Nyt on sellainen aamu, ettei otsikko liity mitenkään mihinkään. En vain keksinyt mitään. Enkä tuosta kuvastakaan tiedä, vaikka tunnen kyllä itseni rauhalliseksi sisäisesti vaikka verenpainelukemat on liikaa näin aamuisin. Veikkaan, etten nuku kyllin hyvin. En yleensä paineita mittaile, mutta pitäisi tässä lähitulevaisuudessa aloittaa troppi, joka ehkä nostaa verenpainetta, niin päätin katsoa, missä noin normaalisti mennään. Nyt näyttää, että normaalistikin mennään liian suurissa lukemisissa.
---
Tästä sitten tuli mieleen kritiikki aikojen takaa. Pitäisi kuulemma ajatella, millaisen kuvan annan itsestäni lukijoille. Vieroksun kovasti ajatusta. Myönnän, että näin pelkkien kirjoitusten, ja vieläpä ihan satunnaisten kirjoitusten, kautta minusta välittyvä kuva ei ole sitä, mitä oikeasti olen. Tutut osaavat lukea tekstejäni oikein, ymmärtävät huumoriani, jota kutsuvat kieroutuneeksi, osaavat suodattaa liioittelua, mutta ne, jotka tuntevat minut täällä, saavat ehkä erilaisen kuvan. Mutta silti, en halua miettiä, mitä te ajattelette näistä sepustuksista. Kirjoitan, mitä sattuu, omaksi ilokseni. Onhan se kiva, jos joku lukee ja ottaa kantaa ja ehkä joskus viihtyy. En minä täällä oikeassa elämässäkään yritä tehdä vaikutusta, antaa itsestäni parempaa kuvaa. En minä nyt kaikkea kerro tietenkään, mutta aika lailla totta kirjoittelen, joskus kyllä vähän värittäen.
---
Miten on? Suodatatko sinä tekstejäsi ajatellen, millaisen kuvan annat itsestäsi?
Postista jokunen sana. Kiireellisiä ei kannata kirjeitse lähettää. Miten minusta tuntuu, että sitä mukaa, kun postimaksut nousee, palvelu huononee. Nyt taas kuun lopussa on luvassa korotus.
Kävin eilen kaupungilla. Oli outoa kävellä ilman nastoja, mutta olisi sielläkin paikoittain nastat olleet tarpeen. Meillähän ei ilman nastoja ole tuonne menemistä ainakaan näin aamuisin. Polut ovat yöpakkasten jälkeen silkkaa jäätä.
Piti käydä aamulenkillä tässä välissä. Avaan makkarin ikkunan aina lenkin ajaksi, jotta sänky saa tuulettua rauhassa. Koirapoika on oppinut tietenkin, tulee nuuskimaan ilmaa, jotta tietää mikä on edessä.
Talvihan siellä oli edessä, vaikka linnut väittivät, että kevät on.
Joo, olen nyt parina päivänä viikonlopun jälkeen täällä kävellyt ilman nastoja. Välillä pitää hiipiä, mutta kun tietää missä kulkee niin valitsemalla oikean kadun ehkä pysyy pystyssä. On kyllä tosi tiukassa jäiden ja lumien lähtö.
VastaaPoistaEn tiedä millaisen kuvan annan itsestäni, ihan sama. Ketä kiinnostaa. Mutta en todella kerro kaikkea, mitä mieli tekisi. Nykyisin vielä vähemmän.
Tuota pyöreiden pallukoiden kuvaa katselin ihmeissäni, ennenkuin selvisi. Huhhuh, kaikenlaista sitä onkaan. Ettäkö yölehtiä pitäisi tilata. Mulle ei tule kyllä muuta kuin mainoksia, joskus yöllä ja usein iltapäivällä. Ei todellakaan tarvitse olettaa, että posti kuljettaisi mitään nopeasti.
Minusta on kiva lukea postauksiasi. Usein samaistunkin moniin. Jos mieli tekee, niin anna palaa :)
PoistaMeilläkin voisi jo kulkea ilman nastoja reittinsä tarkkaan valiten, mutta Koirapoika tykkää enemmän lumesta kuin hiekasta, joten nastoilla mennään.
