keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Nyt on kaikki toisin


Tuuli murjoo nurkkia. Otin ohuen toppatakin käyttöön. Sain kierrätyskeskuksen autoon repullisen ja valtavan kassillisen niitä kaikkein hankalampia tavaroita. Ja olen nukkunut noin kymmenen tuntia. Elämä hymyilee. Eniten ehkä kuitenkin nautin tuosta tuulen voimasta. Syysmyrskyillä minä tunnen eläväni. Muutenkin myrskyt on enemmän minun säitäni kuin tasaiset auringonporotukset, ei toki niin, etten lämmöstäkin nauttisi. Se vain on passivoivaa.


Laitan tähän tyrkylle kolme korttipakkaa, keskimmäisessä Kiinan nähtävyyksiä. Minähän lankojen lisäksi keräilen pullonkorkkeja, jotain kolikoita ja myös korttipakkoja. Korttipakat onkin hyvä keräilykohde, kun en korttia pelaa, en edes tykkää peleistä. Pikaisesti laskien minulla on nyt 55 erilaista korttipakkaa. Nämä sain palautuksena tyttäreltäni, joka on lopettanut korttien keräilyn viisastuttuaan.


sähkökaappi

4 kommenttia:

  1. Minusta syksyssä on ihanaa vesisade ja värit, ulkoilun suhteen. Silloin kun tuulee, voi sytyttää kynttilöitä, keittää teetä käpertyä (pitäisi kyllä istua selkä suorana - tai ainakin vaihtaa toiseen nurkkaan..) sohvan nurkkaan ja lukea tai neuloa. Olla vaan.

    Tai sitten siitä tosiaan saa energiaa, ja saa paljon aikaiseksi kotoana. Ehkä tänäään. Lopultakin.

    Siili on niin suloinen <3



    VastaaPoista
  2. Possukin ottaa jo useimmiten ulos kesätakin päälle. Possun kalenterin mukaanhan on vielä kesä.

    VastaaPoista
  3. Meillä om lähes kaikissa sähkökaapeissa alueeseen sopiva kuva.
    Possu elää nyt Repun syksyä!

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.