sunnuntai 24. elokuuta 2025

Keltainen sadetakki

 
 
Aamuyöstä kumpikaan meistä ei jaksa enää juhlia, mutta minä olen hyvä heräämään aamuyöstä ja valvomaan pari tuntia. Ja jos menee myöhään nukkumaan, kuten eilen (tai tänä aamuna, koska taisi se olla jo yli puolen yön) ja herää kuitenkin ennen seitsemää, jää unet vähiin, mikä voikin toisaalta olla hyvä juttu, koska väsyneenä ei kykene keskittymään, eikä edes pysy hereillä jossain kirjan tai telkkarin ääressä, joten voi syventyä kierrätykseen ja jätesäkkeihin, sillä tuolla perässä niitä leviä edelleen raahaan.
---
Kuten tästä lyhyestä ja ytimekkäästä alkulauseesta voivat jotkut arvata, katsoin eilen Ultra Bran stadionkonsertin telkusta. En ollut varsinaisesti fani, olin enemmän hevi, mutta kyllä ne laulut soivat, sanat miellyttivät ja miellyttävät edelleen.
 
Jos kaupunki tulvisiVesireittejä pääsisi pakoonKaupunki tulvisiVesireittejä pääsisi pakoonVaan minä en ole kalaVaan minä en ole kala
  
Siinäpä soma aasinsilta aiheeseen, jonka takia rupesin postailemaan 
 

 Kirjaston lukupiirissä on nyt tämä kirja. En ole aiemmin lukupiirejä harrastanut, mutta nyt ajattelin kokeilla. Kokeilu kannatti jo pelkästään tämän kirjan takia. Lukekaa! On erinomaista tekstiä, ei kuivaa asiaa vaan elävää elämää ilmastonmuutoksesta, elämänmuutoksesta, näkökannanmuutoksesta, vesistöjenmuutoksesta.
---
Ohimennen mainittu valosaaste herätti muistoja muutaman vuosikymmenen takaa. Kun Kainuun rajoilta muutin Vantaalle kesällä, hämmästelin, kun valoisia, oikeasti valoisia kesäöitä ei ollut; hämmästelin kesää, mutta talvi toi suuren pettymyksen. Pimeys puuttui. Ei ollut pehmeää, rauhallista pimeyttä koskaan. Taivaanrannassa hehkui omituinen oranssi valo aina. Siellä se talvisin edelleen hehkuu, mutta minä olen siihen tottunut, joskus jopa ajattelen, miten näppärää, kun ei tarvitse taskulamppua vaan näkee yöllä "pimeässäkin" kulkea. Ihmisen tottuminen on auttanut ihmiskuntaa selviämään hengissä, auttaa edelleen, mutta auttaa myös tuhoamaan elämää.
 

 Tuhoamisesta onkin lyhyt matka kasvimaahan ja rikkaruohoihin. Kävin poimimassa marjoja ja ajattelin, miten harmi on luopua noista valtavista punaviinimarjapensaista. Josko en luopuisikaan? Josko jaksaisin palstan puolikkaan huoltaa tänä syksynä, siirtää sinne asioita, joita haluan säilyttää, pitää puolet, luopua toisesta puolesta. Tämä puoli on se, jota en ole paljon hoitanut, mutta punaisten viinimarjojen lisäksi minulle jäisi jonkin verran vadelmaa, valtava raparperi, maa-artisokkaa loputtomiin, ehkä lipstikkaa ja ruohosipulia, jos ne löytyvät tuolta heinikosta.
 

 Iskinpä siis käteni heinään ja aloin kiskoa. Vielä on harkinnassa, mitä teen,
 

 mutta kun Fizbankin on alkanut viihtyä, ehkäpä olen edelleenkin maanviljelijä. Se kyllä todella tarkoittaa sitä, että jaksan ennen kevättä raivata alueen, tehdä penkkejä, siirtää kasveja, kitkeä ja kuokkia. Päätöksen teen joskus loka-marraskuussa.
 

Vaikka levät pysyy, jokin edistyy. Otin yhteyttä muutamiin ystäviin, koska olen ruvennut kaipaamaan ihmisiä. Käytiin leffassa. "Varasteleva varpunen" oli aika outo, hiukan tylsä, mutta sehän johtuu vain siitä, että odotin enemmän. "A samuria in time", jonka kävin yksin katsomassa oli paljon parempi, vaikka siltäkin odotin paljon.  
(kuva on Tennarin aulan katossa olivista kukista) 


Nyt siis sukellan pölypallojen joukkoon, enkä edelleenkään käy kommentoimassa teidän kommenttejanne tai blogejanne. Luen kyllä. Sen verran voin kommentoida, että Fizban ei ole ainakaan vuoteen kasvanut yhtään. Ehkä se on miehistynyt.
 
