Yksi vuoden merkkipaalu on taas käsillä eli päivä ja yö yhtä pitkiä. Huomenna päivä on jo yötä pitempi. Keväällä elämä vilkastuu ja sen merkkinä minulla on komea turvonnut, punainen lämpäre oikeassa käsivarressa. Menen kyllä pilatekseen, mutta taidan jättää uinnin väliin vaikka uimakamppeet on jo pakattu reppuun. Kantelen niitä mukanani kiltisti. lintukirppu hyökkäsi kimppuuni ja minähän olen enemmän tai vähemmän allerginen kaikille verenimijöille, lintukirpuille etenkin.
Veikkaan, että Koirapoika kuskasi sen sisälle, vaikka kyllähän ne voivat hypätä suoraan ihmiseenkin. Onneksi ne eivät kykene elämään sen enempää koiran kuin ihmisenkään seurana vaan tarvitsevat niitä lintuja eli vaara ohi, mutta ikävät seuraukset.
Lintuja ei vielä ole tarpeeksi kirpuille, eikä minunkaan lajimääräni lisäänny. Fiksummat olivat eilen nähneet täällä tundrahanhenkin, minä vain noita kanadan ja merikavereita. Muutenkin samat tiput kuin aiemmin. Kottaraispavia kyllä pyöri taivaanrannassa, mutta en laske niitä, kun määritys oli mutu.
Höh, mokoma lintukirppu!
VastaaPoistaKuulostaa kurjalta tuommoinen lintukirppu, yäks.
VastaaPoistaNoista linnuista vielä kerron.
Me kun täällä harmaassa kerrostalossa asutaan ja ollaan yksi niistä harvoista (kolmesta), joilla ei ole parvekelaseja, niin talitintit tahtoo käydä meidän parvekkeella. En tiedä hakeeko ne tuolta seinän raosta syötävää vai pesän pehmukkeita, mutta ei me oikein niitä sinne haluta, kun se samalla kakkii tonne parvekkeelle. Ei tykätä.
MUTTA.
Pöllöpä keksi keinon "pelotella" tinttejä (olenkos vähän ilkeä?) Olen pistänyt parvekkeen pöydälle muutaman erilaisen ja erikokoisen keramiikkaPÖLLÖN vahtimaan :) Tintit pelkää niitä; luulevat kai niitä oikeiksi pöllöiksi eikä ilmeisesti tykkää niistä.
Jossain vaiheessa tajuavat kyllä, että hei, nehän ei muuten liiku, ovat kököttäneet tuossa samassa asennossa viikkokausia :) Silloin käyn vähän kääntämässä pöllöjä, vaihtamassa niiden paikkaa tms. Ja, anteeksi vain, tintit ovat sen verran hölmöjä, että luulevat pöllöjen olevan eläviä kun ovat liikkuneet ja pysyvät taas pitkään poissa.
Siis oikeasti kyllä, jos asuisin maalla tms. ruokkisin lintuja, mutta eihän se näin kaupungissa kerrostalossa käy ja varsinkin kun lasten leikkipaikat ovat lähes vieressä joka kolmella suunnalla.
Normi-ihmisille lintukirput aiheuttaa vain pienen paukamajonon. Minulla on tällainen dramaattinen lähestymistyyli. Kun eka kertaa törmäsin näihin, oli pakko mennä tohtorille. Säikähdin, kun kyynärpäät ja polvet turposivat palloiksi, muuttuivat tulipunaisiksi ja kuumiksi. Se oli aika tömäkkä kortisonipillerikuuri, joka siitä seurasi. Nyt vain odottelen, että nuo rakkulat puhkeavat, turvotus laskee ja kutina häviää. Kortisonirasvaa ja histeciä. Tähän voi pahimmassa tapauksessa mennä viikkoja, joten toivottavasti kirput löytää lintuja.
VastaaPoistaMinunkin partsilla tintit käy kuikuilemassa. Niillä on ollut pesä tuossa räystään alla ihan minun partsin vieressä. Minusta ne on söpöjä vaikka niilläkin voi olla kirppuja.