Säästä voi aina puhua

 ja ikkunanäkymistä

Eilen aamuni näytti tältä

tänään taas tällaiselta.

Aamulenkillä oli kaunista

ja mielenkiintoista. Fizbanin häntä heilui innokkaasti koko kävelymatkan.

Välillä piti piehtaroida, juosta, ryntäillä, hyppiä, syödä lunta ja tietenkin haistella. Sen verran mukavaa oli, että mentiin koirapuistoonkin, jossa onneksi oli yksi tuttu lapinkoira, joten juoksemaankin päästiin.

Lenkillä vierähti pari tuntia. Syönnin jälkeen voikin sitten rentoutua katsomalla pentuliveä.

Ensi lumi ilahdutti minuakin. 

Sopeutuminen on elinehto

 

Kehitys kehittyy ja luonnonvalinta pelaa sopeutumisen kautta. Yksilöt, jotka eivät sopeudu häviävät elämän kierrosta. Lajit muuttuvat sopeutumalla ympäröiviin olosuhteisiin. Näin enimmäkseen. Joskus sopeutumaton yksilö voi löytää uuden reitin ja muuttaa vaikka koko populaation tulevaisuutta, joskus näin voi käydä, mutta harvoin. Enimmäkseen sopeutujat pärjäävät. Ihmiset kutsuvat sitä demokratiaksi, enemmistön vallaksi. Toki minäkin kannatan demokratiaa, mutta joskus lopputulos on epämiellyttävä.

---

Ja että mistäkö tuli sopeutuminen mieleen? Kahvinjuonnista tietenkin! Edelleenkään kahvi ei ole hyvää, mutta sujuvasti ilman vastalauseita sitä juon.

Aamukahvimaisemani on tänään aurinkoinen. Mukavaa, kun aurinko paistaa. Mukavaa oli myös eilen olla ystävän kanssa koirakävelyllä kuutamossa. Joukko ihmisiä seisoi pellon reunalla kuuta kuvaamassa. Joukkohysterian vallassa minäkin räpsin muutaman kuvan. Ei tullut hyviä. Deletoin. Digikuvaamisen etu (ja haitta myös, koska kuvamäärä kasvaa kohtuuttomaksi) on se, että voi rauhassa räpsiä kuvia ja mieluiten poistaa ne saman tien.

Aamukahvimaisemani iloa lisää se, että eilen pesin keittiön ikkunan ja lopputulos näyttää hyvältä. Joskus ikkuna jää ikävän raitaiseksi, eikä sitä huomaa pestessään, mutta kun aurinko paistaa, se näyttää kaikki mokat.

Sopeutumista opetteli taas Fizbankin. Pitkästä aikaa aloitettiin aamuiset bussiajelut. Kyllä jännitti, vapisutti, pelotti. Joten tätä pitää jatkaa ja pitempiäkin reissuja tehdä, koska kyllä koirakin sopeutuu.

Onneksi koira elää hetkessä, eikä jää kurjistelemaan. Kun on päästy bussista ulos, voi keskittyä oleelliseen. Kerroin kyllä, että tänään on luvassa toinenkin bussimatka, kun mennään ulkoilemaan yhden ulkoilutettavan ihmisen kanssa. Mutta ei Fizban sure etukäteen.

Minua Fizban on sopeuttanut siihen, että minulla on sylikoira. Ei ole koskaan aiemmin ollut. Nyt on. Fizban vaatii päästä syliin pari kertaa päivässä. Pitäisi vielä saada se oppimaan, että minä neulon samalla. Toistaiseksi ei onnistu, koska lanka, puikot ja koko neule jotenkin eksyy Fizbanin suuhun.

Kun koirasta on koko ajan kuvia, laitan myös selfien. Uusia lukijoitakin on ilmaantunut ja heitä tietenkin kiinnostaa, millainen tyyppi täällä naputtelee.

---

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Pieni päivitys

 

Ei mitään uutta auringon alla. Koirapuistoilua on taas kokeiltu ja paremmin on sujunut, kun on sattunut sopivan mukavia koiria. Isompien kanssa on juostu, leikitty ja hengailtu. Pienten omistajat eivät jostain syystä halua antaa koiriensa olla Fizbanin kanssa, vaikka Fizban on minusta pieni. Toki se on edelleen säheltäjä, mutta ei se kenenkään päälle ryntää, pikemminkin pyrkii kaikkia pakoon. Arka se on, arempi kuin aiemmat koirani. Ja hyvin herkkä, helposti pelästyy, jos minä vaikka kompuroin. Ja syliin pitää päästä nukkumaan ainakin kerran päivässä. Ei se siinä kuitenkaan pitkään ole, yleensä puoli tuntia riittää.

Minä en edelleenkään paljon mitään ehdi päivän mittaan tehdä. Joululahjoja olen suunnitellut ja sen tienoilta jopa kaupungissa käynyt. Antikvaarista löysin yhdelle lahjottavalle sukkien seuraksi sopivan kirjan, joka yllättäin olikin keskustan divarissa. Oli mielenkiintoinen liike. Tekisi mieli mennä joskus sinne vilkuilemaan, mutta siihen tarvittaisiin paljon aikaa. Näytti aika kaoottiselta vaikka varmaan omistaja tietää, mikä kirja on missäkin. Mutta jos ostajalla ei ole aavistustakaan, mitä tai minkälaista haluaisi, niin miten sieltä löytää etsimäänsä. Tosin varmaan löytäisi paljon sellaista, mitä ei tiedä edes haluavansa. 

