eikä itke yhtään
Eilen sain taas inspiksen sukeltaa kaappeihini. Vein kaikki kangaslaatikot parvekkeelle pakkaseen ajatuksena siivota kaapit perusteellisesti, lajitella taas kerran ja ommella kankaista jotain käytettävää, jotta tavaramäärä edelleen vähenisi. (Outoa, ettei kaikki tämä riehuminen tunnu helpottavan kaappien tungosta. Mitenkähän täynnä ne joskus on ollut. Nyt voi kyllä avata ovia ilman, että kaikki vyöryy päälle, joskus näin ei ollut.. Pitää mennä ostamaan lisää mustia isoja jätesäkkejä.)
Aamulla, kun katsoin ikkunasta, maa oli valkoinen. Hetken ajattelin, että lunta on satanut ja peittänyt kankaani, mutta se olikin vain kuuraa. Kaunista joka tapauksessa.
Meidän pieneen alikulkuun ilmestyi taidetta syksyllä, mutta on jäänyt kuvaamatta vaikka kovasti ilahduttikin.
Koirapoika haluaa aina mennä tätä kautta, ehkä sen takia, että minä yleensä en viitsisi kiertää tänne. Tänään kierrettiin. Oli kaunis aamu, kirpeä ilma, kevyt kävellä.
Painotus sanalla oli - oli kaunis aamu.
Aurinko nousi
ja sumu laskeutui - ja laskeutuu. Nyt alkaa olla koko maailma usvan peitossa. Lempeää.
6 kommenttia:
Koirapoika haluaa käydä katsomassa tunnelitaidetta.
Hienot kuvat♥ Kuuraiset maisemat on kyllä niin kauniita! Onpa muuten kivoja tuollaiset tunnelit. Paljon iloisempia silmään kuin ne tylsät harmaat seinät:) Leppoisaa sunnuntai päivää♥
Minä ja Pöllö olimme tänään meidän kylän käsityökahvilassa. Siellä mellä oli mukana myös sinultasaamani Mary Oljen sukkakirja.
Nuo maalatut tunnelit ja sähkökaapit on tosi kivoja.
Minä kiukustuin lauantaina vaatehuoneeseeni kun sieltä ei löydy enää mitään. Tartteis tehdä koko vaatehuoneen mylläys.
Auringonnousut ovatkin olleet upeita nyt monena päivänä.
Koirapoika on kovin kultturelli ja kauniit auringonnousut jatkuvat.
Lähetä kommentti