Norsuja ja jokunen mammuttikin

 

Sini blogista Kaikkea muuta halusi tietää norsuista enemmän. Ainahan minä olen valmis norsuista keskustelemaan.

 

 Jos palataan alkuun, niin tuossa vasemmalla on eka norsuni. Sain sen vajaa viisikymmentä vuotta sitten. Odotin ekaa lastani ja olo oli kuin norsulla. Niinpä lasteni isä toi kauppareissulta minulle norsun. Silloinhan ei kukaan vielä arvannut, miten kiihkeästi norsut lisääntyvät. Minä tykästyin heti tähän eläimeen. Tunsin sielunkumppanuutta sen kanssa. Löysin siis toteemieläimeni. Tuon toisen täsmälleen samanlaisen sain yhdeltä opiskelijaltani, joka halusi tarjota omalle norsulleen hyvän kodin.

 

 Norsuja tuli vuosien mittaan lahjoiksi kaikkialta, ystäviltä, työkavereilta, opiskelijoilta, tuliaisiksi matkoilta. Tämän, isoimman norsuni sain lapsiltani nelkytvuotislahjaksi.

 

 Varsinaisestihan minä keräilen mammutteja, mutta koska mammutit ovat kuolleet sukupuuttoon, norsuja tulee enemmän.

 

 Norsuja on siis monenlaisia ja ympäri maailmaa. Joskus laskin näitä yksittäisiä kovia norsuja noin pari sataa. Mutta nehän lisääntyy koko ajan, joten hankala sanoa paljonko niitä on nyt.

 

 

Sitten on tietenkin lukematon määrä astioita,

 

 

jääkaappimangneetteja,

 

kukkaroita, heijastimia, kirjanmerkkejä,

 

koruja,

 

kirjoja,

 

 tauluja,

 

pyyhkeitä, patalappuja, torkkupeittoja ja tietenkin nukun norsulakanoiden välissä, pää norsutyynyliinalla ja on toki myös norsusohvatyynyjä.

 

Norsuvaatteitakin löytyy paljon, mutta vain yhdet norsutossut. Sen sijaan norsukastelukannuja on useampia, erilaisia.

 

Avaimet roikkuvat norsunaulakossa ja avaimissa on viimeinen ihastukseni, matkanorsu.

 

 Suurimman osan norsuista olen saanut lahjaksi, kuten vaikkapa tämän viinitonkankantokassin,

 

 Mutta jotain olen itsekin ostanut, esimrkiksi tämän patteriseinäkellon, joka raksuttaa edelleen ihan tarkkaa aikaa. Tämän viisareita pitää muistaa kääntää kaksi kertaa vuodessa. muut kellot hoitavat asian itse.

 

 Fizbanilla on tietenkin omat norsunsa, vaikka se mieluusti ottaisi minunkin pehmonorsuja.

 

Norsuja siis riittää. Tässä oli muutamia esimerkkejä.

 

 

Elämä edistyy

Ikkunat on pesty, kaikki viisi ikkunaa, kaikki 18 pintaa. Nyt on hyvä kevätvirkeillä kärpäsillä vaeltaa ikkunoiden välissä. Ulomman ruudun tuuletusreikä suorastaan imee kärpäsiä ja muita ötököitä sisään. Sitten ne reppanat eivät pääse pitemmälle vaan jäävät vaeltamaan lasin pinnassa ylös-alas pitkin-poikin. Mitähän ne miettii siinä odottaessaan väistämätöntä nälkäkuolemaa.

 

 Kukat on hoidettu. Tosin voipi olla, että vielä jotain uutta tulee, mutta sehän on sitten tulevaisuuden asia.

 

 Isot kiinanruusutkin saivat ravinnepuikot ja uutta multaa päälle. Ne oli jo tuhoontuomittuja, mutta pari ystävällistä ihmistä halusi ottaa ne omiin hoiviinsa. Siinä ne odottavat hakijaansa.

 

 Kylläpä olin yllättynyt, kun avasin EMPin paketin ja siellä olikin nämä oikeat paidat. Nyt minulla on kaksi samanlaista hobittipaitaa. Olen tyytyväinen. Ellei olisi tätä hankalaa terveysongelmaa luulisin, että olen liiankin onnellinen. Kävi nimittäin niin, että se omalääkäri rupesi tutkimaan minua. Eihän sellaisesta mitään hyvää seuraa. Löytyi yllättävä ehkäpä vakavampikin vika. Tutkimukset jatkuu, joten voihan olla, että diagnoosi muuttuu. Sain kuitenkin uutta lääkettä, joka tekee elämästä kovin epämukavaa. Mutta kauanhan olenkin suht terveenä porskuttanut.

