sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Oon täällä taas


Kotinurkilla.


Kävin kauniissa maisemissa.


Ihastuin.


Ihastuin toki matkaseuraankin kuten Sus' omalla matkallaan.


Mutta etenkin ihastuin ympäristöön.


Miellytti.


Hurmasi.



Kiehtoi.


Olisihan täällä voinut olla kauemminkin.


Ruveta vaikka viininviljelijäksi.


Mutta kotiin palasin.

Nyt espanjan läksyt odottavat, mutta lankakauppaan on mentävä. Pehmeää kaulaliinaa kuulemma kaivataan. Ja ystävänpäiväsukkiakin ajattelin kalistella. Niihin kyllä löytyi langat - vaikkakaan ei sitä väriä, mitä halusin.


8 kommenttia:

  1. Merta, viintä ja kaneleita - mitä sitä ihminen muuta tarvitsee ;)
    Ai niin, lankaa tietysti...
    Ja mä ainakin tarvin Koko elämää! Eroahdistusta alkoi pukata - kiva kun olet kotona taas!

    VastaaPoista
  2. Mikämikä-maa? Epykti? Ei oo..hmm.
    Täällä kans iloitaan paluusta, tarvetta löytyy<3 Koko elämälle!!

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa kotimaahan ja oikeaan talveen! Mukavia neuleprojekteja sinulla suunnitelmissa.

    VastaaPoista
  4. tarvitaan myös tulivuoria ja laavakenttiä - olin Lnzarotella

    VastaaPoista
  5. Vai on Repu käyny kameleita kattomassa.

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa kotiin! Karun kauniita ovat nuo maisemat.

    VastaaPoista
  7. Oli hieno saari ja symppiksiä ne kamelit, vähän tympääntyneitä ja omissa ajatuksissaan. Minä niin niistä tykkäsin!

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.