Sehän oli täysikuu ja helposti minäkin väitän sen vaikuttavan uniini. Mutta kuinkas sitten kävikään. Eilen kävin Koirapojan kanssa rautakaupassa tuossa parin kilometrin päässä. Kotiin tultua oli nälkä (minulla on tämän tuhkapaaston tiimoilta koko ajan nälkä, ilmeisesti leivän puutetta), joten tankkasin reippaasti kalakeittoa. Ja rupesi väsyttämään. En yleensä nuku päikkäreitä, mutta nyt oli pakko, kun ei silmät pysyneet auki. Laitoin herätyksen tunnin päähän. Nukuin. Sammutin herätyksen. Ja nukuin vielä toisen tunnin. Päikkärit ja täysikuu - mitä se vaikuttaa yöuniin? Nukuin yhdeksän tuntia.
Kun heräsin mereltä nouseva usva oli juuri peittänyt auringon ja levittäytyi kaikkialle.
Nyt ulkona on aina vain läpitunkemattomampi sumu. Mutta mukava tyyni pakkasaamu oli lenkillä. Nyt voisin vihdoinkin käydä käsiksi tuohon olkkariin, mutta miten se neulominen enemmän innostaisi. Päikkärit taidan jättää kuitenkin tältä päivältä.
Eilenhän oli oikea kevätpäivä, aurinko lämmitti ja kuraa riitti. Valoisaa on jo pitkään. Aurinko on siirtynyt laskemaan hyppyrimäen oikealle puolelle ja kiitää vauhdilla eteenpäin. Nuo auringonlaskut ovat kovin konkreettisia valon mittaajia, kun voin seurata vuodenkulkua parvekkeelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.