Pienentyy mun ympär' elonpiiri

 Sehän on ihan tuttu juttu, että iän myötä elinpiiri kutistuu verrattuna niihin kaikkein aktiivisimpiin aikoihin. Mutta nyt olen ihan uuden ilmiön edessä. Minäkin olen pienentynyt. Tai ehkä en pienentynyt. Muuttanut muotoa. Kävin spirometriassa. Sitä varten tarvitaan tarkka pituus. Mitta näytti, että olen neljä senttiä lyhyempi kuin olen kuvitellut, kuin olin viimeksi mitattaessa. Olen järkyttynyt. Sanoin mittaajalle, etten varmaan ikinä toivu tästä. Hän oli pahoillaan ja sanoi, että jos yrittäisin vain unohtaa ja olisin edelleen sen mittainen kuin olen tähänkin asti uskonut olevani. Mutta miten tuollaisen voisi unohtaa. Sehän muuttaa koko minäkuvani, koko elämäni. Toisaalta se kyllä selittää joitakin outoja juttuja. Olen ihmetellyt, miksi minulle on tullut pallomaha, keskivartalo paisunut valtavasti. No, tietenkin! Jossakinhan se menetetty pituus on. Olen painunut kasaan ja leventynyt. En siis ole menettänyt mitään, koska se, mikä pituudesta on kadonnut, on leveyteen lisääntynyt. Eikä ihme, ettei keskikeho pääse kutistumaan vaikka mitä tekisin. Se on aineenhäviämättömyydenlaki, mikä kehoani säätelee.

 

 Aamukahvinäkymäni on nyt kovin talvinen. Meillekin on tullut talvi ja vieläpä ihan miellyttävä talvi, lunta, pientä pakkasta, eikä liukkautta toistaiseksi.

---

Eilen päivälenkillä kierrettiin tuttua reittiä, kun mäen päällä oli hiihtäjä, joka huikkasi "Voiko laskea?" Vastasin, että tottakai. Siirryttiin syrjään. Hiihtäjä kiitteli ohikiitäessään. Ehdin ajatella, että onpa kiva, kun on noin miellyttäviä hiihtäjiä tänä vuonna. Tyhmä ajatus. Seuraava huusi "Tämä on latu!" Vastasin "Niinhän ne kaikki on."  "Metsässä on polkuja." Jätin keskustelun sikseen. Mielestäni hyvin mahduimme siihen molemmat. Tie oli aurattu, mutta mitään latuja ei vielä ole ajettu, kun lunta tuolla metsissä on liian vähän. Tiedän, että kohta reitillä on ladut. Se on ihan hyvä. Täytyyhän hiihtäjien saada hiihtää. Mutta kun ne ladut tulee, juuri tuolle tielle jätetään tilaa myös jalankulkijoille.  Silloin, kun minä vielä hiihdin, tapana oli tehdä itse ladut umpihankeen. Kävelijöille aurattiin tiet. Nyt kone tekee ladut ja kävelijät tamppaa tiet umpihankeen. Mikään ei ole muuttunut. Olen umpihankikulkija aina. 

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.

 

 Talvi om kaunis.

 

Turussa

 

Eilen kävin tyttären ja vävyn kanssa Turussa. Tänään sitten kroppa jäykkänä kaikesta istumisesta. 

Laitoin merkinnän retkihaasteeseen kohtaan 9. Retki harvinaisen äärellä, koska viime vuonna en käynyt teatterissa kertaakaan.

 

 Tarjolla oli musikaali Addams Familysta. Kyseessä on ehkä hiukan erikoinen perhe, johon olemme ihastuneet taivaskanavien kautta. Lavastushan oli loistava kuten Turussa on tapana. Näyttämöllä on teknisiä mahdollisuuksia vaikka mihin ja niitä käytettiin paljon. Näyttelijät oli valittu hyvin, sulahtivat rooleihinsa vaivattoman tuntuisesti. Meno oli vauhdikasta ja laulut sujuivat mallikkaasti. Minun ongelmana oli, että meinasin ekan näytöksen aikana koko ajan nukahtaa. Taisin kuorsatakin välillä, kun edessä istuva kääntyi katsomaan. Toinen näytös olikin sitten mielenkiintoisempi, kuten yleensäkin teatterissa. Mutta nukahtamiseni syynä oli unenpuute, ei näytelmä. Voin kyllä suositella tätä teille lämpimästi.

 

 Sain tyttäreltä lainaan tällaisen kirjan, johon ajattelin tutustua tänään, sillä aivoni kaipaavat buustia.

