Otin vähän erilaisen parvekekuvan, kun luin kevään merkeistä.
---
Kuten olen ennenkin kertonut asun mäellä olevan kerrostalon ylimmässä kerroksessa.
Kerroksia on vain kahdeksan, mikä on nykyisten talojen esim. tuon Kalasataman, rinnalla ihan olematonta. Mutta mäki lisää perspektiiviä.
Mäki lisää myös tuulta eli meillä tuulee aina. Ja useimmiten tuulee paljon. Niinpä tuossa talon vieressä on ns. tuulenpieksämä. (on joskus maantiedettäkin opiskeltu, joten termit tuulenpieksämä ja lumenviipymä, ovat jokapäiväistä elämää) Tuulenpieksämällähän lumi ei kestä, kun puhuri sen pois puhaltaa. Joten meillä on jo iso lämpäre nurmikkoa näkyvissä. Nurmikko jatkuu tuonne kulman taakse, mutta näkyy sitä tässäkin kuvassa. Ja osa kalliostakin on paljaana. Tuossa parvekkeen alla on kaunis kallioinen alue. Kesällä siinä on sammalta ja vähän jotain kalliokasvillisuutta. Tykkään siitä kovasti. Onneksi noille puutarhaihmisille on etupihalla multaa puuhasteluun, joten eivät tunge kasveja kallion puolelle. On kunnioitettavaa, kun ihmiset jaksavat kukittaa yleisiä alueita. Kukat on kauniita, mutta kallio vielä kauniimpi.
---
Ällistyttävää, miten hyvä tuuri minulla on ollut tämän kodin suhteen. Joku suojelusenkeli tai kotitonttu on kyllä pannut parastaan viihtymiseni eteen.
Kevät kyllä pysyy kiltisti tuolla pikkualueella. Kinokset ja jää ovat tiukasti paikallaan. Nuo kävelytiet aurinko sohjouttaa päivisin, mutta yöpakkanen jäädyttää uudestaan. Siellä sitten köpötellään kieli keskellä suuta. Ehkä loppuviikosta tulee mummonkin kestävä hanki, kunhan yöt kylmenevät. Koirapojan kestää nykyisinkin, mutta ei isoja koiria.
---
Linnut kyllä jaksavat muistuttaa, että kesää pukkaa päälle, pari on löydettävä, pesää rakennettava, poikasia tehtävä. Tiaiset ovat kovaäänisimpiä, mutta kyllä variksetkin korisevat kaikenlaisia kutsuhuutoja. Yhtenä päivänä korppipari esitti hienoa soidintanssia ilmeisesti ihan vain minun ilokseni. Korpit on niiiin upeita! Onneksi ovat sopeutuneet kaupunkielämään, muuttaneet korpimailta tänne meillekin.
---
Sehän lienee taas Koirapojan pissa-aika. Minusta on tullut aamuvirkku. Herään viiden-kuuden välillä. Ilmeisesti menen vain aikaisin nukkumaan. Unta tulee kuitenkin seitsemisen tuntia. Sehän mummolle riittää. Koirapoika nukkuu kevyesti pari tuntia pitempään, ennenkuin tulee ilmoittamaan, että herätty on.
---
Paastokin sujuu. Mieliala on tänään hyvä eli ajatuksia on kevennetty ja hyviin asioihin keskitytty.
Onko lumenviipymä jokin varjoisa notkelma, jossa lunta on vielä sittenkin, kun kaikkialla jo vihertää? Korpit ovat upeita minunkin mielestäni, yhdellä hiihtoladulla niitä näkyy vieläkin, vaikka ympärille on rakennettu iso omakotitaloalue.
VastaaPoistaMinulla vatsalihakset jäivät työn kuormittavuuden alle, mutta työn kuormittavuus auttaa paastossa, joka on näin toisena päivänä pitänyt hyvin :)
Se notkelmahan se. Tuntureilla on ihan oma kasvillisuus niille lumenviipymille ja siellä myös sopulit lisääntyy :)
PoistaPääasia, että paasto pitää, eikä työ yli voimien kuormita.
Tuulenpieksemä ja lumenviipymä ovat minulle uusia sanoja, mutta tarkoituksen ymmärtää heti, sen verran kuvailevia ovat.
VastaaPoistaTsemppiä paastoon ja katse aurinkoon, sekin auttaa kun miettii kohta näkyviä hiirenkorvia koivun oksilla.
Tänään olikin ihanan aurinkoinen päivä, lämmin suorastaan.
Poista