 

 

 

Olen pitkästä, pitkästä aikaa ottanut kontaktia kirjastoon. Tilasin kyseisen opuksen, sillä ystävämme Pöllö on perustanut virtuaalisen lukupiirin. Menkääpä katsomaan Pöllön lukupiiriä ja hankkimaan uusia lukukokemuksia. Minä ajattelin osallistua ja lainata luettavat kirjat kirjastosta. Yleensähän minä hankin kirjahyllyyni kaiken, mitä luen, mutta nyt teen poikkeuksen. Jostain syystä oletan, ettei piiriin tule kirjoja, jotka olisi pakko omistaa. Jos tulee, voin palata muinaiseen tapaani eli luen ensin kirjan ja ostan sitten, kun totean, että tämän haluan omistaa. Tunnen myös itseni oivaksi kansalaiseksi, kun ylläpidän kirjastolaitosta.

---

Tuosta oivasta kansalaisesta tuli mieleen kysymys, jota joskus pohdin. Onko teillä ihmisiä, joihin olette suuttuneet loppuelämäksenne, ihmisiä, joiden kanssa on mennyt ihan hyvin kunnes ykskaks jokin tapahtuma on johtanut siihen, ettei enää minkäänlainen yhteys toimi? Sellainen piirre on minulle täysin vieras. Ehkä en vain osaa ottaa ihmisiä niin tosissani. En osaa kuvitella, mitä pitäisi tapahtua, jotta suuttuisin totaalisesti. Minulla on kolme entistä ystävää, jotka yllättäin ilmoittivat, että se on nyt kokonaan loppu. Minusta kyse oli silkasta väärinkäsityksestä, mutta he ovat ikuisesti leppymättömiä. Kyllähän minä osaan olla ärsyttävä, mutta silti ihmettelen, että kannattako lyhyttä elämää tuhlata vihanpitoon. Kertokaa, jos teistä kannattaa.

 

 Olisko aika ottaa rennosti?

 

Höpötystä lepopäivän ratoksi

Eihän tästä pitänyt tulla lepopäivä, mutta Posti löi kapuloita suunnitelmien rattaisiin. Tulossa on pari pakettia, jotka tungetaan postiluukusta, jos mahtuvat. Epäilen, etteivät, joten päivystän kotona. Postipoika kilauttaa kelloa kuitenkin.

----

Kuntosalille piti kiiruhtaa. Tässä on ollut useammanlaista tutkimusta, operaatiota ja lääkärillä istuskelua, joten ei ole paljon jaksanut miettiä tuota kuntoilua. Onneksi on kaikenlaisia mahdollisuuksia kotonakin kuntoiluun. Nuo lääkärireissut kyllä lisää motivaatiota, mutta voimat ei tahdo riittää sitten muuhun. Ja yllättäin kaikenlaista kipua, kolotusta leviää sinne sun tänne. Mutta periksihän ei anneta.

---

Noista paketeista fiksu lukija tekee sellaisen johtopäätöksen, että on tullut shoppailtua vaikka ei pitänyt. Ja millaista shoppailua? Vino pino kortteja, joita jo ennestään on laatikollinen ja vielä melkoinen määrä postimerkkejä. Syytän tuota postcrossingia, joka houkutteli tarjouksilla.

---

Ja voin kait samantien avautua enemmän. Tilasin myös koiranruokaa vaikkei se vielä ole lopussa. Tilasin vähän erilaista kokeeksi, jos vaikka Fizban innostuisi. Sekin paketti tulee tänään. 

---

Eikä tässä kaikki. Olen ostanut pari kukkaruukkua ja menen vielä tänään ostamaan pari lisää. Ja kukkiakin olen ostanut, kultaköynnöksen ja rönsyliljan.

