Otsikko on tärkein

mutta en keksi mitään fiksua, joten olkoon. Jos rupean liikaa miettimään, jää koko postaus tekemättä.

Aamulla oli sumuista, usvaista, pehmeän hämärää ja minä niin tykkäsin. (nuo pikkuvalot oikealla ovat todiste siitä, että olen talvivaloja jo sisälle laittanut - en sano jouluvaloja, kun en ole jouluihminen - ja tästä tuli mieleen, että pitäisiköhän ostaa ledkynttilöitä, kun noita normaaleja en voi oikein polttaa, vievät hengityksen hankalaksi - toki minä silti joskus jonkun tuikun käristän, mutta jotenkin ne syö hapen ilmasta tai tuovat nokea kaikkialle - vai luuletteko, että kuvittelen...)

Herääminen oli kovin vaikeaa, mutta aamulenkki kuivassa pikkupakkasessa sai taas elämän voittamaan. Koirapoika kyllä ansaitsee kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, kun kiskoo minut liikkeelle. Nuo omaehtoiset liikkumiseni eivät oikein ota tulta. Eilinen vapaaehtoisen leikkiminen oli silkka katastrofi. Ensin olin lähes kaksi tuntia paikassa, jossa en tehnyt mitään ja jossa sanottiin, ettei sinne kaivata lisähenkilöitä. Sitten kysyin, tarvitaanko lisäkäsiä järjestämään seuraavaa sessiota ja minulle sanottiin, että kyllä tässä pärjätään. Kävelin sitten jossain kaupoissa puolitoistatuntia ja menin katsomaan, miten juttu lähtee käyntiin. Ovella totesin, ettei minua taideta kaivata, kun kaikilla oli tiiviit keskustelut käynnissä ja vapaaehtoisia näytti olevan yhtä paljon kuin vieraitakin. Hetken seisoskelin ja katselin ja lähdin kotiin. En minä osaa isoissa joukoissa tunkea mukaan, enkä sanoa mitään. Ei ole minun juttu. Kirjoittaminen tökkii nyt. En kait minä aio masentua?

Kokeilen, josko saisin jonkun tontun matkaan, kun muistaakseni lupasin Possumunkille, näin tehdä.

Täällä, kun omin päin istuskelen, tulee joskus eksytyksi nettiin ja sieltä tarttuu jotain mukaan esim. pari jättimäistä lankapakettia, että jos vaikka joskus jotain. Huomatkaa DO NOT OPEN. Mielenkiintoista nähdä vuoden lopussa, mikä on lankatilanne.