Unia etsimässä

Piti oikein käydä tarkistamassa, mitä lupasin vuoden alussa ennenkuin aloitin kirjoittamisen. En sentään niin hölmö ollut, että olisin luvannu lopettaa valittamisen,  joten saan jatkaa narisemista. Joku taisi joskus vaatia positiivisempaa otetta elämään, mutta se on hänen ongelmansa. Ja tätähän voi katsella myös yleisen tyytyväisyyden kannalta eli lukija voi olla tyytyväinen omaan elämänasenteeseensa ja tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi.

Ja kappas! Tämän salakavalan ilkeilyn jälkeen omakin elämä tuntuu paremmalta - vai johtuisko siitä, että sain kahvikupillisen hörppästyä. Kyllä se kahvi kummasti vaikuttaa, kun on väsynyt olo. Nukuin ihan liian vähän. Menin ennen puoltayötä nukkumaan, heräsin muutaman tunnin jälkeen, valvoin, nukahdin, heräsin, valvoin, nukahdin, heräsin, valvoin, nousin ylös. Taitaa olla päikkäripäivä.

Lupasin lopettaa laihduttamisen. Se on onnistunut erinomaisesti. Lupasin myös lopettaa kaikenlaiset ruokavaliot ja ruoasta puhumiset, mutta saan kait sanoa, että mahani, joka yleensä käsittelee kaiken mukisematta, on ruvennut valittelemaan vaisusti, joten pitäisköhän sitä kuitenkin kuunnella. Ja kun vaivoista aloin valittaa, haluan myös mainita, että nyt on sellainen aika taas, kun ei silmät suostu tarkentamaan tekstiä. Näitäkin aina tulee.

Valvoessani myös facessa vierailin ja ystävänpäiväsukkia katselin. Olen pahasti jäljessä, kun piti muuta tehdä, mutta kirin tässä koko ajan. Vähän kummastelin, kun siellä oli pitkiä keskusteluja siitä, miten ikäviä kuvioita Nina on tehnyt. Onko hiukan sopimatonta. Ilmainen malli, vapaaehtoinen osallistuminen. Voisko sitä vain vähin äänin jättää tekemättä, jos ei tykkää.

Mutta josko minä omaa projektiani tässä. Pitäisi taas yksi valokuvakirja pikaisesti saada tilaukseen. Mummotettavan synttärit tunkee päälle.

Mukavaa päivää kaikille ;)