Minäkin jätän makkarin ikkunan auki kun lähden Lainakoiran kanssa aamulenkille.
VastaaPoistaJäätä tosiaankin piisaa edelleen. Hitaasti, mutta varmasti...ehkä.
Itse kun kirjoitan enimmäkseen fiktiota blogiin, niin kirjoitan mitä haluan, enkä ajattele, mitä ihmiset ajattelevat minusta. Blogivuosien aikana olen kyllä huomannut, että jotkut luulevat kaikkien tarinoitteni olevan omasta elämästäni, etenkin, jos käytän kirjoittaessani minä-muotoa.
Aika vähän ihmisestä tietää, kun lukee blogiaan. Paljon voi olettaa ja yleensä menee pieleen. Tietenkin, jos nyt joku julistaa rasismia tms, niin voi aavistaa, minkälaisesta ihmisestä on kyse, mutta eihän sellaista blogia jaksa lukea.
Kaikkein pahinta on, jos lukija kuvittelee tuntevansa kirjoittajan vain tämän tekstien perusteella. Silloin liikutaan todella heikolla jäällä.
Tulee se kevät ja kesä tännekin. Lounaassahan ovat jo pitkällä.
PoistaUsein näyttää minä-muoto menevän todeksi ellei juttu ole pahasti liioiteltu - ja joskus silloinkin. Julistuksia en minäkään jaksa, mutta onneksi täällä on vapaus valita, mitä lukee ja ketä seuraa.
Juu, onhan niitä blogeja ja muita somekanavia, joiden kirjoittajat ajattelevat hyvinkin tarkasti, millaisen kuvan antavat itsestään. Vauva.fi:llä on hulvaton keskustelu aiheesta juuri heille, jotka haluavat antaa itsestään tietynlaisen kuvan (aihe: kuinka feikata luksuselämää somessa) Erikseen ovat tietenkin he,jotka julistavat jotain ideologiaa fanaattisesti, mutta tunnemmenko oikeasti heitäkään pelkän blogikirjoittelun perusteella.
VastaaPoistaWau, että ihan ohjeita. Pitäisköhän lukea ja ruveta esittämään lottomiljönääriä ;) Meniskö täydestä?
PoistaEn tunne sinua, ainakaan tietääkseni. Ymmärrän tekstisi ja huumorisi eikä koskaan ole tullut tunnettä, että 'mitä toi nyt kirjoittaa tolleen'. En suodata mitä itse kirjoitan. Saatan kirjoittaa eri tyyleillä aiheesta riippuen, ehkä. Oma huumorini yms on sen verran outoa, että en oikein uskalla kommentoida blogeja tms. koska pelkään kirjoittavani pahasti, suorat sanat eivät ole sallittuja. Miksiköhän?
VastaaPoistaTuo postin tiedo on niin pientä pränttiä että ei varmassti kaikki näe lukea. Ja epäselvä se on, ei mitään tolkkua. Mistä mä tiedän mikä katu on mun kadun vuoropari?? Postin palvelut jätän minimiin enkä nyt hamstraa postimerkkejäkään niinkuin yleensä ennen korotusta, edellisiä on vielä muutama jäljellä.
Postin kulkemisen ja kulkemattomuuden näkee varmaan vain siitä, jos postia tulee.
PoistaKommentointihan on mukavaa, enimmäkseen :) Minä olen pitänyt periaatteena, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, olen hiljaa. Mutta kyllähän aina jotain kaunista löytyy.
Villiluonto on sisäisen rauhan ytimessä.
VastaaPoistaTäällä toinen, joka kirjoittaa mitä sattuu ja minä vedän vielä ”pohjat”, että kirjoitan vielä miten sattuu ja oikoluku vielä kuorruttaa kaiken.
Postittaminen on nykyään tarkalleen kallista ja hidasta… kaiholla kaipailen sitä aikaa jolloin posti oli seuraava päivänä perillä.