 

tiistai 19. elokuuta 2025

Olisko se tänään

 kun taas kerran karistan levät perästäni? Vai siirtyykö tulevaisuuteen? Asiaa pitänee harkita huolellisesti. Olenhan minä toki jo aloittanut. Tyhjensin kaapin, jotta voin sijoittaa tornituulettimen takanurkkaan odottamaan ensi kesää. Nyt pitäisi vain se sijoittaa - ja ehkä ne lattialle tyhjennetytkin sijoitella johonkin. Toisessa kaapissa on isoja roskapusseja. Jos jokusen täyttäisi ja heittäisi pihalla olevaan Molokkiin. Aamun koiralenkillä tutustuin tuttuun sen verran enemmän, että nyt tiedän hänen olevan roska-autonkuljettaja. Hän on sairauslomalla, mutta kyllä meidän Molokkeja hyvin tyhjätään, joten voisin minäkin kaappiani tyhjätä - tai harkita tyhjäämistä.
 

Fizbanin silmät pullistuivat hämmästyksestä, kun kerroin suunnittelevani taas kerran tavaroiden järjestelyä.
 

 Totesi, ettei varmaan kannata ihan vielä siirtyä siivouksen tieltä.
 

 Vaikka olen ehkä kodinhoidon kanssa leväperäinen, koirapuistossa on käyty. On jopa joskus ollut kavereitakin, mutta useimmiten ollaan ihan ypöyksin.
 

 Fizban suorittaa maaperätutkimuksia.
 

 Minä otan loistavia kuvia.
 
Sen verran olen kuitenkin tormistautunut, että kesäkisapalkinnot sain postiin. Totesin samalla, että onpas jossain palvelu hintavaa. Yleensä laitan paketit menemään netin kautta, mutta nyt oli muutakin asiaa postiin, joten päätin jättää ne tiskillä. Siinäpä tuli sen verran lisää postikuluja, että ehkä tulevaisuudessa hoidan homman itse. Anonyymi jäi ilman, mutta jos osoite tulee, Anonyymikin saa paketin. Ehkä Anonyymi kuitenkin haluaa jostain syystä pysytellä Anonyyminä. Lupasin myös arpoa lisäksi jonkun. Arvonnan suoritin satunnaislukugeneraattorilla. Se antoi kohteeksi Puikoillanikin. Mutta kun hän jo sai paketin, suoritin uuden arvonnan. Nyt pitää vain kysellä RitaA:osoite. Minähän lupasin myös kortin kaikille, mutta kun osoitteita ei tullut, ei tule korttejakaan. 
 

 Kävin Fizbanilta vielä kysymässä, joko rupeaisin järjestelemään vai ottaisinko vielä löysästi.
 

 Fizban kielsi häiritsemästä joutavilla teorioilla, joten ehkä levät saa vielä olla.
 

 

torstai 14. elokuuta 2025

Hyvinkää-Hyvinge


"niin lämpimänä oot sä vasten kylkeäin"
 

 "siihen mä jään"
 
Ja kun avaan silmät, näen entisen koiran kuvan ja kaikenlaista muistutusta siitä, että ei taida tänäänkään päästä tulemaan tunnetta, että voi kun ei ole mitään tekemistä. Aamulla voi ajatella, että tänään, tänään minä vihdoin sitä ja tätä. Illalla voi sitten todeta, että ehtiihän sitä huomennakin. Tänä aamuna oli mukava herätä, kun olin pitkästä aikaa nukkunut hyvin. Johtuisko siitä, että eilinen oli rentouttava.
 
Nyt on lenkki hoidettu, aamukahvi juotu, iso pino banaanilettuja syöty (oman kylän kaupassa oli taas valtava pussi banaaneja puoleen hintaan vaikka ne tummuneet ovat parhaita, mutta minullehan sopii, että niitä myydään alessa), senioritaijiin ilmoittauduttu (meinasi mennä ohi, kun lettuja paistelin, ehdin kuitenkin - aika moneen olen taas ilmoittautunut, huomenna olisi vielä jotain, ilmoittaudun aina ensin kaikkeen ja sitten katson kalenterista, mitä perun) ja mietitty, missähän se offi luuraa. Jos vaikka sinne palstalle marjaan.
 

