuosta neulejoogajutusta, kiva se on kokeilla erilaistakin.
    Mutta on niin kaunista hilloa!

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.