...pihan halki vie.
---
Ja sataa losottaa tauotta.
---
Eilen kävin elämäni toisella flunssapiikillä. Kun kerran on jonkin rutiinin hankkinut, ei siitä helposti luovu. Minulla on siis tapana käydä piikillä.
---
Koska satoi tasaisena virtana, unohdin haaveet kävelystä ja kokeilin palvelulinjaa eka kertaa. (Kuvittelen noiden pienten minibussien käyttävän nimeä palvelulinja.) Sehän olikin näppärä reitti. Teki koukkauksia, joihinkin umpiperiin, mutta oli nopea. Kuski oli rauhallinen, ystävällinen, hätäilemätön, jutteleva. Saatan josku toistekin käyttää. Pakko on vähän hehkuttaa, miten hyvä julkinen liikenne meillä on.
---
Ja pakko on myös hehkuttaa tuota piikityksen sujuvuutta. Piikittäjä tosin totesi, että onnistuin hyvin ajan valinnassa, kun ei ollut ruuhkia. Ei niitä kyllä ollut viime vuonnakaan. Suoraan ulkoa istumaan tuoliin, piikki käteen ja toisesta ovesta toiselle tuolille, jossa kiltisti istuin vaaditut minuutit varmistamassa, ettei tule rokotusreaktiota. Ja kaikki tähän rokotushässäkkään värvätyt ihmiset olivat ystävällisiä, hymyileviä, kiireettömän tuntuisia.Ja paljon heitä oli: muutama ohjaamassa ihmisiä oikeaan suuntaan, yli kymmenen piikittäjää ja vielä jokunen yksilö valvomassa lopussa, tuleeko jollekin oireita. Julkisen liikenteen lisäksi julkinen terveydenhuolto saa plussia.
---
Enkä viitsi nyt valittaa mistään. Tänään on pyykkipäivä ja varmaan siivoustakin. Kohta pääsee availemaan joulukalentereita ja postikin kulkee. Mikäs tässä on mummon ollessa.
Maalaisella on kestänyt tovi blogien lukemisessa, mutta mikä on maalaisen on ollessa, kun ei ole kiire mihinkään.
VastaaPoista"Onhan näitä joulunaluspäiviä" - ja tämän joulun joulunaluspäivät jos loppuu kesken, niin seuraavaan on taas reilut 300 lisää.
Kuulosti mukavalta marraskuiselta päivältä, noin pitää marraskuun päättyäkin - tai ylipäätään marraskuun mataa :)
Maalaiset ottaa rauhallisesti.
VastaaPoista