Nainen ja sen päivä

 

Naistenpäivänä aamukahvia juodessaan nainen katseli ikkunasta lumisadetta ja mietti, onkohan lumisade sukupuolineutraali. Tarkisti kuuklesta ja totesi, että miespuolista ainakin saksaksi. Mietti sitten päiviä, miten monenlaisia niitä on, on äitien, isien, lasten (joka kyllä yllättäin onkin virallisesti lastenoikeuksien päivä, ei siis pelkkien lasten) ja löytyi miestenkin päivä, marraskuun 11. Miehet siis syksyä, naiset kevättä.

Miespuolinen oli koira, joka katseli samaa sadetta toisesta ikkunasta.

Joka-aamuiseen tapaan nainen ja koira menivät aamulenkille. Siinä olikin taas jännitystä kerrakseen. Jään päälle satanut lumi sai nastakengätkin luiskahtelemaan holtittomasti puolelta toiselle. Nainen päätti, että niin kivaa kuin kirjoittajatapaamisessa aina on, nyt se jää väliin. Ihan turha riskeerata. Onhan toki mahdollista, että keskemmällä kaupunkia on hyvin hoidetut jalkakäytävät, mutta kun näillä kulmilla pelkkä bussipysäkille selviäminen on seikkailu, lienee viisainta pysytellä sisällä niin paljon kuin mahdollista.

 

Koirahan on kuitenkin vietävä vielä ainakin kahdesti ulos. Sitäpaitsi naisen lonkka on ottanut nokkiinsa jännittyneestä jääköpöttelystä. - Tosin, kun nainen ennen päätöstä jäädä kotiin, otti tukevan annoksen kipulääkettä, lonkka vaikeni. Kait se nyt hykertelee tyytyväisenä. Kotioloja vartenhan ei yleensä tropata.

---

  Kirjoittajatapaamiseen nainen oli oikein runon rustannut. Yleensä vain jotain suorasanaista kyhää. Mielellään nainen olisi runon lukenut ja kuullut muiden mielipiteitä. Ehkä seuraavalla kerralla.

---

Talvi

 

Valkoista ja siniharmaata

valkoista lunta kimaltelevin kitein

siniharmaita varjoja keijujen piileksiä

ja kaiken yllä revontulien räiskyvät värit

 

Pitkiä iltoja tuvan hämärässä

lampun valossa

Höyläpenkki ja kangaspuut

Kaikilla on aikaa istua rauhassa

tehdä puhdetöitä

jutella harvakseen

vaihtaa ajatuksia

Poissa on kesän kiire

heinätöiden hoppu

sadonkorjuu ja kylvöt

 

Rätiseväksi jäätynyt tukka

savusaunan jälkeen

tuvan uunin lämpöön juostessa

 

Lapsuuden talvet

niin kauniita muistoja

 

Huoneessa ruudun sininen säihke

ulkona kirkas kiiltävä jää

Koira ja minä

liukastelemassa kaksin

Eteenpäin elämässä

 

Olivatko talvet ennen erilaisia?

Muistanko vai kuvittelenko?

 

 ---

 

 Aamupalan jälkeen Koirapoika vetäytyi nukkumaan. Nainen totesi, että on syytä vaihteeksi järjestellä ja luututa. 

---

Järjestelyä riittää, koska joku sotkee naisen tavarat aina, jättää kirjoja, lehtiä, lankoja kaikille tasaisille pinnoille, täyttää tiskipöydän likaisilla astioilla ja tyhjillä purkeilla, tekee outoja kasoja keittiön pöydälle. Se joku ei ikinä opi siivoamaan jälkiään. Joten naisen piti ryhtyä työhön.

---

Luutuamista taas oli luvassa, koska Koirapoika oli käynyt kevyesti kusaisemassa parille matolle. Nainen on kuullut, nähnytkin joskus, että ns. "tavalliset koirat" häpeävät, jos ne tekevät jotain pahaa, kiellettyä. Koirapoika ei häpeä, koska eihän se tee ikinä pahaa. Jos sattuu pissattamaan, käy tietenkin pissalla. Keittiön pikku mattohan on siellä ihan vain sitä varten. Jos nainen on jostain kumman syystä korvannut sen maton pyyheliinalla, on pakko lorauttaa olkkarin isolle matolle. Ei kait nainen kuvitellut, että pyyhkeelle voisi pissata.

---

Siispä nainen vaihteeksi tiskasi, järjesteli ja luutusi sekä levitti kuivuneet matot lattioille. Nainen oli pessyt pikkumaton kylppärissä ja yrittänyt epätoivoisesti pestä ison maton keskellä olevaa läikkää kastelematta koko mattoa. Onneksi sattui aurinkoisia päiviä, joten alkukuivatus onnistui parvekkeella. Joskus nainen menee mattopyykille, mutta ei tänään.

Koira otti mukavamman asennon. Nainen keppijumppasi hetken. Jumpan jälkeen nainen vähän palasteli ja linnoittautui olkkarin nojatuoliin lankalaatikon kanssa. Piti päättää, mikä on uusi neule. Kun malli ja lanka löytyivät, nainen avasi telkkarin, katsoi areenasta jotain islantilaista poliisisarjaa ja heilutteli puikkoja.

Lumisade jatkui koko päivän, mutta ulos oli taas mentävä. Kävely oli mielenkiintoista, kun uusi lumi liukui kevyesti jäällä. Nainen siis köpötteli hyvin, hyvin hitaasti.

Koirasta uusi lumi oli kivaa. Mikään ei voita kunnon piehtarointia pehmeässä lumessa. Ja kun tultiin sisälle, oli koiralla taas ruoka-aika. Sitten olikin hyvä kellahtaa nukkumaan.

---

Nainen keitti itselleen kupin teetä, lisäsi siihen hunajaa ja totesi, että nyt suklaa maistuisi, jos ei olisi tuota lakkoa. Nainen mietti myös, miten onkin onnistunut koukuttamaan itsensä suklaaseen. Josko se koukku katoaisi paaston aikana.

Nainen kävi parvekkeella katselemassa säätä, totesi lumiseksi ja päätti jatkaa telkkarin edessä neulomista iltalenkkiin asti. Siinähän voi samalla napostella jotain.

Iltahan pimeni ja lumisade jatkui. Tuli iltalenkki. Nainen melkein kompuroi nurin, mutta onnistui kuitenkin pysymään jaloillaan. Koiralla ei ollut ongelmia. Ja kun palattiin sisälle, oli koiralla taas  ruoka-aika.

---

Vielä oli aikaa. Koira nukkui. Nainen neuloi ja katseli uutisia ja sen jälkeen mieluili nähdä La La Landin, jonka on nähnyt leffateatterissa ja tietää hyväksi. Mutta voi olla, että uni yllättää keskenkaiken.

---

Sellainen oli naisen päivä. Monet muutkin naisen päivät kulkevat hyvinkin samanlaista latua.