 

 

Eilen oli se päivä

kun aurinko lymyili pilviudun takana

 

 kun levät pölisten kannoin pakastimen sisällön parvekkeelle 

(vain sen pienemmän, isompaan en viitsi koskea ennenkuin kaikki marjat on sieltä syöty tai siirretty tähän pieneen)

 

 kun yhteisvoimin sulatimme pakastimen 

(Fizbanista oli tooosi ihanaa kantaa jääpaloja olkkarin matolle heiteltäväksi - täytyyhän sitä lapsen saada leikkiä)

 

 kun siivosin keittiön, kaivoin uudet matot paketista ja laitoin ne lattialle

(järjestelin myös kaikki keittiön alakaapit ja vein roskat)

 

 

kun keitin Fizbanille Yrjölän puuroa puhtaaseen pakastimeen laitettavaksi

(myös nappulatilaus saapui, joten nyt on koiran ruokapuoli kunnossa)

 

 kun neuloin itselleni sukat valmiiksi

 

 Se oli eilen se. Tänään on luvassa joululahjaksi saatu teatteriretki (huom! retki) Turun kaupunginteatteriin.

 

 

Onko tänään se päivä?

 

Tänään on perjantai tammikuun yhdeksäs päivä vuonna kaksituhattakaksikymmentäkuusi. Nimipäiväänsä viettävät Veikko, Veli ja Veijo. Appiukkoni oli Veikko ja teiniaikojeni toinen ihastus oli Veijo, joka oli sanonut "En minä tuommoisesta ruipelosta välitä."  Parin vuoden kuluttua hän kuitenkin kiinnostui minusta ja vähän muka tapailimme, mutta ei se enää sytyttänyt. Veljeä ei elämässäni ole, eikä edes ketään Veli-nimistä ihmistä tai olentoa. Mutta kysymys kuuluu, onko tänään se päivä, kun sulatan pakastimen, pesen jääkaapin, järjestän vaihteeksi taas kuivaruokakaapin ja kaikki muutkin keittiön alakaapit ja miksei samantien yläkaapitkin, tyhjennän roskikset, ehkäpä pyyhin roskissankot puhtaiksi, jos niissä on jotain roiskeita vai onko tänään se päivä, kun aloitan ifolorkirjan tekemisen mummotettavalle synttärilahjaksi tai onko kenties se päivä, kun saan vihdoinkin valmiiksi ne villasukat ihan vain itselleni? Kukapa tietää. Illallahan sen sitten näkee, miten kävi, tapahtuiko jotain vai menikö koko päivä miettiessä, mitä tekisin.

 

 Nuo parit jouluvalotkin voisi poistaa, mutta yöllä pimeässä hipsiessä, ne ovat aika kivat. Koskaan en ole käynyt katsomassa Lux Helsinkiä, enkä Linnanmäen valokarnevaalia - tosin Lintsi näkyy tuohon parvekkeelle, mutta en ole siitäkään kiikaroinut. Usein olen ajatellut, että olisihan se varmaan kiva käydä valotaidetta katsomassa, mutta kun kukaan ei ole tullut kotoa hakemaan, niin se on jäänyt. Joskus tuumin, että vanhuus on vienyt aloitekyvyn, mutta ilmeisesti olen jo pitkään ollut saamaton - tai sitten vanhuus on alkanut jo kauan sitten.

 

 Eilen kävin lääkärissä. Se oli eilisen saavutus. Mieleen jäi lause "Ei me täällä ehditä kaikkea seuraamaan, kyllä sitä vastuuta on yksilölläkin." Joten josko otan nyt sitä vastuuta, juon kahvini loppuun ja vaikka teen jotain - tai vain istun mietiskelemässä tehdäkö vai eikö tehdä. Ja olkaa huoleti, jos saan jotain aikaan, niin taatusti käyn kehumassa saavutuksillani täällä. Jos mitään ei synny, niin onnellinen olen kuitenkin.

 

 

Sijaistoimintaa

 

Kaaos on vallannut asuntoni. Se on kova levittäytymään. Kaiholla muistelen niitä aikoja, kun kaikki oli omalla paikallaan. Olen perusluonteeltani järjestysorientoitunut ihminen. En ehkä silloinkaan pölyjä kovin ahkerasti pyyhkinyt, mutta päällisin puolin katsottuna kotini oli siisti. Kyllä silloinkin kaapit olivat joskus vaarallisen täynnä, mutta niitäkin ajoittain järjestelin. Nyt rajalliset resurssit ovat raunioittaneet kotini. Rajallisia resursseja ovat tahdon voima, saamattomuus, jähmeys, hidastunut toimintakyky. Ne ovat merkkejä siitä, että äskettäin diagnosoitu ongelma etenee, mutta se on pelkkä tekosyy. Oikeasti olen vain leväperäinen. Nyt olisi aika taas kerran ravistaa levät perästäni, iskeytyä toimeen. Mutta enköhän onnistu täyttämään tätäkin päivää jollain muulla kuin siivoamisella ja järjestämisellä. Ensin päätin, etten nyt jouluksi siivoa, siivoan sitten uudeksi vuodeksi. No enpä siivonnut. Mikähän olisi seuraava maali?