Oikoluku iski jälleen tarkalleen piti olla turkaleen 😂
PoistaJoskus tuli kortteja, joissa oli vain nimi ja kaupunki oikein, vaikkei nimeni ole mitenkään erikoinen. Nyt tulee jos tulee, vaikka osoite olisi täydellinen. On jotenkin malliesimerkki huonosta palvelusta koko posti. Eikä se ole postilaisten vika. He ovat enimmäkseen tosi mukavaa porukkaa.
PoistaKiva kuulla, ettei kaikki muutkaan niin tarkkaan kirjoittamisiaan säätele.
Mun päivityksistä huomaa, ainakin pidempään blogia seuranneet, milloin mulla ei ole mitään kirjoitettavaa: kunhan höpötän tyyliin kävin tänään ostamassa porkkanapiirakoita ja kauppias oli itse kassalla - täysin turhaa eikä varmasti kiinnosta ketään.
VastaaPoistaEn tietenkään voi tietää kiinnostaako ne "oikeatkaan" jutut ketään, mutta kun kerron kuinka olen kaatunut kotona huimauksen seurauksena ja rikkonut puoli tusinaa viinilaseja - kerron sen tapahtunutta ehkä hiukan värittäen, mutta luulen, että lukija sen uskoo oikeasti tapahtuneen.
Mutta toisaalta; olen saanut täältä blogien kautta muutamia ihan "oikeitakin" ystäviä, jotka varmaan ovat oppineet tuntemaan minut ja joiden kanssa ollaan yhteydessä muutenkin, joten ei liene niin väliä kuka uskoo kuka ei, jokainen tekee itse omat valintansa.
Valehteluun ei mulla ole tarvetta; en jaa julkisesti niitä asioita joiden en katso kuuluvankaan muille.
Menikös taas liian syvälliseksi ja vakavaksi :D
Sinulla on taito kirjoittaa mukavasti niistä arkijutuistakin. On kiva samaistua tai ihmetellä, miten erilaista eri ihmisten elämä on. Minua kiinnostaa eniten ne arkijutut. Blogiystävät ovat usein reaalimaailmassa kyllä osoittautuneet juuri sellaisiksi, millainen kuva heistä on muodostunut. Mutta eihän sitä kaikenlaisia blogituttuja edes halua livenä tavata.
PoistaKiitos 💐 Kommenttisi toi hyvän mielen näin heti herättyä ☀️
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaAi niin, tuohon postiin. Meinas mennä jo hermot, onneks oli Mursun kirjeestä kyse, niin piti sen soittaa Postiin.
PoistaAsiahan alkoi siitä, kun Poika siirsi osoitteensa tänne meille ja oikeasti jäi asunnottomaksi. Vaan DVV kirjasikin sen asumaan meille. No, ihan sama, saihan tuo "paperilla" asuakin meillä, kun postikin tänne tulla. Sitten löytyi asunto, teki muuttoilmoituksen ja postitkin kääntyi sinne. Mutta kas vain, kun rupesi menemään Mursunkin postit sinne! Ei-tärkeillä posteilla ei niin väliä, mutta siinä vaiheessa meni jo hermo, kun sairaalan ajanvarauskin meni Pojan osoitteeseen.
Mursu soitti Postiin ja asian pitäisi nyt olla kunnossa: tähän osoitteeseen tuleva posti menee käsin lajitteluun. Vaan kas kummaa: Pojalle meidän osoitteeseen lähetetty kirje oli jaettu tänne, vaikka postin kääntö pitäisi kuulemma olla voimassa vuoden muuttopäivästä - näin selitettiin niin Pojalle kuin Mursullekin.
Että kyllä Posti toimii, hyvin toimiikin. Pääasia, että kaikki kirjeet on löytäneet jonnekin perille, koska ovat hyvinkin tärkeitä ja odottavat oikeaa vastaanottajaa :)
Tuo on niin syvältä. Eihän kukaan enää uskalla laittaa postitse mitään tärkeää.