Eilen pitkästä aikaa poistuin kotikonnuilta. menin Hyvinkäälle tapaamaan hyvää ystävääni. Aloitettiin syömällä. Obelixissa on hyvä buffet. Tuli kerätyksi lautaselle paljon kaikenlaisia salaatteja, kun oli mistä valita. Kotona sitä syö yhtä ja samaa, vaikka hyvin voisi keräillä kaupasta kaikenlaista kotiinkin ja vaikka vähän sekoitellakin jotain. (Ruuasta puheenollen: Olin maanantaina syömässä pojan luona. Hän oli löytänyt chiansiemenkaviaaria. Yllätykseksi se oli tosi hyvää! Sitä pitää itsekin ostaa joskus. Olen mädin ystävä.)
 

Viiniä ei juotu.
 

Kun maha oli saatu täyteen, mentiin museoon. Ystäväni oli ensin sitä mieltä, ettei tuota Villatehtaan näyttelyä tarvitse katsoa, kun se on ollut niin pitkään, että olemme sen jo nähneet. Mutta enpä minä ollut nähnyt, joten sinne mentiin. Kaikkea löytyi:
 

erilaista villaa
 

 lankoja
 

 Hyvinkää paita
 

 historian esittelyä
 

ja tällainen pipo, joka on kovasti mieleeni. Tällaista voisin käyttääkin.
 

 Kun villasta oli selvitty, mentiin Kesäkahvila näyttelyyn. Tämän museokeskus Taikan yksi viehättyvyys on tämä avara tila, johon aina on laitettu harkitun vähän nähtävää. Tässä tulee vapautunut olo, etenkin, kun täällä on hyvin vähän ihmisiä niinä aikoina, kun käyn täällä. (Oman tilan tarve taitaa olla minulla ylikorostunut. Buffetjonossa sen huomasin, kun takana jonottaja tuli iholle. Teki mieli sanoa, ettei tämä nyt etene sen nopeampaan vaikka kuinka tunkisit päälle. )
 

Kiva idea oli sama maisema eri vuodenaikoina. Tällaista voisi valokuvinakin tehdä - on tehtykin - mutta taas voisi ajatella tehdö, ellei muutenkin olisi kaikenlaisia suunnitelmia, jotka jäävät suunnitteluasteelle. 
 

Seuraavasta huoneesta löytyi mm. käsityötaidetta.


ja näitä ihanan värikkäitä tauluja.
 

Tämä Yrjö Saarisen oma kuva on ehkä hienoin lajissaan. Tällaisen kuvan haluaisin itsestänikin. Kukahan maalais.
 

 Jottei taivaat unohtuisi, kuva tiistailta, vyörypilviä ukkospilvien kera.
 
 

lauantai 9. elokuuta 2025

Vanhaa, uutta ja kaikkea

 

Kaunis aamu kävellä. Yö oli katkonainen. Fizban häsläsi.
 

 Tänään on nuoremman mummotettavan sukulaissynttärit. Hän lienee ehtinyt tässä viikon mittaan jo muutamat juhlat juhlia. Minä tilasin Repolaiselta kortin. Hän teki näin hienon. Repolaisen kortit ovat uskomattoman kauniita. Päivänsankari varmaan ihastuu.
 


 Lahjatkin valmistui eilen. Säärystimet, joita hän toivoi, tein perityistä pörrölangoista, kun sattui sopiva väri. Bambutakki on tikutettu BlendBamboosta Lankamaailman ilmaisohjeella, toki ohjetta hiukan soveltaen.
 

 Koska kaikenlainen päättely on tylsää, päättelin saman tien myös tällaisen ikuisuusprojektin eli puuvillatakin itselleni. Siitä tulikin iso ja painava, mutta ehkä joskus jossain käytänkin. Onpahan ainakin valmis.
---
Siinä päätellessä pääsin myös Pöllön lukupiirikirjan loppuun. 
 

 Kun tuli jotain valmista, kävin käsiksi Vanuttuneen Villasukan "kuusi" haasteeseen eli pinon päällimmäisestä yksi ohje.
 

Valinnanvaraahan oli.
 

