Lumi on jo peittänyt...

...peikot lammikossa.
(Outo ilmiö oli ulkona, kun heräsin. Maassa kevyt valkoinen peite. Hyvä juttu. On ollut niin pimeää, ettei ajatuksiaan näe. Voisi sataa lisääkin lunta.)

Mutta siellä ne seisoivat tukevasti käpälät vedessä vielä pari päivää sitten, kun hetkeksi jätin purkamisen ja neulomisen ja kävin lenkittämässä Koirapoikaa hiukan eri maisemissa. Koirapoika ansaitsisi enemmänkin ylipitkiä lenkkejä, mutta kaikenlaiset projektit tuppaavat päälle. Lisäksi meillä joku/jotkut älykääpiöt räjäyttelevät talon nurkalla raketteja edelleen joka ilta. Yritän suhtautua ihmisiin lempeästi, mutta nyt pintaan tunkee toive, että räjäyttäisivät itsensä. Moni koira täällä jo pelkää pimeää niin paljon, ettei iltalenkeistä meinaa tulla mitään. Koirapojalla onneksi toistaiseksi tyttöjen hajut vievät voiton ja lenkit sujuu paitsi sitten, kun se jokailtainen ilotulitus on iskenyt. Yritän ajoittaa lenkkeilyn oikeaan aikaan, mutta aina ei onnistu. Jos pamautukset alkavat vasta yhdeksän jälkeen, lenkit on ehditty tehdä, mutta eilen esim. eka kerran räjähti puoli kuusi ja kun parin tunnin päästä Koirapoika oli rauhoittunut sen verran, että kokeiltiin ulos menoa, heti, kun oli päästy sata metriä eteenpäin, räjähti lähellä niin, että tanner tärisi. Eikä tartte syyttää lapsia, aikuiset miehet siellä miehisyyttään purkavat.

Tuli postia. 

Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Yritän saada luetuksi pian. Leffat, etenkin kotimaiset sujuu tuon purkamisen kanssa lukemista paremmin, mutta eikös sekin ole hyvä, että ne tulevat katsotuksi.

Kiitos paljon.

Menen purkamaan eilisen illan neulomukset.