torstai 29. marraskuuta 2018

Kahden pimeän välissä


Työelämäaikana pimeys rassasi. Nyt on leppoisaa kuljeskella hämärässä. Niin muuttuu asiat. Työelämäaikana siivosin säännöllisesti. Nyt keskityn lähinnä sotkemiseen.

Tänään on yhden kirjoittajakurssin lopetus tältä vuodelta. Paistoin pasteijoita, kun pitää jotain syömistä viedä. Käyn matkanvarrella myös ruokaostoksilla, kun kerran joudun liikkumaan isojen kauppojen kieppeillä. Meidän pikkukaupan hinnat ja valikoima eivät ihan vastaa tarpeitani, mutta tietenkin toivon pikkukaupan sinnittelevän. 

Osallistuin joululahjavaihtoon, vaikka olen päättänyt olla osallistumatta mihinkään vaihtoihin, koska saan stressiä, kun en osaa laittaa saajaa miellyttäviä paketteja. Mutta näillä mennään taas. Josko nyt onnistuisin. Ja jos joku haluaa riskeerata ja saada vaikka minun väsäämän paketin, niin mukaan ehtii vielä. Onhan se kiva yksi oikea yllätyspaketti. En ole muuten ostanut tänä vuonna vielä lahjaa itselleni. En ole keksinyt. Mitähän ostais? Muistikirjan? Päiväkirjan?Kuntosalikortin?

3 kommenttia:

  1. Pitäisköhän possunkin osallistua? Kiitos jyvistä. Onko ne syötäviä?

    VastaaPoista
  2. Kannattaa osallistua. Voithan toivoa vaikka pipoa.
    Kokeile sekoittaa ne jyvät kakkutaikinaan, josko menisivät mausteiden sijasta. Jyväisä kakku.

    VastaaPoista
  3. Minäkin mukana, ja pojat myös, joulu ei tule jos ei edes sitä yhtä pakettia saa. ( AA)

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.