 Päädyin Timoteihin, koska yksi ystävä halusi paksusta langasta pitsisukat. Ohje on seiskaveikalle. Ruskeaa ei ollut, mutta teen valkoisesta. Kait se kuitenkin kelpaa haasteeseen.
 

 Sain tässä myös ihanan lomakortin, jossa taitaa olla lähettäjän kaikki loma-aktiviteetit kuvattuna. kiitos Saukkis.
 
Nyt pitänee ruveta paketoimaan lahjoja. En kuitenkaan malta olla laittamatta muutamaa taivaskuvaa. 
 



 

keskiviikko 6. elokuuta 2025

Aamukävely aloitettu

Kun ei enää ollut mitään hyvää syytä jättää koiralenkki lyhyeksi, päätin, että taas on syytä aloittaa askelten keräily. 5 816 askelta tälle päivälle kasassa. Jos aion sen 15 000 saada päivässä, voisi aamulenkit olle pitempiä, koska harvoin tulee tehtyä enempää kuin kolme pitempää lenkkiä. Mutta nyt on siis hellevetelyydestä selvitty.
 

 Kun reitti vei kasvimaan ohi, päätin käydä vilkaisemassa, miten siellä on kesä sujunut. Hyvin näköjään heinää tulee. Valitettavasti ei ole lehmää. Pitäiskö kuivata tutun kanille.
 

 Heinätöiden ohella on luvassa marjanpoimintaa. Karviaiset on lähes kadonneet ja mustat viinimarjatkin ovat kovin vähissä. Lintuja en voine syyttää, kun punaisia on kasapäin. Ensi viikolla varustan itseni offilla kyllästetyillä vaatteilla ja sankoilla ja menen töihin. Kurpitsat oli niin nokkosten peitossa etten tiedä oliko siellä kurpitsoita. Jotain kukkia kyllä pilkotti.
 

 Kurpitsan kukkien lisäksi oli muitakin kukkia, tällainenkin. En tiennyt koko tyypistä, Joskus ostin alesta kukan sipuleita ja tökin maahan. Tämä ei ole aiemmin kukaksi selvinnyt.
 

Heti, kun kotiin ehdittiin, alkoi sataa. Sadepäiväksi on varattu ikäviä päättelyhommia. Niistä en tykkää, mutta nekin on tehtävä.
 
 

tiistai 5. elokuuta 2025

Josko jo nousis ja lähtis

 Eilen sitten vihdoinkin satoi ja poisti helteet. Satoi ihan oikeasti, joten nyt on oikeasti siedettävä sää. Nukuin pitkään ja hartaasti vaikka naapuri alkoi jo aikaisin aamusta raahata huonekalujaan paikasta toiseen. Fizban yritti siihen reagoita, mutta komensin vain jatkamaan unia. Meillä on naapurin kanssa makkareissa yhteinen seinä, joten äänet kantautuvat hyvin. Mutta eipä se haittaa. Joskus herään, enkä saa enää unta, mutta toisinaan vain käännän kylkeä. Ja jos en saa unta, nukun sitten seuraavana päivänä enemmän tai vaikka otan päikkärit. Tänä aamuna ajattelin, että onkohan kännykkä taas pudonnut sängyn taakse.
 
Kunhan juon aamukahvini, lähden vihdoinkin hakemaan uuden uniapnea maskin. Tutut saavat niitä postissa jostain ulkomailta, mutta minä olen hakenut Meilahdesta. Mietin, että pitäiskö soittaa ja varmistaa, että oikeanlaisia maskeja on tarjolla, mutta en viitsi. Matkustelen ilokseni pitkästä aikaa busseilla ja käyn samalla kaupassa. Onhan se mukava mennä ihmisten ilmoille välillä.
 

Vanuttunut villasukka heitti ilmoille hauskan haasteen. Otetaan käsityölehtipinosta kuusi lehteä ja toteutetaan joka lehdestä yksi ohje seuraten mahdollisimman tarkkaan ohjetta. Useinhan sitä nurkkiin kertyy lehtipinoja, kun on niin mukava niitä selailla. Usein se jääkin selailuksi, mutta olisihan niistä hyvä jotain tehdäkin. Joten päätin kokeilla. Valitsin mahdollisimman erilaisia lehtiä, mutta ei valikoima kuitenkaan ollut niin suuri, joten yllättäin mukaan tuli kaksi sukkaohjeita sisältävää. Ylimmästä aloitan jotain kunhan nuo kiireelliset on valmiina.
 
