Jos olisin joku muu, sanoisin, että minulla on kaamosmasennus. Mutta koska olen minä, pimeän puolen rakastaja, sanon vain, että nyt ei nappaa. Diagnoosista riippumatta, suuri saamattomuus huokuu kodissani. Menin jopa niin pitkälle, että viritin jopa kirkasvalolampun tänä aamuna tuohon pöydän nurkkaan eka kertaa muutamaan vuoteen. Se kyllä ärsyttää niin, että taidan pakata laatikkoonsa ja viedä takaisin kellariin. Työelämäaikana se oli kovinkin tarpeellinen, kun piti jaksaa, mutta ei kyllä sovi tähän elämään, keinotekoinen valo.
Olen lapsesta lähtien tykännyt valon vaihteluista. Kesän yöttömistä öistä ja talven päivättömistä päivistä. Tänne "etelään" muuttaessani suurin ongelma oli valo, kun kesällä ei ole oikeasti valoisaa, eikä talvella ikinä pimeää. Etenkin pimeys loistaa poissaolollaan, outo punainen taivas kaikkialla, kun kaupungin valot tunkevat taivaalle. Olenhan minä tähän tottunut, kun suurimman osan elämästäni olen täällä asunut. Mutta nyt jokin kaihertaa. Ei mitenkään tappavasti, pientä kiusaa vain. Mutta tuon lampun kyllä vien takaisin häpeämään.
---
Ja jos vaikka siivoaisin tänään. Siitä tulee aina sellainen olo kuin saisi jotain aikaan. Ikkunatkin voisin pestä, kun ei tässä vielä ihan talvi ole vaikka miinukselle uhkaa laskea päivän mittaan. Mutta ei se ikkunoiden pesua vielä haittaa.
---
Tätä blogia jo siivosin. Kaikkea listaa sun muuta, mitä en ikinä saanut tehdyksi. On nuo kirja-leffa-sun muut kulttuurilistatkin päivittämättä. Enkä taida päivittääkään. Enhän minä enää edes muista, mitä olen lukenut tai katsonut.
---
Kaikenlaista sukkahässäkkää on tekeillä, mutta koska olen turhan laajasti maininnut tästä blogista, pitää jättää kuvat joulun jälkeen, jos vaikka paketoin muutaman sukkaparin - jos nyt saan valmiiksi.
---
Shiba tulee yökylään.
---
Koirapoikakin tuli ilmoittelemaan, että aamulenkki olis paikallaan.
Näin talvista on, kun aurinko paistaa.
---
Menen höpisemästä tällä kertaa. Tulen joskus uudestaan.
Tänään pilkisti aurinko, noin 10 minuutin ajan! Kävin nopeasti varmistamassa asian ulkona ja otin jokaisen säteen onnellisena vastaan. Odottelen hartaasti, että joulun jälkeen päivät pitenevät. odotellessa voi neuloa, lukea, harrastaa... Saniaiset jaksavat vihertää ja sammal, aina yhtä kauniisti. Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaTäälläkin näyttäytyi aurinko. Kannattaa mennä päivänvalolla metsään. Siellä on hyvin vihreää. Vaihtoehto mustuudelle.
VastaaPoistaAsiaa puhut!
VastaaPoistaTYKKÄÄN PIMIÄSTÄ,JA MYÖS NIISTÄ YÖTTÖMISTÄ ÖIstä:))
valo saaste rassaa muakin ..joskus..vaikka sitähän tottuu vaikka heinissä nukkumaan jos on pakko??:))
liian vihreää olllajseen talvi?.))
mukavia marraskuun viimeisiä päiviä!!
Onkos Repulla tänä vuonna joulukalenteri?
VastaaPoistaMiten minä arvasinkin Possun kakkosrepliikin heti, kun huomasin, että Possulla on lisää kommentoitavaa :)
VastaaPoistaPari luukkua puuttuu vielä, mutta aika valmista alkaa olla.
et arvaakkaan miten nautin käydessämme laittamassa kesäkotimme talviteloille. siel kun menee pihalle, niin on taatusti säkkipimeää. linnunrata kaartuu kauniina taivaalla, tähtiä on paljoooooon enemmän kuin tääl valosaasteen keskellä näkee.
VastaaPoistaen ole viel ottanut kirkasvalolamppua esille, en taida ottaakkaan, kun nyt pystyy olemaan sen vähäisen valoisan ajan ihan oikeesti ulkona.
marraskuun lopun hyssyjä Sinulle ja Koirapojalle myös!
Pimeää on todella ollut kun töissä lastenkin kanssa ihmetelty koko päivän loistavia katuvaloja/pihalamppuja.Toivotaan sitä valkeaa valaisevaa peittoa <3
VastaaPoista