Höpinää

Eilen olin pitkällä, pitkällä kävelyllä Koirapojan kanssa. Koirapoikakin vain nukkui sitten loppupäivän. Tänäänkin olisi säätä mennä, mutta se ikuinen kysymys, saanko itseni liikkeelle. Herätessä olin niin jähmeä, että vaivoin sain kiskotuksi itseni ylös ja Koitapojan pakottamana pikalenkille. Nyta vasta, kun olen aamukahvin saanut juotua, tuntuu, että voisin tehdä muutakin kuin ryömiä takaisin sänkyyn.

Tämä postailu on jotenkin jälkijättöistä tai etukäteistä. Setvin pitkästi jaaritellen, mitä olen ajatellut, että olisi syytä tehdä ja sitten lyhyesti perkaan edellisen päivän juttuja. Olisi fiksumpaa kirjoitella illalla, mutta kun tämä aamukahvipöytä on niin oiva koneella roikkumiseen. 

Joten olisko sittenkin parempi mennä kaupoille ja katsoa lenkkiä myöhemmin. Olisi pakollista hankittavaa. Shoppailu tosin kiinnostaa huomattavasti vähemmän kuin ulkoilu. Lenkkeilyä haittaa, ettei minulla oikein ole sellaisia kenkiä, joilla olisi hyvä kävellä näissä kurakoissa. Kumikengissä tahtoo jalat kipeytyä melko pian. Eikä sinänsä mitään hätää. Kevätsiivoushan on kesken. Olkkariin voisin raivata leveämpiä käytäviä. Mieluiten ehkä syventyisin tuohon ikuisuuskirjaan, joka on aina vain kesken. Tosi mukava, mielenkiintoinen, mutta niin vaikealukuinen.

Josko rupean tekemään kalakeittoa, kun taitaa tuo hernesoppa loppua tänään. Aivan erinomaista soppaa olikin. Pitänee ostaa taas pussi herneitä. Nyt on takana vartti tuosta tuhkapaastosta. Hirveästi syön suklaata, kun leipä on pannassa. Naapuri toi yhtenä päivänä lämpimiä pullia, joita oli paistanut. Laitoin pakkaseen.