 

maanantai 4. elokuuta 2025

Kyselyikä

Nuorisoko se yöllä ammuskelee raketteja? Olenko vanha kiukkuinen mummo, kun ärsyttää suunattomasti? Pitäisikö minun ymmärtää erilaisia ihmisiä?
 
No, enhän minä tiedä, ketkä siellä ammuskeli. Ihan hyvin voi olla keski-ikäisiä miehiä. Sukupuolirasisti olen selvästi, sillä vaikea kuvitella keski-ikäisiä naisia ammuskelemassa ilotulituksia maanantaiaamuyönä. Ja miten se nuorisossakin ajatus kääntyy miesoletettuihin. Pitäisi tarkistaa ennakkoluulojaan.
 
Olen tietenkin vanha ja kärttyinen ja mummo. Olen aina kärttyinen väsyneenä ennen aamukahvia. Nyt olen erityisen väsynyt ja erityisen kiukkuinen. Jäi nukkuminen vähiin, kun pitkään piti rauhoitella Fizbania ennen kuin sain sen uneen, nukkumaan kainaloon
 
Kyllä pitäisi! Pitäisi ymmärtää erilaisia ihmisiä. Ja ymmärränhän minä, miten mukavaa se on lämpimänä kesäyönä valaista taivasta ja saada aikaan räiskettä. Sitä iloahan vain lisää, kun tietää, että se on kiellettyä ja miten se muita ärsyttää. Olen minäkin ollut kapinallinen. Muistan vielä sen kutkuttavan tyytyväisyyden, kun teki jotain, joka ei ollut hyvien tapojen mukaista, etenkin, kun vähemmän kapinalliset ystävät kauhistuneena ihailivat. Mutta hyvin ymmärtäväisesti olisin valmis piiskaamaan ne viime öiset kapinalliset, jos käsiini saisin. Taitaa tämän jälkeen olla turha luulo, että uudet vuodet sujuisivat levollisesti. Vaikka ainahan sitä voi yrittää olla positiivinen.
 

 Aamulenkillä oli kuitenkin mukavaa. kivan viileä ilma, vaikka ilman kosteus tuntuu vain lisääntyvän. Tuntuuhan se aktiiviselta, kun hiki virtaa selkää pitkin. Tänään olisi syytä aloittaa muukin aktiivisuus. Nyt, kun sydän on todettu terveeksi, voin alkaa treenata kunnolla. Nopeasti lihakset surkastuu, kun muutaman viikon vain olla möllöttää. Nyt on motivaatiota parantaa tilannetta, sillä en usko, että hyvä tilanne sydämenkään suhteen jatkuu, jos en mitään tee. Joten kunhan tästä koneen edestä nousen, kaivan taas liikuntakykyni naftaliinista.
 
Palapeliä tekisi mieli taas ruveta tekemään. Vähän jo lajittelin paloja, kun sain tilaamani palapelimaton. Tilatessa katselin, mitä muut ostaneet ovat siitä sanoneet. Yksi mielipide löytyi:
 
"Palapelimatto on käyttökelvoton, palat takertuvat mattoon, niin ettei niitä voi siirtää kuin yksi kerrallaan. En suosittele kenellekään."
 Yhden tähden oli antanut.
 
Minua huvitti, sillä ajattelin, että tämän ostan, koska tämähän toimii. Ideana kait on, että ne palat pysyvät paikallaan silloinkin, kun maton rullaa säilytykseen. Ja minähän rakennan palapeliä pala kerrallaan.
 
Nyt ei kuitenkaan ole vielä aika palapelille. Mummotettavan synttärijuhlat lähestyvät ja bambutakki on edelleen kesken. Joten neulomaan taas. Vai käisinkö ensin vähän vierailuilla täällä blogistaniassa. Ainakin SusuPetalilla näytti olevan mielenkiintoinen kirjoitus. Sinne siis.
 
 
 
 

lauantai 2. elokuuta 2025

Kaikki loppuu aikanaan

 
Jopa meidän kuivakausi. Yöllä satoi ihan reippaasti. Sateet siis tulivat, mistä tulee miueleen, että se "Sateet tulivat" on edelleen lukemattomana tuolla hyllyssäni. Urheilupuiston ikuisuusprojektilta löytyi lätäköitä.
 