---

Ja kun kerran paasto rikotaan, niin tehdään se perusteellisesti. Tilasin EMPiltä kaksi samanlaista teepaitaa, niitä, joita olen jo kahdesti tilannut ja saanut ihan väärän tilalle. Ajattelin kokeilla vielä kerran, kun kyseessä on paita, jonka todella haluaisin. Kun/jos saan taas väärän, ajattelin antaa reippaasti palautetta. Sinänsähän tuosta ei ole muuta vaivaa kuin kiikuttaa palautus postiin.

---

Ikkunat on edelleen psemättä, mutta kukkia olen hoidellut.

---

Tuolla kommenteissa moni harmitteli laskiaispullia. Hassua tässä on se, että minä en ole mikään pullaihminen. En koskaan osta laskiaispullia, enkä muitakaan pullia. Päässä vain ajatus, että paastoan synnyttää mielikuvan, että jään jostain paitsi. Enkä ole mikään suklaahirmu tai karkkihiiri, joten sekään ei ole päämäärä. Se, mitä tässä yritän, on miettiä suolan käyttöä. Se liittyy myös noihin lääkärijuttuihin. Minä tykkään suolaisista jutuista, sipseistä, suolaisesta voista, vahvoista juustoista. En toki aio niitä lopettaa, mutta nyt kokeilen tämän 40 päivää herkistää makuaistiani niin, ettei kaiken tarvitse olla voimakassuolaista. Hyvin olen saanut itseni täyteen näinkin. Nyt on iso kattilallinen naurisbataattikeittoa maustettuna omenahillolla. Oli outo resepti, joka tuli vastaa, kun etsin mitä nauriista voisi tehdä. Nauriita ostin jo ennen tätä paastoaikaa, kun olivat halvalla. En laittanut soppaan suolaa, mutta hyvältä maistuu raejuuston kera.

---

Joku epäili, että haluan laihduttaa. Juu, pitäisi kyllä, koska rasvavarastoni ovat aivan väärin asettuneet, mutta sitä en nyt ajattele. Ajattelen parempaa yleiskuntoa. Kyllä kait siihen kuuluisi hoikempi keskikeho, mutta se ei ole päämäärä. Jos kiloja tippuisi, se olisi kiva, mutta kivempaa olisi, jos uupumus kaikkoaisi ja yleinen saamattomuus. Saan aikani kulumaan ihan yrittämättä. Onneksi Fizban ulkoiluttaa minua. Ilman sitä varmaan jähmettyisin paikalleni.

 

 Minä olen yhtä ryhdikäs kuin tuo oikeanpuoleinen.

 

 Ystävien avulla pysyn jaloillani. Käytiin katsomassa Maria ja kahvilla sen jälkeen. Maria oli hyvä leffa. Kaunista musiikkia. Jotkut hallitsee tuon laulamisen.

 

 

Melkein selvisitte ilman kuvatulvaa, mutta kun törmään norsuun, on pakko ottaa kuva. Norsut jotenkin kiehtovat.

---

Nyt pistän läppärin kiinni ja vähän puuhastelen kotijuttuja - ja jos hyvin käy heiluttelen kahvakuulaa tai käsipainoja.

--- 

Ai niin. Lunta satoi.

 

Lämmin ulkoilma

lopetti sisälämmityksen, joten sisällä on nyt mukavampi puuhastella jotain kuin istua neulomassa. On tosin neulottavakin, mutta jos jotain muuta kokeilisin. Tässä on kevätsiivouksen kaksi luukkua, joiden välillä arvon.

 

LUUKKU 4: Ruukkukukkien huolto

LUUKKU 5: ikkunoiden pesu

 

Jos jommankumman saisin alkuun, niin olisin ihan tyytyväinen. Katsotaan, mitä päivä tuo.

 

PAASTOhan on käynnissä jo kolmatta päivää, joten jotain huomioita on siitä kertynyt:

