Tänään on se päivä, kun pitkästä aikaa on mahdollisuus mennä pilatestunnille. Siispä sopivat vaatteet päälle, jumppamatto, pallo ja kuminauha kassiin ja matkaan. No, siinä sitten bussissa aamuhorteesta heräilen ja huomaan, että tulikin lähdetyksi liian aikaisin. Vähän harmittaa, mutta ei hätä ole tämännäköinen. Pitää kuitenkin käydä apteekissa ja kaupassa. Nehän voin hoitaa nyt ennen tuntia ja tunnin jälkeen suoraan kotiin.
---
Apteekki sujuu hyvin. Saan, mitä tarvitsen.
---
Pyörähdän kirjakaupassa, mutta en löydä mitään.
---
Siispä Tokmannille, jos löytyisi Koirapojalle uusi pieni näppärä harja. - Ei löydy. Voin kuitenkin ostaa jonkun suklaarasian niille, joille sukat ei kelpaa ja joille on muutenkin vaikea löytää lahjuksia. Onneksi he ovat suklaasieppoja.
---
Tokmannillahan on aina tarjouksia 2 jollain hinnalla tai kolme tai neljä tasarahalla. Päätän sitten tarttua useampaankin tarjoukseen.
---
Tyytyväisenä kassalle.
"Joo, haluan kuitin. Kiitos"
Ja kun aikaa on, tarkistan kuitin.
No, ei tuo tarjous ole mennyt oikein.
Takaisin kassalle.
Kassatyttöparka selittää, että tämä yksi on väärä, että ei se mitään tarkoita, vaikka olisivat samassa laatikossa.
Menen siis vaihtamaan yhden.
Samalla huomaan, että toinenkin tarjous on väärin. Kävelen nyt varmuuden vuoksi tarkistamaan, onko oikeat tavarat. Siellä sattuukin olemaan henkilökunnan jäsen, joka sanoo:
"Näytäpäs mitä sinulla on. Joo tuo ei ole jostain syystä mennyt siihen kassaohjelmaan. Näitä virheitä on koko ajan Minäpä soitan sinne. Mene kassalle, niin se korjataan.
---
Taas olen kassalla. Kassa korjaa sen yhden, josta ensin valitin.
Sanon, että tämäkin olisi, siitä soitettiin.
Kassa korjaa sen.
"Mutta kun tässä on siis neljä tasahintaan, niin tuo ei auta."
Kassa pyytää apua.
Sitten etsitään ne neljä, poistetaan, laitetaan uudestaan.
Jono kasvaa. Ihmiset mulkoilee minua.
No, myönnän, että nipotan pikkujutuista, mutta kun ostin ne vain tarjouksen takia.
Rahat palaavat sitten joskus tililleni, kun kortilla maksoin.
Allekirjoitan kolme paperia, saan neljä kuittia käteen ja poistun.
---
Enhän minä malta olla tarkistamatta menikö oikein.
Ylläys, yllätys! Ei mennyt.
Sain palautusta kolme euroa, olisi pitänyt saada kolme ja puoli.
Käyn vielä kiusaamassa kassaa, mutta sanon sitten, etten enää jaksa vääntää, kun paikalle olisi pitänyt kutsua apujoukkoja sotkua selvittämään.
Tässä vaiheessa olen niin kyllästynyt kaikkeen, että hyppään bussiin ja tulen takaisin kotiin. Puran jumppakamat pois kassista, vaihdan kotivaatteet ja ajattelen, että olkoon nyt kaikki terveellinen elämä tältä päivältä. Ulkoilutan Koirapojan ja kutsun naapurin glögille.
---
Menee se päivä näinkin. Onhan minulla sentään taas lyhyt tukka, kun tiistaina kävin kampaajalla.
Olisin tehnyt samoin eli jättänyt pilateksen väliin ja palannut kotiin. Olisin vielä syönyt ne suklaatkin.
VastaaPoistaMinä söin lakua :)
PoistaNo voihan...se kun joku alkaa mennä mönkään niin sit menee. Ottaa se aivoon!
VastaaPoistaAina niitä sattuu, jonkun kerran lidlissä otin 99 sentin omenia, mut kassa ottikin 1,99 e:n omenista hinnan. Kotona vasta huomasin, keljutti, mut oppiipahan sanomaan mistä laarista otti omenat.
Kummasti se ärsyttää vaikka kyse on vain muutamasta sentistä, etenkin jos on kuvitellut ostavansa tarjouksesta.
PoistaTämä on tätä nykyaikaa, kun on kiire ja tavaranpaljous! Olen monesti miettinyt, miten vähillä tavaroilla nuoruudessani selvittiin. Nyt tuskastuu jo välillä ja yrittää karsia. Minäkin olen käynyt jälkikäteen selvittämässä lähiruokakaupassa esim. olen ostanut 2 pkt Wilhelmiä niin lapussa 3. Pilaantuneista perunapusseista tai klementiineistä (ne jotka ovat siinä verkossa niin usein joku homeessa) saan usein kaksi tilalle Tuntevat jo minut niin hyvin :).
VastaaPoistaKiva, kun olet taas täällä, Beate56.
PoistaMinua nuo tarjoukset, joita ei ole päivitetty sinne kassakoneeseen ärsyttävät.
Olisin tehnyt samoin minäkin - kotiin ja ainakin yksi rasia suklaata kitusiin kiukkuisena. Ja sitten olisin vähän, ihan vähän vaan, katunut sitä suklaan syömistä 🤭
VastaaPoistaNuorempana, ehkä jotain 20-30 vuotta sitten ei jaksanut valittaa, "oma moka", eikä kehdannut - mikä tyhmyys! Nyt on niin tarkka, että kysyy kyläkaupassakin parin maitopurkin ja jauhelihan ostosta "se ei tainnut ottaa plussapisteitä, vaikka painoin". Ja sitten korjataan, oli jonoa tai ei. Muutaman euron ostoista! 😄
Mutta vähistään on oltava tarkka 👍
Nyt alkaa kyllä sitä vauhtia nuo eurot kadota, että on pakko ruveta nipottamaan. Ajattelin taas siirtyä käteiseen. Tietty euromäärä kukkaroon viikoksi ja sitten mummo laskee senttejä kassalla ja maksaa pikkuhiluilla, joita kukkaroon kertyy.
PoistaIhana tarina! Hymyilytti kun luin, ja vähän aloin jo arvailemaan, miten jumppareissulle kohta käy.
VastaaPoistap.s. Minulla on muuten samanlainen kokemus juuri Tokmannilla. Sillä kertaa olin tosin itse väärässä, mikä sitten apujoukkojen kanssa todettiin.
Kaikkea sattuu kaikille. Olen minäkin joskus ollut väärässä, en tosin muista milloin :D
Poista