---

Sijaistoimintaa on jo tämä bloggailu. Lisää on tulossa. Joulukalenterin palkinnot pitänee vihdoinkin pakata ja käydä viemässä postiin. Eilen ostin Fizbanille takin. Sehän on aivan liian suuri. Pitää joko vaihtaa tai palauttaa. Viisainta olisi palauttaa. Mumakin takki on kaapissa. Siitä voisin kursia Fizbanille sopivan, sillä sehän on myös aivan liian suuri. Kun kerran lähden kaupoille, voisin samalla pyörähtää postin kautta. Ja sitten voisin käydä katsomassa Tokmannin alemattoja. Ennen joulua ostin keittiöön uudet matot. Ne on paketissa tuossa nurkassa. Olkkarikin kaipaisi uusia. Vanhat voisin haudata likaisina kellariin odottamaan, jos vaikka joskus saisin potkituksi itseni mattotuvalle. Nyt en vain jaksa/viitsi/kykene. Tokmannilla oli eilen pari tosi halpaa ja tosi outoa mattoa. Ne voisin käydä poimimassa. Ja jos kaiken tämän teen, niin eiköhän lopputulos ole: "Ei tässä nyt enää mitään siivousta ehdi!" 

 

Lunta on nyt meillekin tullut ja lisää tulee. Fizban oli aivan intopiukeana aamulenkillä. Se todella rakastaa lunta. Omakin olotila koheni, kun katsoin sen syöksähtelyä, kierimistä, kaivautumista. Oli helppo antaa anteeksi, että herätti minut, kun kerrankin olisin nukkunut pitempään. Minä nukun nykyisin aivan liian vähän ja senkin mitä nukun, kovin katkonaisesti. Mutta enhän minä toki valita, sillä minähän päätin olla onnellinen.

 

Kaktuksen vauva ei enää jaksa kukkia, mutta isosisko pukkaa nuppuja urakalla.

 

Lunni on jo repinyt yhden kukan alas. Onko ihme, jos ei pysy järjestys, kun kaikki sotkevat. Enhän minä. Ne on nuo muut.

---

Mitäpä sanoisitte violettikukertavista matoista?

 

Matti Myöhäisten isku

Ihan mukava aamukahvimaisema ja ihan mukava aamulenkki, mutta ärsyttää pahastikin. Lojuttiin vielä sängyssä, kun joku räjäytteli pari rakettia ihan tuossa nurkalla. Paniikkihan siitä koiraan iski. Pitkä lenkki sai rauhoittumaan omaksi hilpeäksi itsekseen. Ja tietenkin! Hädintuskin oli sisälle päästy, kun taas paukkui. Ja sitten taas. Ja sitten taas. Nyt Fizban makaa tiukalla kerällä tuossa jalkojeni juuressa. Vapina on loppunut, mutta vielä iskee ajoittaisia väristyksiä. Ruoka ei tietenkään maistunut vaikka lisäsin houkutukseksi uunissa paistettua maustamatonta kanan filepihviä, joka yleensä hyvin menee. Ny vain toivotaan, ettei kenelläkään idiootilla olisi enää raketteja jemmassa. En jaksa kovin positiivisesti suhtautua.

 

 Vuoden ensimmäinen valmistunut neule on nuoremman mummotettavan toive Shinobujakku. Aika kitsakka tuli, mutta jospa se siitä. Pitää vielä napit ommella ja virkata jonkinlaiset silmukat, jotta napit saa kiinni.

 

 Mukava, kun on lunta vaikka vähänkin. Lisää kyllä hiutaloi. 

---

Tuo sääihmisten uusi termi on ihastuttava.

 

 

ja haaveet ne käy yhä haikeammiks eli miten tästä eteenpäin

 

Tapanani ei ole jaella selfietä, eikä tämäkään sellainen ole, (ohimennen Pöllölle tiedoksi, että sinun vanhat toppahousut on jalassa) mutta kun ollaan uuden edessä on hyvä näyttää nykyinen minä, koska tarkoitus olisi parantaa näkymää - tai jos pitää olla realisti, niin edes pysyttää suunnilleen samassa kuosissa - mutta minunhan ei tarvitse olla realisti, koska tämän vuoden teema on

Päätin olla onnellinen, koska se tekee hyvää terveydelleni!

