Jokunen päivä sitten käväisin junailemassa ja onnistuin hukkaamaan lompakkoni. Siinä meni tietenkin käteiset rahat (sattui sopivasti olemaan reilun satasen edestä seteleitä) ja kaikki mahdolliset kortit. Ennenkuin huomasin tumpelointini, joku nopsajalka oli ehtinyt jo käyttää korttiani kolmessa paikassa. Kovin monta tuntia siinä ei ehtinyt kulua, parikolme, mutta nopeushan on näissä tapauksissa valttia. Kun huomasin kortin käytön, menetin uskoni, että lompakko palaisi kotiin. Toki ehdin sitä ennen kysellä lompakkoni perään erilaisista paikoista. Lompakossa oli tietenkin paljon kaikenlaisia muitakin kortteja. Onneksi kaiken sulkeminen sujuu näppärästi netissä ja onneksi känny oli hengissä edelleen, joten olin varmuuden vuoksi sulkenut kaikki vähänkin tärkeämmät kortit heti, vaikka ensi alkuun vielä toivoin, että lompsa olisi eksynyt ns. rehelliselle kansalaiselle. Nyt täytyy vain uskoa, että rahat meni tarpeeseen jollekin puutteenalaiselle. Harmitti kyllä aika reippaasti ensi alkuun, mutta eipä enää. Rahaahan se vain oli (ja tietenkin henkilötietoni). Nyt odottelen, että postiluukusta joskus tipahtelee kortteja, muitakin kuin postcrossing. Joskus tulevaisuudessa hankin sitten niitä poliisin myöntämiä.
Linnut ovat kovin äänekkäitä. Talitintti on viettänyt paljon aikaa parvekkeella metelöimässä. Yrittää varmaan kertoa jollekin vastakkaisen sukupuolen omaavalle, että täällä olisi pesäkoloa tarjolla. Talitiainenhan on usein pesinyt tuossa parvekkeen nurkan lähellä räystään alla. Talitiainen on aika maltillinen, mutta korpeilla menee tosi lujaa. Niitä on, paljon ja hyvin puheliaita.
Kun hoitokoira meni kotiinsa, olemme Fizbanin kanssa aamulenkkeilleet vajaat viisi kilometriä joka aamu. Minun pitää yrittää pitää kuntoa yllä, vaikka tai koska, terveys reistailee ja uupumus on perus olotila. Siinä kierrellessä tulee joskus mukavia ylläreitä. Tässä kuvassa, kuten näette, on liejukana, jota en koskaan aiemmin ole onnistunut näkemään. Olen jonkun kerran jopa matkustanut johonkin rannalle etsimään, kun olen kuullut, että siellä on nähty. Nyt oli ihan yllätys. Kuulin vielä vastaantulijalta, että se on täällä joka vuosi. Joten tänne ensi vuonnakin. Lintumääräni ei ole kovin kummoinen tänä vuonna, kun en ole jaksanut lähteä niitä tietentahtoen metsäsätämään.
Tänään oli aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Treenattiin taas bussimatkailua, jotta päästiin vilkaisemaan tätä hulevesilammikkoa. Nyt Fizban olikin kuin tottunut matkailija. Ei ollenkaan tärissyt sylissä. Hieno juttu. Jatkamme siis mieluiten päivittäin, jos mahdollista.
Olin vielä töissä, kun tätä lammikkoa alettiin rakentaa. Tarkoitus oli testata erilaisten kasvien kykyjä huolehtia hulevesistä, estää niiden huuhtoutuminen vesistöihin ja mieluusti myös puhdistaa lannoitejäämiä. Tässähän on maanviljelystä ympärillä. Alku oli aika koominen. Joku siinä yritti opinnäytetyötä saada aikaan. Istutti kosteikkoon erilaisia kasveja. Hanhet kävi ne sitten syömässä. Hanhet istuivat rannalla odottamassa istuttajien poistumista ja tyhjensivät alueen heti, kun ihmiset poistuivat. Tutkijat sitten kokeilemaan erilaisia karkoituskeinoja. Perinteiset linnunpelättimet lähinnä huvittivat hanhia. Musiikkiakin kokeiltiin, mutta hanhien mielestä oli rattoisampaa syödä, kun voi samalla kuunnella musiikkia. Sitten kokeiltiin ampumista, lähinnä tietenkin vain ääniä, koska hanhet on rauhoitettuja. Laukausten ääniä, kovia, kaikui sitten ympäristössä satunnaisesti. Hetken hanhet pysyivät kauempana, mutta toki pian huomasivat, etteihän tässä mitään hätää. Jäin eläkkeelle ennenkuin selvisi, miten homma ratkaistiin, mutta ilmeisesti jotenkin, koska nythän lammikko voi hyvin.
Monenlaisessa ympäristössä on ehditty kuljeskella. Kaunista ja mukavaa on. Kasvimaatakin pitäisi varmaan vähän huoltaa, kun vasta vuoden lopussa irtisanon sen. Mutta jaksamisen kanssa on niitä ongelmia. Pitää käydä ostamassa kukansiemeniä, kunhan niitä rahakortteja tipahtelee postista. Kurpitsoita lupasin vielä kerran kokeilla kasvattaa.
Ja nyt kun kaivelin kaappeja, totesin, että onhan minulla siementen jämiä vanhastaan. Ei muuta kuin kasvamaan. Multaakin on parvekkeella jossain pussissa, joten esikasvatus käyntiin. Kun ei tässä nyt olla (eikä kyllä ole koskaan oltukaan) sadon perään, hyvin ehtii. Ehkä vaihdan siivouksen kasvatukseen tänään. Neulonut toki olen, mutta niistä joskus myöhemmin. Olen myös pyykännyt, pessyt mattoja ja ikkunoitakin taas. Yläkerran naapurin parvekkeelta oli jotain roiskeita lentänyt ikkunaan. Ne tietenkin ärsytti, joten piti pestä.
---
Pitäisköhän toivottaa samantien juhannustakin. Bloggailuintoni on jotenkin hukassa. Mutta yritän kuitenkin.
---
Unihdin: Kävin eilen leffassa. StarWars Sithin kosto. Sisällemennessä kaksi nuorta miestä keskusteli takanani.
"Tämä tulee olemaan sinun paras päiväsi.Kun olet seitsemänkymmentä ja eronnut kolmesti, tämä on yhä paras päiväsi ikinä."
Minun oli pakko kääntyä sanomaan
"Minä olen seitsemänkymmentä, mutta eronnut vain kerran."
"Tämä on silti sinunkin paras päiväsi."
"No näitä on ollut ennenkin."
Mutta oli se mukavaa, vaikka olen kyseisen leffan nähnyt jo kahdesti teatterissa ja usein kotona. Ennen oli niitä aikoja, kun ensi-iltoihin mentiin pukeutuneina leffan henkilöiksi. mutta oli kiva, kun nyt paikalla oli uutta sukupolvea.
