sunnuntai 29. kesäkuuta 2025

Heinäkisa

 
Koska elämässäni tapahtuu harvoin ja etenkin, koska olen huono niitä vähiäkin tänne päivittelemään, päätin, että heinäkuussa postaan joka päivä. Jotta päätös varmasti toteutuu, suunnittelin kirjallisen kesäkisan matkien muinaista kirjallista joulukalenteria. Kesän kunniaksi kisa on haastavampi. Koska mahdollinen helle pehmentää pään, on hyvä laittaa vähän liikettä aivosoluihin.
 
Jokaisen päivän ensimmäinen lause on jonkin kirjan ensimmäinen lause. Kysytään siis mikä kirja, kuka kirjailija. Yksi piste tiedosta. Lisäksi joissakin kohti esiintyy outoja satuolioita, taruja tms. kaikille tuttua. Yksi piste jokaisesta löydetystä. Kuvat eivät liity tarinaan mitenkään. Aluksi kuvia ei edes ollut, mutta se tuntui oudolta, joten napsin vanhoja satunnaisia kuvia. Osa kuvista on kirjan kansia. Jos tiedät, mikä kirja ja kuka kirjailija, saat taas pisteen. Kisan lopuksi arvon kaikkien osallistuneiden kesken jonkun turhakkeen ja ehkä myös jonkun kirjan. Ja jos satun olemaan ahkeralla fiiliksellä elokuussa, lasken pisteet ja palkitsen vielä eniten pisteitä keränneen. Tämä voi olla liian suuri urakka, sillä niitä pisteitähän karttuu tällä tavalla ihan holtittomasti. Kisa siis kestää heinäkuun ekasta viimeiseen päivään. Jossain vaiheessa elokuun alkupuolella ilmoitan oikeat vastaukset.
 
Kisa voi kuulostaa vaikealta, mutta ei se ole. Kirjoja, joista nämä 31 alkulausetta on valittu, on vain 77 ja ne on kaikki mainittu täällä tässä blogissani kohdassa kulttuurivuosi25 eli olen ne lukenut kolmen viime vuoden aikana. 
 

perjantai 20. kesäkuuta 2025

Fizban matkailee

 

Kun huolettomana juoksentelin koirapuistossa, en todellakaan arvannut, mihin vielä joudun.
 

 Hissihän on jo sinällään kamala paikka, mutta entä kun sen jälkeen mennään ensin bussiin ja sitten metroon.
 

 Metromatka päättyi outoon paikkaan, mutta minähän olin niin onnellinen, kun sain tuntea tukevan maan jalkojeni alla, että otin tyynesti kaiken hässäkän, mitä ympärillä pyöri. Ajattelin, että hyvä, kun kerran hengissä selvisin. En tiennyt, että tämä oli vasta alkua.
 

 Seurasi uusi kulkuväline, juna. Siellä kyllä itketti väkisinkin
 

etenkin, kun matka kesti tuntikausia. Eikähän koettelemukset tietenkään siihen loppuneet. Vielä piti jollain autolla matkustaa. 
 

Pääsinhän minä lopulta autostakin ulos. Pieniä ulkoiluja oli matkan varrella tehty, mutta kunnon jaloittelulle oli kuitenkin tarve.
 

 Mentiin sisälle mökkiin ja siellä sitten vietettiin aikaa.
 

 Kun mukana oli mökin omistaja, viihdyin ihan hyvin
 

 vaikkakaan minulle ei tarjoiltu makkaraa, enkä päässyt saunaan. Tilanne muuttui täysin, kun mökin omistaja jatkoi matkaa ja jäin mummon kanssa kahdestaan. 
 

 Ulkona meni hyvin. Tykkäsin kuljeskella kaikenlaisissa maastoissa, mutta aina sisälle mennessä rupesin valittamaan hyvin, hyvin äänekkäästi ja sitkeästi. Mummo jo alkoi sanoa, ettei vie minua enää ulos. Minähän kuitenkin rauhoituin aikani valitettuani
 

 ja nukuin hyvin mummon vieressä.
 

 Ei mummo kuitenkaan toteuttanut uhkauksiaan vaan kierreltiin mökin ympärillä 
 


 ja tutustuttiin myös lähialueisiin.
 

