maanantai 14. marraskuuta 2022

Nukkumisesta

 

Onpa uskomattoman hieno olotila. Nukuin yli kahdeksan tuntia, tosin levottomasti, säpsähdellen, mutta nukuin. Monta yötä on mennyt alle kuudella tunnilla, parhaimmillaan alle neljällä, parin tunnin jaksoissa, kun Koirapojalla on ollut taas mahaongelmia. Sitten kun aamuyöstä herää ulkoilemaan, eihän sitä oikein enää uni tule. Ja just kun nukahtaa, pitääkin taas mennä. Koirapoikahan on viettänyt suurimman osan näistä vuorokausista nukkuen. Sille ei tuota ongelmia saada unenpäästä kiinni, kun suoli on taas tyhjä. Onhan sekin kyllä ollut aika apea. Ei sairastaminen ole kivaa. Heikoksi vie, kun ei ruoka pysy sisällä. Olin päättänyt tänään tilata ajan ELLille. Mutta nyt ei. Alkaakohan jo pelkkä lääkärillä uhkaaminen toimia. Sehän on aina itsestään selvää, että kun mennään lääkäriin, oireet ovat poissa. Nyt täytyy vain toivoa, että paraneminen jatkuu taas jonkin aikaa.


Palaan raidejokeriin, kun heti edellisen postauksen jälkeisenä päivänä osuin paikalle, kun jokeri mateli pysäkille. Faceen laitoin saman kuvan ja siellä teksti luettiin "kännissä".



Tästä meidän tienoiltahan rata on ollut valmis jo pitempäänkin. Nuo ruohokaistat keskellä on hienot ja fillaroivien tuttujen mukaan punaisella pyörätiellä on tosi hyvä ajaa, koska se on asvalttia pehmeämpää. Ihan minun kotoahan rata ei kulje, mutta kävelymatka on sen verran lyhyt, että varmaan joskus tätäkin käytän. On, muuten, tullut viime päivinä aika paljon askeleita.


Ei ole paljon huvittanut läppärillä istua. Neulonut olen jotain ja siivoillut tietenkin. Alesta löytyi halpoja mattoja, joten pääsen taas heittämään jotain roskiin. On niin vanhoja mattoja, ettei niitä kannata enää pestä. Murenevat käsiin. Ja niillehän Koirapoika on lorotellut ja oksennellut. Laitanpa siis uudet. Muutaman maton käyn pesemässä, jotta on sitten vaihtomattoja, kun vahinkoja taas sattuu. Pari vähemmän likaista "pesin" ruokasoodalla. Se toimii tosi hyvin. 


Olen taas nettishoppaillut. Vähän talvi- ja sadevaatetta itselleni, jos vaikka talvi tulee. Lankojahan en tarvitse, mutta nämä menevät joululahjaksi. Nuorempi mummotettava on oppinut neulomaan ja toivoi sateenkaarenväristä puuvillalankaa. Sanoi, että voi ottaa siskoltaan puikot, mutta enköhän minä laita ihan omia puikkoja lapsen pakettiin. Jos hänestä saisi vielä neulojan.


On yllättäin sisälämpö kohonnut hippusen yli kahdenkymmenen. Tai mikäs yllätys se. Meillä aina sisälämpö lisääntyy, kun ulkolämpö pienenee. Lämpöä mitataan sekä ulkoa että sisältä, mutta ulkomittaus vaikuttaa enemmän.

8 kommenttia:

  1. Kyllä ihastelen nukkumiesi tuntien määrää. Minullakin on nukkumisen kanssa ongelmaa. Nukahdan hyvin, mutta unta ei riitä aamuun asti.
    Siellä on komeat ratikkaraitit. Langat ovat mukava lahja neulootikoille ♡ Minä olen taas neulonut kuin vimmassa. Taas on villasukat puikoilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullekaan nukahtaminen ole ongelma. Usein myös herään aamuyöllä, mutta hetken lueskelu auttaa. nyt vain on tuon Koirapojan maha pakottanut ulos turhan usein yöaikaan.

      Poista
  2. Kiva että edes välillä saat vähän pidemmät unet. Mutta hui, minä pelästyin tuota pyörätiekuvaa: noinko se menee raiteiden yli? Tuntuu vaaralliselta paikalta. Äskettäinhän oli varusmiesten tasoristeysonnettomuus ja näkymä oli ollut huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pyörätie siinä koukkaa radan yli. Näkyvyys on kyllä hyvä ja liikenneympyräkin siinä ennen, mutta saa nähdä. Tuon raidejokerin kanssahan on jalankulkijoillekin omat säännöt eli jokerilla aina etuajo-oikeus. Liikennevalot kyllä ohjaa, jos niitä noudattaa eli ei tämä ole sellainen vartioimaton risteys.

      Poista
  3. Hyvä, että sait pidemmät unet. Vähän huonona nukkumaan, sitä osaa arvostaa kunnon yöunia. Nyt saikulla ollessa on tosin ihanaa kun voi ottaa tarvittaessa vaikka päikkärit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin joskus päikkäröin, mutta yritän välttää sitä eli pyrin kuitenkin normaaliin rytmiin nukkumisen suhteen. Helposti menisi ihan hillittömäksi. Vaikka mitäpä sillä sinänsä olisi väliä. Näin eläkeläisenähän sitä voisi vaikka aina valvoa yöt ja nukkua päivät - tai lähes aina. Joskus on jotain menoa ihmisten aikaan.

      Poista
  4. Ai kauhistus - jos facessa luettu että "kännissä" - niin nyt minä sitten luin, että "hukkumista" - onneksi se oli kuitenkin nukkumista ja toivottavasti pidemmät yöjunat saavat jatkoa!!
    Minäkin olen kyllä sellainen "uneton" - mutta jotenkin tyytyväinen tähän juuri nyt, että on enemmän aikaa tehdä kaikkea, kun kerrankin on tekemistä enemmänkin kuin paljon!!
    Ihana lanka/puikkolahja...
    Koirapojalle kaikkea hyvää myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nyt ihan hukkumista :) Nyt on toinenkin hyvin nukuttu yö takana ja olo mainio. Minä kyllä arvostan unta aika paljon etenkin nyt vanhempana. Aika zombina olen, jos pitää yö valvoa. Nuorena tuli kyllä useinkin pystylähtöjä ja kummasti vain selvittiin.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.