 

Terveys on viime aikoina ripotellut esteitä tielleni, mutta esteethän on tarkoitettu ylitettäviksi.  Kiipeämään siis. En nyt viitsi tänne tavoitteitani mainostaa, mutta toki kerron ajoittain, miten olen onnistunut (positiivinen ajatteluhan ei edes mieti epäonnistumisten mahdollisuuksia). 

 

Tuohon yläpalkkiin kopion tämän vuotisen retkeilyhaasteen. Jonain vuonna yritin tätäkin haastetta, mutta keskenhän se jäi. Jospa nyt edes lähelle loppua pääsisin. Mahdottomiahan ei pidä itseltään vaatia. Nythän minä olen sen jo aloittanut, kuten elokuvahaasteenkin, jonka hyvinkin saanen tehtyä. Lukuhaastekin on tekeillä, mutta se voi jäädä ihan vain haaveeksi. 52 kirjaa vuodessa on minulle aika kova tavoite. Mutta tärkeintä lienee, että on tavoitteita. leffat ja kirjat löytyy tuolta kulttuurivuosi 2026 sivulta.

 

Kaikkea hyvää kaikille armon vuonna 2026! 

 

 

Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks eli katsaus menneeseen

 

Vuoden 2025 alussa Fizban oli vielä aika vauva, hyvin tarpeellinen vauva, sillä mennyt vuosi ei ollut niitä helpoimpia. Vanhuus alkoi nakertaa olemustani monesta suunnasta, löytyi kaikenlaisia uusia ja hyvinkin yllättäviä valuvikoja. Yllätysten keskellä oli hyvä, että taloudessa oli nuorta elämäniloa. Lainailolla sain jotain tehdyksikin.

 

--- 

 

Neuloen langat hiukan hupeni, mutta uuttakin piti ostaa. Tapahtui myös sellainen uskomaton juttu, että kahtena kuukautena (heinä ja syys) ei syntynyt mitään valmista. Se on aika poikkeuksellista.

 

• Lankoja 1.1.2025
• 39 kg 086 g
• Lankoja 31.1.2025
• 36 kg 797 g

vuoden aikana kulutin lankaa neulomalla  4 kg  619 g ja siitä syntyi

• 18 paria sukkia 
• 2 kaulaliinaa 
• 1 huivi
• 1 pari kintaita 
• 2 jakkua 
• 2 paria tossuja 

--- 

Kulttuuripuolellakin jotain syntyi 

• katsottuja leffoja 25
• leffoista parasta oli ihan lopussa katsotut Avattaret, ne on niin hienosti tehty, että sydän täyttyy riemulla niitä katsoessa
• myös Maria Callas teki vaikutuksen äänellään 
• ja vanhat tutut isolta kankaalta ilahduttavat aina, kuten Miyasakin Prinsessa Mononoke 

• luettuja kirjoja 26
• luin paljon dekkareita, joista ei ole sen kummempaa sanottavaa
• Murakami ja muut japanilaiset aina ilahduttavat
• Harper Leen Kuin surmaisi satakielen oli vaikuttava, kyllä klassikot ovat yleensä aina paikkansa ansainneet 

• kuunneltuja kirjoja 9
• Pöllön lukupiirin ansiosta tutustuin tähän ihan uuteen ja outoon tapaan kuluttaa kirjallisuutta.
• kuuntelu oli lähinnä käsitöiden taustamusiikkia mutta Joonaanmäen valaat vei sydämeni 

• 4 kertaa jotain museota kolusin
• HAM Big Water ja Didrichsen Särestöniemi olivat mieleenpainuvia

Mutta kertaakaan en käynyt teatterissa enkä konsertissa. 

Ei siis kannata paljon pullistella sivistyneisyydellä 

---

 

Lintuja tunnistin 53 kappaletta eli eipä tullut paljon retkeiltyä.

 

---

 

Arkiliikuntaa kuitenkin tuli jonkin verran

• 3 805 008 askelta vuodessa
• keskimäärin 10 425 askelta päivässä
• matkana 2 684,81 km

Ihan tarkkaahan tämä ei ole, koska laskuri ei ollut joka päivä työssään, mutta suuntaa antavaa kuiytenkin.

---

 

Ja koska äly antaa jotain osviittaa unestakin niin kerronpa, että keskimäärin sain vuorokaudessa unta 6 tuntia 51 minuuttia, joka on ok vaikka enemmänkin voisi nukkua.

