keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kuudes viikko


Räntää rätki taivaan täydeltä. Aamulenkki ehdittiin hoitaa kuurojen välissä. Nyt ei pahemmin sada. Toivottavasti ei iltapäivälläkään. Tosin busseilla matkailen. SNYpaketti on hakeutunut toiselle puolen kaupunkia, joten harrastan kotiseuturetkeilyä. Hyvä se on välillä tutustua uusiin maisemiin ja uusiin bussilinjoihin etenkin, kun nyt on tuota matka-aikaa. Onneksi päätin luopua siitä arvon kyttäämisestä ja ostin kesään asti vapaata liikkumista. Tänään on kampaajakin, joten sinnekin on matkattava. Ehkä menen paketti kainalossa kampurille. Minulla on pitkään ollut hyvin lyhyt, punainen tukka, mutta viime vuoden lopulla päätin luopua värjäämisestä ja ruveta harmaaksi. Nyt mietin, josko kasvattaisin lyhyen polkkatukan. Pitäisi saada vaihtelua, kun tuo tuttu, hyvä kampaaja leikkaa aina samanlaisen tyylin. Mutta katsotaan, miten käy.

Eilen kävin siis teatterissa. Arktinen hysteria oli ok, mutta ei nyt herättänyt suurta intohimoa teatteria kohtaan. Pitänee katsella lippuja johonkin muuhun.

Ja päivän valitukset: nyt on oikean käden sormien nivelet tosi kipeät. Joku ikävä ihminen voisi sanoa, että neulominen pitäisi lopettaa, mutta minä epäilen Koirapoikaa ja fleksiä. Oikean käden peukalolla jarrutan Koirapojan ryntäilyjä. Pitänee ottaa vasen käsi käyttöön, jotta on tasapuolisesti molemmat kädet kipeinä. Ei horjuta niin pahasti. 

Niin ja aamulla oli vaikea saada näkökenttää pysymään paikallaan. Silmät ei tarkentaneet oikein mihinkään vaan halusivat molemmat katsoa omiaan, jolloin kaikki näkyi kaksinkertaisena. Tämä on minulla yleinen väsymyksen aiheuttama ongelma, hajataittoisuutta. Nukuin aika vähän, kun meni yö pitkäksi ja aamulla heräsin aikaisin sateen pieksäessä ikkunaa. Mutta nyt silmät ovat suostuneet tekemään yhteistyötä keskenään.

Kuusi viikkoa on takana kymmenestä ja taisteluväsymystä hiukan ilmassa. Mutta olen kuitenkin aina palannut ruotuun satunnaisten syrjähyppyjen jälkeen.

  • yhteenveto:
    • paino on edelleen laskusuunnassa
    • vyötärönarukin pysyy kuosissaan eli kasvaa edelleen
    • iltasyönnistä ei ole puutetta
    • suklaan ja pähkinöiden lisäksi söin viikonloppuna leipää, nakkeja, kalkkunaa (tekosyynä käytin mummoilua ja sitä, ettei muka ollut muuta syömistä - olisi ollut, jos olisin viitsinyt tehdä)
    • ei tietenkään punaviiniä tai muuta paaston kieltämää juomaa
    • askeleita vähän
    • ei kuntosalia, ei jumppaa
    • yksi uinti
    • yksi pilates
    • kyykkyjä 130-135-140-160 (ja tähän sitten loppui kyykkääminen kokonaan)

5 kommenttia:

  1. 4299. Hyvinhän sinulla etenee kunnonkohotus vai mikä sen haasteen nimi nyt olikaan. Painokin on laskusuunnassa. Minä ja Jagulaari olemme luvanneet toisillemme pitävämme herkuttoman huhtikuun. Siihen tässä valmistaudun henkisesti ja juon vettä samalla.

    VastaaPoista
  2. Respectit sinne! Mulla on käynyt vähän toisin päin eli paino tuntuu menevän vaan ylös päin 😬.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kehuista. Epäilen, onko miten terveellistä syödä järkyttäviä määriä chilipähkinöitä ja suklaata, mutta vielä parikymmentä päivää näin.

    Herkuton huhtikuu kuulostaa ankealta, mutta niinhän sitä sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Lasketaanko pääsiäismunat herkuksi?

    VastaaPoista
  4. Sovimme, että minä ja Jagulaari itse päätämme, mitä herkuton huhtikuu tarkoittaa omalla kohdalla. Minä olen aikamoinen tiukkapipo, kun jotain päätän. Eli minä en syö suklaamunia huhtikuussa. Tosin suklaamunat eivät ole mitään lempiherkkuani, että tuskin minä söisin niitä muutenkaan.

    VastaaPoista
  5. Minunkaan ei tee mieli pääsiäismunia - etenkään, kun syön koko ajan suklaata - mutta mämmiä tekee mieli.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.