Kaikkea voi stressata

Tosin en enää muista, mikä oli perimmäinen syy siihen, että uni kaikkosi liian varhain. Mutta näin se teki. Siinä unta etsiessä kävin lukemassa blogeja vaikken niitä pääse kommentoimaan tuolla kännyllä. Pöllön blogissa kauhisteltiin, että joku oli vienyt kolme isoa jätesäkillistä roskiin. Minä olen vienyt tämän vuoden aikana tuplasti tuon verran. Tämän syyskuunkin aikana on yksi iso jätesäkki täyttynyt sellaisesta, mitä en viitsi täällä erikseen luetella. Ja kun tuolla todettiin, että kyseinen ihminen on varmaan tyytyväinen, niin voi olla, mutta minulla ei paljon näy tämä tavaran poisto. No, kaapeissa ja hyllyillä näkyy. On tilaa. Mutta koti on päivä päivältä pahemmassa kaaoksessa, kun lattiat ja pöydät täyttyy esineistä, joiden loppusijoituspaikka on vielä epävarma. Pitäisi varmaan välillä siivota.

Oli illalla ja yöllä kunnon myräkkä. Tuuli niin, että tuntui seinät lähtevän lentoon. Sade hakkasi ikkunoihin kuin raekuuro. Pihat muuttuivat järviksi. Ukkostikin.

Hienoja pilviä oli kaikkialla.

Nyt on taas kaunis aamu ja pilvetön taivas.

Retkeily on nyt erinäisistä syistä tauolla, mutta minimalismi etenee aikataulussa toistaiseksi suuresti ponnistelematta. Ja nyt on muutamia kuviakin, jos joku haluua varastojaan täydentää.

Tuo Binchy menee Sagalle, kun siitä edellisestä yksi menee Gnulle, mutta muut ovat jaossa.

Eilen siis lähti kirjoja. Päätin luopua myös näistä tarkkaan luetuista Pekka Töpöhännistä. Kansien kunto ei ola priima, mutta sisus toimii. Haluaisko joku.

Tänään laitan menemään vähän erilaista kamaa, mukana myös nämä toimivat silmälasikotelot. Jätin itselle kaksi pienintä.

Että tällaista tänään. Tämähän käy päivä päivältä työläämmäksi, joten voi olla, että pitää ruveta sotkeutumaan lillukanvarsiin. Olisi minulla niitä palapelejäkin, joista Pöllö näytti luopuvan, mutta ne haluan säilyttää, jos vaikka joskus tekisi mieli taas palastella.