Urtsilla myllätään ihan kunnolla. Paljon on kaivettu isoja puitakin pois, mutta ilmeisesti joku on kuitenkin tarkoitus jättää paikalleen.
 
 
Aika tylsännäköistähän se puuttomana on. Nyt kuitenkin pääsee lenkin tekemään jostain pujotellen. Aamulenkillä olikin ihanaa, kun melkein paleli. Kosteaahan kyllä edelleen on.
---
Lopetetaanpa kesäkisa nyt kokonaan.
Olin pettynyt, kun tarinan loppuun tuli vain kaksi ehdotusta. Kiitos niistä Puikoillanikin ja Pöllö. Aika konsevatiivisia loppuja tekin tarjositte, joten kerron, miten siinä oikeasti kävi. 
 
Kultakutri, sekarotuinen menninkäistyttö (siis naisoletettu. sukupuolikin oli ilmeisesti välillä hukassa) ja puusta nikkaroitu Pinokkio ihastuivat ja rakastuivat kuten tarinan loppupuolella oli helppo havaita. Kun Kultakutri oli käynyt esittelemässä sulhasehdokkaansa sekä äitimenninkäiselle että isäpäivänsäteelle, piti puhua tulevaisuudesta. Menninkäiset olisivat mieluusti ottaneet nuorenparin asumaan johonkin koloon, mutta päivänsäteet olivat vähän nyreinä ajatukseen, että näin outo pari tulisi heidän keskuuteensa. Niinpä nuori pari palasi Geppetton verstaalle. Geppettohan oli onnessaan, kun hänen ei tarvinnut olla enää yksin, joten hän päätti järjestää isot hääjuhlat. Häät olivat riehakkaat. Kultakutri kutsui mukaan kaikki matkalla tavatut ihmiset, eläimet ja muut otukset. Menninkäiset toivat mukanaan saaveittain sammalsienimuhennosta, päivänsäteet tarjosivat auringossa lämmennyttä hunajasiitepölyjuomaa, kääpiöt toivat monta säkillistä jalokiviä, karhuilta tuli karhunsammalta, piparkakku talosta pipareita ja niin edelleen. loputtomasti kaikkea hyvää ja kaunista. Outojen vieraiden alkukyräily hälveni sitä mukaa kun vatsat ja päät täyttyivät. Loppu oli silkkaa ilonpitoa ja tanssia.
 
Häiden jälkeen kaikki palasivat koteihinsa, mutta nuoripari toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi kaikkialle. Lumikki ja äitimenninkäinenkin ystävystyivät. Lumikki totesi, että kyllä monet oudotkin ovat ihan kivoja.
 
Geppetto rakensi Kultakurille ja Pinokkiolle talon omansa viereen. Siellä Kultakutri ja Pinokkio elivät onnellisina elämänsä loppuun - ehkä elävät vieläkin. Kultakutrin salainen toive äitiydestä toteutui, kun Geppetto rakensi puusta kaksi lasta, tytön ja pojan. Olivathan ne aika mielenkiintoisennäköisiä, kun niissä oli sekä Kultakutrin että Pinokkion piirteitä, mutta molemmat mummot, Menninkäinen ja Lumikki, palvoivat lapsukaisia.
 
Sen pituinen se.
 
Ja sitten tuloksiin:
 
Pöllö oli ylivoimainen. Onnittelut. Jotain palkintoa tulee. 
Palkitsen myös Saukkiksen, Puikoillanikinkin ja Anonyymin (anonyymiltä tarttisin osoitteen)
Kaikille muille laitan kortin, jos vain saan osoitteita. Muut löytyy nyt navetan lisäksi tuolta listasta "arvonnassa mukana"
---
repukoi@gmail.com
--- 
Jos/Kun pistelaskussa on virheitä, suhtautukaa suopeasti. Tässä on puoli päivää sujahtanut tiehensä postauksia kaivellessa. 
 
  • kirjan alkulauseet
    • Pöllö 16
    • Saukkis 5
    • Puikoillankin 4
    • Anonyymi 1 
  • kansikuvat
    • Pöllö 19
    • Saukkis 3
    • Puikoillanikin 2
    • Anonyymi 1
  • sadut
    • näistä olette keksineet niin paljon sellaista, mitä minä en edes tiennyt, että kaikki saa pisteitä
  • arvonnassa mukana
    • Pöllö
    • Enkulin käsityöt
    • Anonyymi
    • Rita A
    • Sartsa
    • Puikoillanikin
    • Aimarii
    • Päivi
    • Emilie
    • Sini
    • Saukkis
    • Ronja

 

 Punaisella merkattu ne, joita kukaan ei tiennyt. Sinisellä yksi väärä nimi.

