Yritän tässä koota kirjoitelmiani kokoon, lapsuutta sanoiksi, ifolorkirjaa lahjaksi lapsilleni tekstivoittoisesti. Kursseilta on paljon valmista, mutta silti ottaa aikaa. Toiveena olisi saada se painatukseen ennen perjantaita, mutta vuorokaudessa on niin vähän tunteja jaettavaksi kaiken kesken. Minulla on ilmiöimänen kyky ruuhkauttaa tekemisiäni. Kaiken maailman ideat pursuavat yhtä aikaa ilmoille ja kaikelle löytyy joku dedlaini ihan heti tai ainakin just.
Kirjoittajakurssit ovat tehneet selväksi, etten halua kirjailijaksi kuten lapsena kuvittelin. Minulla ei ole mitään halua julkaista mitään kirjoittamaani missään muuten kuin kertoa omasta elämästäni lapsilleni ja mummotettaville. Tämä helpottaa kursseilla olemistakin, kun ei tarvitse kiinittää huomiota ohjeisiin vaan kirjoittaa ihan, mitä itse haluaa. Tiukka ohjeistus ahdistaa, kun minussa asuu kiltti koululainen, joka yrittää aina tehdä niin kuin ope käskee. Siksi tarvitsen syitä, joilla lannistan sen kiltin tytön.
Olisi niin kiva valokuvatakin, tehdä hienoja sommitelmia, muokata, suunnitella, osata. Nyt tyydyn lähinnä karsimaan noita järjettömiä kuvamääriä, kansioimaan, poistamaan. Ja tietenkin napsimaan uusia poistettavia. Kuvaamisintoni onneksi vähenee aina, kun rupean vanhoja selaamaan. Nytkin pitäisi poimia vanhemman mummotettavan osalta vuoden kuvat ja tehdä synttärikirja. Tosin nyt huomaan, ettei hänestä ole paljon kuvia, kun hän on nyt jo niin iso, ettei tykkää olla kuvattavana. Teen siis ohuen kirjan.
Tänään on kuitenkin mummoilua melkein koko päivä, joten ei tartte miettiä, mihin aikansa käyttäisi. Ja jos en täällä narisisi, ehtisin enemmän.
Mukavaa, kun on aavistus lunta ja pikku pakkanen. Eilen paistoi aurinkokin. Se oli kyllä outoa!
Nrise nyt vähän täällä niin ei koko elämän addiktit jää nuolemaan näppejään. Ainakaan koko elämän ajaksi. Elämän koko on niin suhteellista. Listat eivät auta. Nauta minussa skriivaa. Kivaa=) Ammuuuuuuuuuuuh!!
VastaaPoistaSorry. Luulin, että saan täällä omalla tontilla kirjoittaa ihan mitä haluan.
PoistaNyt meni jotenkin väärin. Tottakai saat ja pitääkin, sitä juuri tarkoitin. Ensimmäinen lause sisältää kehoituksen ettet jätä meitä, loput on pelkkää sanailua ilman syvempää tarkoitusta.
VastaaPoistaAnteeksi jos teksiti antoi ymmärtää jotain muuta.
no hätä, en tarkoittanut minäkään mitenkään vakavasti :)
VastaaPoistaMinä olen tällainen impulsiivinen hätäilijä, ahdistaa jos pelkään loukanneeni. Otan aina vakavasti kunnes vapautetaan. Vaikea persoona silti niin yksinkertainen, solmussa tunteet ja äly. Syytän geenipooliani eli isää ja äitiä.
VastaaPoistaElä ahistu! Elä! Äly hyvä, tunteet parempi. Virtuaalitykkään virtuaalisinusta virtuaalisesti.
VastaaPoistaOnkos tämä joku privaatti? ;DD Ni mäkin<3, rakstan rakstan sun viisauttasi oi mammutti. Ja muutenkin oot viksu.
VastaaPoista