PoistaKirjoita vaan jatkossakin - omaksi ja muiden iloksi. Mitä sitä miettimään, millaisen kuvan antaa. Ihan kivoja arjen havaintojahan nämä ovat. Ja kuvasi ovat upeita.
VastaaPoistaPostista sen verran, että meille tuli tuo sama ilmoitus, että posti alkaa jakamaan vain joka toinen päivä. Niitä jakajia riittää nykyään muitakin kuin posti: meille tulee postia useamman kerran päivässä. Ennätys on kolme kertaa saman päivän aikana ja siihen vielä aamun sanomalehti, eli neljä kertaa yhteensä.
Minulle ei kyllä tule nytkään postia edes joka viikko. Ovessa on ei mainoksia, lehtiä tulee joskus, nyt ei taida olla mitään tilattu, laskut tulee netitse. Postcrossinkortteja tulee ja jouluna joku kortti. Joten eipähän tuo minuun paljon vaikuta. Periaatteessa ärsyttää.
PoistaHuumoria olla pittää, niin ei elämä menee liian vakavaksi :) Kaikki sen tietää ettei elämä ole aina kuin kiiltokuvissa. Ei kenelläkään. Postin palveluita ei tule käytettyä kuin postipakettien lähettämiseen. Nyt tuli muistot mieleen, kun lapsena oli kirjekavereita ja kirjoitettiin oikeita paperisia kirjeitä!
VastaaPoistaHuumori on hyvä mutta vaikea asia. Osa ideasta menee, jos pitää selitellä, että huumoria tässä. Jos ei selittele, joku ottaa tosissaan. Mutta viljellään silti huumoria.
PoistaHih, sisäinen rauha... ei se kovin kummoinen ole, ainakaan kovin kauaa... Kaipa meillä kaikilla on monenlaisia "Miniä" (heh heh, mikä muoto sanasta minä - taipuuko edes noin, no hälläkö väliä?)
VastaaPoistaTyöminä, arkiminä, sisäminä, ulkominä, kotiminä, someminä, ystäväminä ja kun tuohon luettelee rooliminät... lapsi, eli tytär, vaimo, äiti, mummo, jne. niin tunnenko enää edes itseäni? Vanhemmiten jotenkin on alkanut tuntua, että alkaa pikkuhiljaa jo tuntea ainakin osan itseään, joskin yllättyy sitä aika usein, että miksi nä nyt noin reagoin... miksi olin hiljaa, miksi en ollut hiljaa, heh heh...
Hauskaa tämä oman elon arkifilosofia.
Mutta ihanaa on blogeja lukea juuri siksi, kun ne ovat ihan oikeasti sen oikean ihmisen kirjoittamia - sen hetkisiä tuntemuksia/ajatuksia ja juuri siten hän ne siihen "jättää"!! ns. mustaa-valkoisella!!
Lehdissä ja muissakin medioissa ihmisten haastattelut on toimittajien muokkaamia ja tarkoitusperät voivat karata jopa aivan päinvastaisiksi... siksi en ole lehtiä vuosiin lukenutkaan... chat-tyyppinen someilu taas saa jokaisen "sammakonkin" tulemaan suusta... ja väärinymmärrysten kirjo on niin suuri, että huh huh... jokaisella on mielipide tai hymiö jokaisesta asiasta.... ja niin merkityksellinen, että se on joka keskusteluun laitettava - voi apua!! Mummillani oli tapana sanoa, että ”On eri asia puhua, kuin sanoa jotain!”... monet muutkin mummin mietteet on nousseet arvoonsa nyt ittekkin viiden mummona ollessa!!
Tämän pitkän löpinäni jälkeen se asia, joka mun piti kirjoittaa... Sinulla on kiva tapa kirjoittaa ja pohtia asioita - oli mukava viettää kanssasi ISON MUKILLISEN VERRAN KAFFETTA aamu... saanko tulla toistenkin kaffelle?
Kiva, kun löysit tänne. Olet ehdottomasti tervetullut toistekin. Hieno viisaus mummollasi.
VastaaPoista