Vuoden pimein päivä. Aurinko pysähtyy miettimään, mitähän tekisi. Päättää sitten kääntyä takaisin valaisemaan pohjoista pallonpuoliskoa. Me alamme matkan kohti valoa ja kesähelteitä. Olen ennenkin sanonut, mutta sanonpa vieläkin. Minä tykkään valon vaihtelusta. Seisaukset ja tasaukset ovat minulle aina vuoden merkkihetkiä. Tänään on taas hyvä päivä miettiä elämäänsä. Reilu puolitoista vuotta on ollut enemmän alakuloa. Olisko nyt aika siirtyä valoisampaan.
Kovin vähiin on neuleetkin kutistuneet. Kaulaliina oli toivomuksena,
säärystimet toisena. Molempien väri oli määrätty ja säärystimissä myös toive alaspäin levenemisestä, jotta kenkien päällekin yltää.
Keskeneräisiä neuleita on paljon. Muutamien kohdalla tein päätöksen, että teen ne valmiiksi ja säästän lahjoiksi ensi jouluun. Usein annan joulun jälkeen, mutta nyt ei. Siiten kuvittelen säästyväni vuoden päästä viime hetken paniikista. Nytkin pitäisi olla heiluttelemassa puikkoja, koska tekemättömiä toivomuksia on. Luuletteko, että onnistuisi, jos tekisin yhden joululahjan joka kuukausi ensi vuoden aikana? Siinä pitäisi vain osata vastustaa kiusausta antaa tehtyjä jonnekin kesken vuoden. Tammikuussa alkaisi kyllä myös PuoliSeiskan tumpputalkoot.
Ainahan sitä voi suunnitella kaikkea.
Nyt voin suunnitella vaatteiden paikkaustakin, sillä adventtikalenterista tuli vaatelaastareita. Jotain rasvatahroja mietinkin pari päivää sitte, että olisko laastari niihin hyvä. Norsulaastareitahan voi levitellä vaatteisiin ihan muuten vain.
---
Minulla on nyt menossa Avatar-leffaputki. Eilen katsoin ykkösen ja kakkosen telkkarin ruudulta ja tänään menen katsomaan uusimman isolta kankaalta tyttäreni kanssa. On jäänyt tältä vuodelta merkkaamatta tuonne kulttuurisivuille joitain leffoja ja kirjojakin. Siinäkin olisi petraamista.
Kiitos kaikille, jotka sitkeästi muistavat minua joulukorteilla. Arvostan tätä tapaa suuresti vaikka en itse lähettelekään joulukortteja.