• Ruokakaupassa on nyt paljon hyviä jätskitarjouksia, joista voin kiletäytyä.
• Vähäsuolainen leipä on todella harvinaista herkkua.
• Lihan korvaan kalalla ja leikkeleet tomaattiviipaleilla. Vähänkö on terveellistä.
• Pullaa en ole syönyt, vaikka mieli on tehnyt, kun kaupat pursuaa laskiaispullia. Luulin kieltäneeni itseltäni myös pullan. Ehkä se pulla menee tuohon sokerikategoriaan kuten sipsit menee suolajuttuun. Mutta ehkäpä vaikka leivon pullaa syödäkseni.
• Sydänmerkki helpottaa vaeltelua hyllyjen välissä.
• Shoppailukiellosta huolimatta rahaa on kulunut, koska taas piti kaikenlaista lääkettä ja muuta parannuskeinoa vanhoihin uusiutuneisiin vaivoihin ostaa.
• Paastopäiväkirja ei ole päässyt vauhtiin. Kirjoittaminen on nykyisin jostain syystä vaikeaa. Ja lukeminenkin jää suht vähiin. Näissä pitää petrata.
• Laiskottelu kyllä toimii ja koiran silittäminen.
• Kuntoilukin tökkii, kun terveys reistailee.
• Elämäntapaoppaaksi hyväksyin Nalle Puhin, vaikka tuosta toisestakin lueskelen yhden päivässä, koska toistaiseksi se ärsyttää vain lievästi. Puh ei ärsytä yhtään. 

 

Paasto tulee. Oletko valmis?

 

Suuri paasto 5.3.-17.4.2025

 

Minullahan on tietenkin taas vino pino suunnitelmia seuraavaksi 40 päivän jaksoksi. Peruspaastossa viikonloppuja ei lasketa mukaan. Se on minusta tosi outo sääntö, joten olen aina paastonnut myös viikonloput. Olen nimittäin paastonnut melkein joka vuosi vähän erilaisilla teemoilla, usein on ollut lankapaasto eli ei osteta lankoja. Nykyisin tämä langanostoesto on olemassa koko ajan vaikka aina pitää hankkia uutta, kun oikea väri puuttuu. Mutta nyt siis taas uusi ja erilainen paastoaika edessä. Tässäpä minun paastoni:

 

Paasto on tietenkin kieltäytymistä, etenkin jostain itselle mieluisasta.

 

EI

• lihaa, makkaraa, leikkeitä
• karkkia, suklaata, jätskiä
• alkoholia
• shoppailua
  

MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN

• suolaa
• sokeria
  

 

Paasto on kuitenkin myös keskittymistä hyvään.

JOKA PÄIVÄ

• lue kirjaa
• kirjoita muistiin hyviä ajatuksia
• nauti luonnosta 
• silitä koiraa
  

AJOITTAIN

• naura, hulluttele, leiki koiran kanssa
• muista ystäviä, soita, kirjoita, kyläile
• keksi kivaa tekemistä
• laiskottele, oleile, tuijottele taivaita

 

Paasto on myös puhdistautumista.

 

SIIVOA

• nurkkia kotona
• nurkkia ajatuksissa
• nurkkia omassa olemuksessa 

 

Paasto voisi olla myös elämänlaadun parantamista.

 

KUNTOILE

• kokeile jotain kehonhuoltoa 
• jumppaa 
• kuntosaleile  
• kävele, kerää askeleita
  

ETSI MIELENRAUHAA

• kokeile mindfulnessia
  
• kokeile lukea jotain elämäntapaopasta
• älä välitä, jos elämäntapaopas ei innosta
• hillitse ärsyynymistä, jos mahdollista, jos ei, ärsyynny rauhassa
• älä piittaa negatiivisista asioista, ihmisistä, olosuhteista 
• älä ole väkisin positiivinen

 

Paasto on myös armollisuutta.

 

SELISELI

• satunnaiset olosuhteiden muutokset antavat luvan unohtaa päätökset
• jos voimat ei riitä, ei tarvitse
• kyläillessä voi syödä, mitä tarjotaan 
• ruokaa voi ostaa
• ostaa voi myös tuiki tarpeelliset kengät ja repun, jos osuvat kohdalle 

 Naapuri toi lankoja ja pyysi sukkia miehelleen. Tuntui olevan kiire, joten tein. Tästä seuraa se, että muut kiireelliset neuleet jäivät odottamaan. Se taas johtaa siihen, että neulominen voi estää joidenkin paasto-osioiden täydellistä onnistumista. Useamman neuleen dedlain osuu paastoaikaan. Yritän kuitenkin selviytyä.

 

 

Jälleen kerran näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

Tuolla Puikoillanikin on jopa lista paastoajista, joten sinne vain ilmoittautumaan. 

 

Viimeiset hetket taas

 

Sumuista on, mutta viimeiset hetket liittyvät enemmän kuun loppuun kuin maisemaan.