Tässäpä ne kirjat, joiden ensimmäinen lause oli mukana: 

  1. Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
  2. Haruki Murakami: Ensimmäinen persoona
  3. Lemony Snicket: Surkeiden sattumusten sarja * Ankea alku
  4. Haruki Murakami: Vieterilintukronikka
  5. Satu Rämö: Hildur 
  6. Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko
  7. Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran
  8. Jeff Vandermeer: Hävitys
  9. Yoko Ogawa: Muistipoliisi
  10. Tishikatzu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy
  11. Anneli Kanto: Rottien pyhimys 
  12. Joel Dicker: Alaska Sandersin tapaus
  13. Margaret Weis - Tracy Hickman: Talviyön lohikäärmeet
  14. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
  15. George Orwell: Eläinten vallankumous
  16. Donna Leon: Haurasta lasia
  17. Outi Pakkanen: Toinen kerros
  18. Saara Turunen: Sivuhenkilö
  19. Colm Tóibìn: Brooklyn
  20. Ragnar Jonasson: Lumisokea 
  21. Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari
  22. Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton 
  23. Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla
  24. Hanya Yanagihara: Pieni elämä
  25. Donna Leon: Verikivet
  26. Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu
  27. Outi Pakkanen: Seuralainen  
  28. Frank Herbert: Dyyni, ensimmäinen osa 
  29. Haruki Murakami: Tanssi tanssi tanssi 
  30. Robert Galbraith: Sysimusta sydän 
  31. Outi Pakkanen: Julma kuu

Kirjan kansikuvia luukuissa

  1. Miguel de Cervantes: Don Quijote
  2. ei
  3. Héctor Garcia (Kirai), Frances Miralles: Ikigai 
  4. Terry Prachet: Noitia maisemissa 
  5. J.R.R.Tolkien: Taru sormusten herrasta 
  6. Margaret Weis – Tracy Hickman: Kevätaamun lohikäärmeet
  7. Robert Holdstock: Holvi metsään  
  8. Tove Jansson: Muumipappa ja meri 
  9. Robert Holdstock: Alkumetsä
  10. Hannu Mäkelä: Syksy Venetsiassa  
  11. Umberto Eco: Ruusun nimi 
  12. Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen
  13. Margaret Weis - Tracy Hickman: Talviyön lohikäärmeet 
  14. J.R.R. Tolkien: Gondolinin tuho  
  15. Douglas Adams: Linnunrata
  16. George R.R.Martin: Miekkamyrsky 1, Tulen ja jään laulu, osa 3, nide 1
  17. Ilkka Auer: Hyinen hauta
  18. ei 
  19. Dougal Dixon: Ihmisen jälkeen, tulevaisuuden eläinkunta
  20. ei   
  21. Noble Smith: Konnun kootut viisaudet
  22. Joonas Suotamo, Hippo Taatila: Roar- elämäni wookiena
  23. ei 
  24. Ilkka Auer: Sysilouhien sukua
  25. Neil Gaiman: Pohjoisen mytologia
  26. Elizabeth Marshall Thomas: Peurankuu
  27. ei
  28. J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
  29. Henri Thoreau: Elämää metsässä  
  30. Mikko Rimminen, Kyösti Salokorpi: Hämärä luonto
  31. Stephen Baxter: Mammutit: Pitkähammas

Sadut ja legendat

  1.  luukku 1. Päivänsäde ja Menninkäinen, Kultakutri
  2.  luukku 7. Helinä keiju 
  3.  luukku 7. Lumikki
  4.  luukku 9. Hannu ja Kerttu
  5.  luukku 11. Saapajalkakissa 
  6.  luukku 14. Tuhkimo
  7. luukku 15. Atlantis 
  8. luukku 16. Tove Jnsson: Viimeinen lohikäärme (Näkymätön lapsi)
  9. luukku 18. Kolme pientä porsasta
  10. luukku 19. Petteri Punakuono 
  11. luukku 21. Kolme pukkia 
  12. luukku 22. Peppi Pitkätossu 
  13. luukku 24. Kultakutri ja kolme karhua
  14. luukku 27. Peter Pan, Saku Sammakko
  15. luukku 29. Pinokkio