Yhtä ja toista ja vähän kolmattakin

Sosiaalinen naapurini soitti viikonloppuna ovikelloa ja toi kaksi ruukullista nuppunarsisseja, jotka ovat nyt ruvenneet avautumaan. Onhan se mukavaa, kun erakollakin on kiva, sosiaalinen naapuri. Häneltä myös kuulen kaiken, mitä muille naapureille on sattunut ja tapahtunut, mutta hän ei ole mikään pahantahtoinen juoruilija vaan oikeasti mukava ihminen. On minusta outoa. Pitänee joku päivä viedä hänelle villasukat ihan vain siitä ilosta, että tuollainen ihminen on osunut seinän taakse. Ei muissakaan naapureissa ole mitään vikaa, mutta heidän kanssaan välimatkan pitäminen onnistuu.

Ikuisuusprojektini kevätsiivous saa tänään ihan uuden vaihteen. Ei nyt toki ihan aamusta, mutta kohtapuoleen. Eilen oli tiputettu lappu, jossa kerrottiin, että uusien antennipistokkeiden asennusta varten seinien vierustujoja on saatava tyhjiksi huomiseen mennessä. Sehän tietää melkoista urakkaa vaikka onneksi noita kaikkein suurimpia kirjahyllyjä ei tarvitse purkaa. Mutta olkkari, makkari ja eteinen pitää myllätä perusteellisesti. Tästä voi myös seurata katkos postailuuni, jos lapseni ei ehdi tulla asentelemaan johtoja takaisin paikalleen. Viritykset ovat sen verran monimutkaisia, ettei mummo ehkä niihin kykene vaikka onkin suht näppärä mummo.

Tänään aamuyöstä sain vihdoin loppuun Kvanttivarkaan. Laitoin sen kohtaan 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pitempään. Tuohon kohtaan siksi, että luin tämän jo vuosi sitten eli silloin, kun sain sen tyttäreltäni lahjaksi. Luin, enkä päässyt selville, mistä on kyse. Joten luin nyt uudestaan ja yritin vähän suomentaa, mutta hellitin kuitenkin jossain vaiheessa. Luin myös arvosteluja, mitä en yleensä tee. Arvostelut helpottivat, sillä ei ilmeisesti kukaan muukaan tajunnut. Lupailtiin, että jatkossa selkenee. Tämä on siis trilogian eka osa ja nyt isken seuraavaan.

Kirja on maailmankuulun fyysikon kirjoittamaa kovaa scifiä. Eka osa tapahtuu Marsissa joskus kaukana tulevaisuudessa. Kirjassa ei selitellä mitään. Se vilisee tuntemattomia termejä ja käsitteitä. Minunlaiselle sanojen merkitysten kyttääjälle on tosi vaikea lukea tällaista. Lisäksi kirjan nimet ja termit ovat täynnä viittauksia historiaan, kirjallisuuteen, uskontoihin ja kansoihin. Harkitsin välillä jopa sanaston tekemistä, jotta tietäisin, mikä on sobornost tai zoku tai kuptaaminen. En tehnyt. Luin ja kärsin. Toivon, että Kvartaaliruhtinas selventää asiaa. Jos ei, luen taas uudestaan. Tosin luen nyt putkeen koko trilogian, koska, jos tämän jättää kesken, putoaa taatusti kärryiltä. Tästä sitkeydestä voi helposti päätellä, että tykkään kirjasta. Tykkään kaikesta kuvitellusta ja tykkään haasteista. Tässä kirjassa kyllä riittää haastetta pienille aivoille. Ärsyttäväksi tilanteen tekee se, että sanojen merkityksen tietäminen selventäisi asiaa. Esim. sobornost on venäläinen filosofian suuntaus, joka korostaa ihmisten välisen yhteistyön tarvetta individualismin kustannuksella. Annoin kirjalle vain neljä tähteä, koska mielestäni olisi ollut reilua liittää mukaan sanasto. Mutta, jos haluatte haastaa itsenne, lukekaa. 

Kovin olenkin ollut nyt kultturelli. Kävin tyttäreni kanssa eilen katsomassa Tom of Finland -leffan, koska se on Dome Karukosken ohjaama ja olemme pitäneet kaikista hänen ohjauksistaan. Oli hyvä, eleetön, koskettava.

Olen myös periaatteen ihminen. Sain tyttäreltäni eilen tuoreen ruisleivän. Arvatkaa, kihosiko vesi kielelle kaiken tämän suklaanmässäämisen jälkeen. Melkein hävisin, mutta hillitsin itseni mestarillisesti, pussitin ja pakastin. Vielä komisenkymmentä päivää!