 

 Helmikuun kasvis eli lanttu on nimittäin käsittelemättä. Joten tänään kipinkapin kauppaan ostamaan vino pino aineksia taas kerran ja sitten vain kokkaamaan. Huomiset vieraat joutuivat perumaan taudin takia, joten saan taas syödä reippaasti.

 

 Aloitettiin taas bussimatkailu Fizbanin kanssa. Fizbanilla oli selkeä mielipide moisesta

 

mutta kyllä se rentoutui, kun päästiin kunnolla liikkeelle.

 

 Nyt on luvassa enemmänkin näitä erilaisia reissuja. Fizbanin on vin pakko tottua matkustelemaan julkisilla ennen kesää.

Syvemmälle itään

Päivänä muutamana matkustin metrolla itään. Olen itäisen kaupunginosan asukas ja tykkään auringon nousun maasta.

 

 Aurinkoa ei kuitenkaan näkynyt sinä päivänä, kun menin entistä työkaveriani tapaamaan. Ei ole nähty aikoihin, koska hänen liikkumisensa on vaikeaa. Minä sitten ryhdistäydyin ja sanoin, että voisin tulla vuoren luo, jos vuori ei voi tulla Muhamedin luo. Sovittiin päivä ja aika. Oli kiva nähdä ja kuulla. Hän on yksi niistä tutuistani, jotka jonottavat tekonivelleikkaukseen. Kun ikää karttuu myös ystäväpiiri vanhenee ja tekonivelet on päivän puheenaihe.

 

 Yhdet jämäsukat jätin jälkeeni, kun kuulemma alkaa olla reikäisiä aiemmat.

 

 Ei ole aamut veljeksiä keskenään. Tänä aamuna usva lisääntyy koko ajan kietoen maiseman läpinäkymättömäksi.

 

 Eilen oli toisenlaiset näkymät.

 

 Vaikka tänäänkin oli mukava aamulenkki, kyllä tuollainen hohtava hanki ja auringonpaiste tuntui hienommalta.

 

 Jopa niin hienolta, että viivyttiin yli kaksi tuntia aamulenkillä. Fizbanin suureksi iloksi oltiin pitkään myös tyhjässä koirapuistossa. Tyhjyys ei haitannut, koska yksinkin elämästä voi nauttia.

 

 Tänäänkin aamulenkki kesti, kun törmättiin mukavaan nuoreen mieheen, jolla oli tarvetta avautua. Fizban toimii aina oivana keskustelunavaajana ja estää minun totaalisen erakoitumisen. Yritän täälläkin pitää jonkinlaista keskustelua yllä ja käydä piipahtamassa kaikkien kommentoijien blogeissa. Yritän myös lukea heiltä kaiken tekstin, mitä on edellisen piipahtamisen jälkeen syntynyt. Olisi kiva käydä muissakin blogeissa, mutta jotenkin tekee mieli käyttää aikaa muuhun kuin koneella istumiseen. Nyt on yllättäin sukkatilausruuhkaa, joten menenpä neulomaan ennen jumppaa.

 

 

HAM

Vielä on pakkasta ja talvea.

 

 Luntakin maassa. Oli mukavaa, kun maanantaiaamuna oli paksu, pehmeä lumikerros kaikkialla. Satoi yllättävän paljon. Ja kun  on pakkasia ollut, on lumikin säilynyt. Mutta nythän lupaillaan jo vesisateita. Onneksi tuli talvesta nautittua.

Ystäviäkin tapasin. Se on aina mukavaa. Käytiin HAMissa.

 

 Tove Jansson osio on tosi laaja. Paljon kaikenlaisia teoksia, luonnoksia, kaikkea. Todella kattava katsaus.

Heikki Marila on yksi Bambi for ever näyttelyn taiteilijoista. Tämä Turenki miellytti minua.

Ja tietenkin norsu piti huomioida. Tekijä Leonora Fredriksson.

 

 Johanna Kiivaskosken Bambi ja sarvipöllö on erittäin miellyttävää katsottavaa.

 

Oli myös Anna Rokan Yötuuli

Mutta varsinaisesti oli tultu katsomaan norjalaisen Tori Wrånesin Big water. Se on tosi miellyttävä ääni- ja videoinstallaatio. Suosittelen aloittamaan siitä, jotta jaksaa istua hissukseen pyörivässä katsomossa seuraamassa karvapörröjen oleilua.