keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Lisää valitusta


kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan
---
Molemmissa jaloissa on rakkoja tuosta järjettömästä kävelystä. Mutta sehän ei hidasta, koskee kylläkin.
---
Piristykseksi juttu Koirapojasta:
Tyttäreni ja miehensä kävivät eilen. Tulivat tutkimaan Koirapojan vointia, lähinnä rauhasia tyhjäämään. (Ovat eläinlääkäreitä, joten en viitsi itse tehdä epämukavia operaatioita.) Koirapoika meni ensin piiloon. Huutelun jälkeen tuli minun luo korvat luimussa, ylettömän surkeana. Ihmeteltiin, että mikä sillä nyt on, kun noin vahvasti reagoi. Mutta otettiin käsittelyyn. Kiltistihän se alistui, kiltti koira. Kun tyhjennys oli ohi, Koirapoika suorastaan säteili, toi leluja vieraille, heilutti häntää innoissaan. Johtopäätös oli, että se kuvitteli minun taas lähtevän matkalle ja tyttären tulleen hakemaan hoitoon. Viimeksihän se näki tytön ja miehensä, kun he hakivat sen meiltä ja minä lähdin pohjoiseen.
---
On se kiva, että minua kaivataan.
---
Nyt pitäisi pikapikaa tehdä taas kuvakirja. On hyvä alekuponki ifolorilta ja pohjoisen kuvat koneella. En viitsis, mutta kyllähän se rullaa, kunhan vain ryhdyn toimeen.

10 kommenttia:

  1. Koiran yletön lojaalisuus ottaa välillä outoja muotoja vaan Koirapoika rules!! Hauhau=)

    Kärsäkirja postitettu. Kumma kun kukaan sun tuttus/jne ole tätä aiemmin sulle hoitanut, norsukirjojen eliittiä;D
    Noh, Arto Paasilinnaksi aika hyvä, kerrankin loppu toimii iisisti, yleensä lentää hulluna ja yht'äkkiä töksyttää lopun, nyt oli tasapainoinen draaman kaari.

    VastaaPoista
  2. Liikuttavan ihanaa uskollisuutta Koirapojalta! Kyllä hän omastaan huolta pitää. combeed laastarit helpottaa rakkojen aiheuttamaa kipua, muistan mainoksen väittäneen.

    VastaaPoista
  3. Järjettömästä kävelystä on se hyöty että mulla on alkanut tippumaan kilot :) vaikka ei voita niin voittajaolo :)

    VastaaPoista
  4. Koirapoika osoitti taas kerran, miten viisaita koirat ovatkaan!
    toivottavasti jumit alkavat pikku hiljaa helpottamaan. mukavia kävelyretkiä, ehkäpä hivenen lyhyempiä, ettei vaan mene ylikunnonpuolelle;)

    VastaaPoista
  5. Voi koirapoika, se aatteli mamman lähtevän taas liesuun, kyllä ne otukset on fiksuja.

    Hoitele rakot huolella ja anna niille aikaa parantua, ettei tuu mitään sitkeempää jalkoihin.

    VastaaPoista
  6. Koirapoika on läheisriippuvainen ihan jo rodultaan ja iän myötä aina vain enemmän. No, nyt ei ole reissuja tiedossa.
    Nyt on pakko vain kävellä ;) Ylikunnosta ei ole pelkoa, kun kävelen lähinnä Koirapojan tahtiin, mutta kyllä paino hiipii gramma kerrallaan alemmas.
    Rakot joutuu nyt kestämään.

    VastaaPoista
  7. Koira ihmisen paras ystävä,ja luotettava/uskollinen:))
    Laastari rakkuloihin....
    Ihania syyslenkkejä.Sinulle ja Koiruudelle:))

    VastaaPoista
  8. Minäkin hurahdin tuohon kävelyhaasteeseen. En pariin päivään onnistunut kirjautumaan ja tänä aamuna sitten lisäsin viikonlopun kilometrit. Koukuttavaa!

    VastaaPoista
  9. Kävelykisa kyllä koukuttaa kummasti etenkin, kun rakkulat paranivat.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.