 Suoritin tyylipuhtaita kettuhyppyjä metsästäessäni kaikkia maassa möngertäviä eliöitä.
 

 Porojakin pyöriskeli iltalenkkien ilona. Niitä en metsästänyt, koska en ole porokoira.
 

 Onneksi seuraksemme tuli mummon opiskelukaveri. Kun hän oli paikalla en itkenyt sisääntuloa. Autossa kyllä itkin senkin edestä. Vieraalla, kun oli auto, niin sillä mentiin katsomaan nähtävyyksiä. Nähtävyydet oli mukavia, mutta matkat ihan hirveitä. Tein taatusti kuolemaa.
 
 

Ensin käytiin kertämässä Auttikönkään luontopolku. Se oli kivaa, vaikka mummo joutui tuijottamaan koko ajan kengänkärkiään, jottei kompastuisi. Minä viipotin vilkkaasti joka puolella.
 



Seuraavana päivänä pääsin taas kehittämään keuhkojani, sillä edessä oli vielä pitempi automatka. Tutustuttiin Pentikin aikaansaannoksiin. Olikin tasokas museomyymälä. Ihmisten mielestä oikea rauhan ja harmonian esikuva. Minulla ei ole sinänsä mielipidettä noista seinistä ja pylväistä, mutta oli kiva päästä autosta ulos.
 

Aikanaan tämäkin ihminen lähti ja jäin taas mummon kanssa kahdestaan - ja aloitin sisääntulohuutokonsertit.
 

 Mummo oli aliarvioinut ruokatarpeeni. Meinasi nappulat loppua. Sain sitten maksalaatikkoa, jonka toki söin, mutta oksensin heti pois. Rajansa se on silläkin, mitä minuun menee. Nappuloilla kuitenkin pärjättiin loppuun asti.
  

Ja lammessahan riitti juotavaa.
 

 Vietettiin vielä ilta mökin omistajan kanssa, kun hän palasi omilta reissuiltaan. Olin helpottunut, kun ei tarvinnut olla mummon kanssa kahdestaan. En nimittäin uskonut, että hän hallitsisi tällaista mökkielämää.
 

 Aamulla pakattiin ja alkoi taas pitkällinen piina, sillä kotiin tultiin autolla, eikä se matka hoidu tunnissa tai parissa.
 

 Taukoja kyllä pidettiin.
 

 Loppumatkasta oli jo liian väsynyt valittamaan.
---
On kyllä ihana olla taas kotona.
Toivotan ihanaa juhannusta teillekin! 
 

lauantai 7. kesäkuuta 2025

Valkoisten kukkien aikaan


Lempipuuni pihlaja kukkii.
--- 
Kovin viileää on ollut. Aamuyöstä herätessäni olen myös ihmetellyt, miten pimeää on, vaikka on vuoden valoisin aika. Pitänee vaihtaa leveysasteita.
---
Muutenhan elämä konttaa eteenpäin entiseen tahtiin. Jos kaikenlaiset -isit hidastelee, niin aika kyllä harppoo vauhdilla eteenpäin. Mitään ihmeempiä ei nyt ole kerrottavana. Kasvimaata olen käynyt kaivamassa esiin rikkaruohojen alta ja jotain teeskennellyt neulovani.
 
pieni polku niityn halki vie

 Fizban on tietenkin minua ulkoiluttanut ahkerasti koko ajan.
 
 
Nuorempi mummotettava käytti minua Rose Cafessa. Meillä on tällainen yhteinen kahvilaharrastus. Mummotettava valitsee kahvilat. Laajenee näin minunkin elämäni uusiin ulottovuuksiin. 


 Tällaisiin paikkoihin ei ehkä muuten tulisi mentyä.
 

 Chailatte oli hyvää, mutta minipizza niin sitkeä, että jäi syömättä.
 


 Mummotettavan valinnat oli kuulemma hyviä. Tosin sanoi, että kyllä hän itse tekee parempia vohveleita.
---
Nyt pitänee aloittaa päivä jollain eli siis kasvimaalle. On minulle sopiva kasvimaailma eli pilvessä ja viileää. Mutta ehkä ensin vielä hetken täällä. Saatan jopa yllättää teidät kesän mittaan.