 

 

 

 

Melkein talvi

Toivotanpa jo nyt kaikille 

Hyvää tulevaa vuotta 2026! 

Tämä loppuvuosi menee jännittäessä, miten Fizban selviää. Nyt on ihan rauhallista, mutta pari päivää on ollut silkkaa kauhua. Hirveästi pelkää rakettien ääniä ja ainahan täällä joku jaksaa ammuskella. Huomenna mennään vähän rauhallisempiin maisemiin, mutta ihan ei paukkuja päästä karkuun. Olisin kovasti toivonut, että Fizban olisi jättänyt reagoimatta, mutta se on kovin herkkä kaikin puolin.

 

 Muutamat mökkisukat vielä tuli tehtyä

 

 ja adventtikalenterista tuli aattona kimalteleva norsukukkaro. Kiitos kalenterin tehneille!

 

Joulukalenterin luukut

 

Kiitos kaikille joulukalenteriin osallistuneille. Arvaukset/tiedot meni näin

 

Laulupisteet:

• Pöllö 11
• Purulaari 7
• Laiskiainen 3
• Puikoillanikin 2
• Saukkis 1
• Päivi 1 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 16
• Laiskiainen 5
• Purulaari 2 
• Saukkis 1 

Papukaijamerkki

• Tiiu

Pöllö, Purulaari ja Laiskiainen olivat ehdoton johtokolmikko, mutta muutkin tässä listalla mainitut ovat ansainneet palkinnon, myös Tiiu. Laittakaa osoitteita repukoi@gmail.com niin jotain tulee. Kerran annoin laulupisteen kahdelle, koska eka ei ollut ihan täydellinen, mutta eipä se mitään muuttanut. 

Tehän tietenkin mietitte, että miksi muka kirjallinen joulukalenteri. No siksi, koska kaikki korvamadot on löydetty kirjasta Eppu Normaali: Kaikki sanat 

Ratinaan on liput ostettu. Lauantaille ei saatu, mutta perjantaina ollaan tyttäreni kanssa menossa jopa vippikatsomoon. Olen kyllästänyt lapseni Epuilla heidän lapsuudessaan. Pojallani vaimoineen on liput torstaille Ratinaan. Tyttären kanssa oltiin Ratinassa myös Eppujen nelkytvuotiskeikalla. Katsotaan joko kävelykeppi olisi tarpeen. Eppujen eka basisiti on kurssikaverini yliopistosta. Se osaltaan vaikutti myös tähän innostumiseen. Minulla on ensi vuonna paljon muutakin kivaa odotettavissa. Sain joululahjaksi kaksi teatterilippua ja yhden reissun pohjoiseen. 

 Korvamadot olivat

1. Eppu Normaali: Mekin tehtiin rakkautta
2. Eppu Normaali: Osa luonnollista karsintaa 
3. Eppu Normaali: Puhtoiset vesistömme 
4. Eppu Normaali: Ei säästä perheen koiraakaan 
5. Eppu Normaali: Kitara, taivas ja tähdet 
6. Eppu Normaali: Vuonna 85 
7. Eppu Normaali: Elämän tarkoitus 
8. Eppu Normaali: Kaikki häipyy, on vain nyt
9. Eppu Normaali: Minun aurinkolasit 
10. Eppu Normaali: Tähdenlennon tiellä 
11. Eppu Normaali: Näinhän täällä käy 
12. Eppu Normaali: Baarikärpänen
13. Eppu Normaali: Jee jee
14. Eppu Normaali: John Fogerty
15. Eppu Normaali: Viihteen kuningas
16. Eppu Normaali: Akun tehdas
17. Eppu Normaali: Olen ihminen 
18. Eppu Normaali: Science Fiction
19. Eppu Normaali: Peto minussa
20. Eppu Normaali: Samaan aikaan toisaalla 
21. Eppu Normaali: Tien päällä taas
22. Eppu Normaali: Linnunradan laidalla
23. Eppu Normaali: Pimeyden tango
24. Eppu Normaali: Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset

Ja niitä vinyylejä

1. Hector
2. Hassisen Kone
3. Tuula Amberla
4. Abba
5. Eppu Normaali
6. Dire Straits 
7. Dingo
8. Korkkijalka
9. Juice
10. Michael Jacson
11. Hurriganes
12. Kim Lönnholm 
13. Sakari Kuosmanen
14. Tuomari Nurmio ja Viides Kolonna
15. Mungo Jerry
16. Pelle Miljoona ja Avoimet Ovet
17. Edith Piaf
18. Beatles
19. Raptori
20. Kari Rydman
21. Se
22. The Shadows 
23. The Marmelade
24. Diana Ross