---

Joululahjoja ajattelen, koska joillekin on kiva jotain antaa ja koska olisi kiva löytää jotain sellaista, joista luulisi juuri heidän pitävän ja koska en missään nimessä voi paljon rahaa käyttää ja koska jos jotain inhoan, niin sellaisia viime hetken hankintoja, joista näkee, että hätäpäissään on vain käyty ostamassa jotain, jotta olisi jotain. Onneksi aina on sukkia tarjolla ja niihin voi liittää mukaan lapun, että saa laitta kiertoon, lahjoittaa eteenpäin tai myydä, jos joku ostaa.

 

 Ja shoppailusta puheenollen, ostin taas Blossomia. Keltaisesta alkaa sukat olla valmiit, mutta tuon värikkään säästän itselleni.

Täällä on kaikki olleet ahkeria postaajia. Yritän joskus käydä lukemassakin, mutta nyt pitänee vaihteeksi yrittää hillitä kaaosta. Makkarin ikkunan pesi talvikuntoon, mutta vielä löytyy ilkkunoita ja pitäisi ehkä kaivaa talvivaatteitakin esiin. Varmaan joskus tulee kylmääkin vaikka nyt pitäisi föhntuulen taas tuoda meille lämpöä.

---

Pari taivasta lopuksi

Mummo aikoo valittaa

 joten siirry vain muualle

Tuli talvi. Eihän siinä mitään, mutta tuli myös liukkaus. Aamulenkki oli yhtä jäykistelyä. Asvaltti luisti kivasti kengänpohjien alla. Nurmikko tien varressa olisi ollut kävelykelpoinen, mutta lumi oli peittänyt koirien jätökset, joten kävely siellä ei ollut mukavaa. Fizbanista oli kiva syödä lunta ja jäätä, kiva riehua ja luistella. Mummon selkä ei tykännyt äkkinykäisyistä.

Aurinko nousi kuitenkin. Mummo pesi uniapnea härpäkkeet vaikka jatkuva läträäminen ärsyttää.

Kahvia tarvitaan tietenkin aamulla. Mummoshoppailun tuloksena kaapissa on useampi paketti järjettömän pahaa kahvia.. Mitäs mummo tekee, kun huomaa sortuneensa mainoksen uhrina ostamaan kuraa. Mummo tietenkin päättää juoda ne huonoimmat kahvit ensin, vaikka on tullut osteltua parempiakin. Poishan ruokaa ei heitetä, eikä pahaa kahvia voi viedä kenellekään tuliaisiksi. Miksi noita pahimpia myydään aina kolmen kimpassa? Pitänee ruveta juomaan iltapäivälläkin kahvia, jotta noista pääsee eroon.

Kun lumikeijut alkoivat tanssia ikkunan takana, meinasi mieliala ruveta kohenemaan. Onneksi kävi ilmi, että hiiri on heittänyt henkensä. Läppärin hiiren käyttö on sen verran ärsyttävää, että mieliala laski uudestaan. Onneksi. Olisihan se ollut harmi, jos hyvin alkanut v***tus olisi mennyt hukkaan.

 

 Jospa tällä tarmolla saisi vaikka uunin putsattua. Se olisi jynssäyksen tarpeessa. Fizbanin puurojen valmistus on aika sotkuista puuhaa. Ja olisi tässä muutakin siivottavaa, jos viitsisin.

Käytiin päivänä muutamana Ateneumissa virkistäytymässä. Paljon oli synkkyyttä ja kuolemaa siellä. Tämä lempitaiteilijani, Vincent van Goghin, yllättävä teos piristi kuitenkin.

 

Marraskuu
Eilen torin laitaan kasvoi
Mandoliinipuu

Marraskuu
Nyt on sen kuoreen kirjoitettu
Beibi I love you
Mä kapakassa juopottelin
Sylissäni dinosauriin luu

Marraskuu
Tänään huoneeni mä sotkin
Kun sua taas niin ikävöin
Nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
Kuivakurkku rotta isännöi

 

Ohi syyskuun
Läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
Päivät niinkuin varisparvi
Raahautuu
Mua vaivaa
Ikävistä ikävin
Milloin beibi palaat takaisin
Etkö tiedä
Voi yksinäisen miehen viedä
Marraskuu

 

Marraskuu
Taas TV syliin paiskoo
Palavia halkojaan

Marraskuu
Käy ihmiskunta sormi suussa
Kansakouluaan
Vaan eihän täällä liekit uhkaa
Täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Marraskuu
Kaiken tämän keskellä sua
Hiljaa ikävöin
Mä topin kanssa kellarilla
Ristinollaa pelaan päivin öin

 

Sukuni salat

 

Fizban kiittää Saukkista hienosta kortista, joka sai muistelemaan esi-isien elämää lintuvuorien katveessa, huimia rinteitä, joilla kaikki varpaat ja anturat olivat tarpeen, ryömimistä ahtaissa tunneleissa ja etenkin peruuttamista lunni suussa. Kaikki taidot ovat toki Fizbanillakin tallessa, mutta onhan sylikoiran elämä toki leppoisampaa. Seikkailut eivät ehkä ole yhtä näyttäviä, mutta seikkaillaan silti.

Ihan tässä kotinurkillakin voi löytää seikkailuja, kun vain pitää silmät auki ja nenän työssä.

Kauemmaskin pääsee etenkin näinä leppeinä syysaamuina. Tänä aamuna mietiskeltiin, mitenkähän suuri yllätys on taas, kun se talvi oletettavasti tulee joku päivä. Tässä on oppinut sopivan lämpöiseen ilmaan, ei palele, mutta ei myöskään ole tukahduttavan kuuma. Kyllä nyt syksy näyttää parastaan.

Meillä on myös muitakin yhteisiä sisäharrastuksia kuin telkkarin katseleminen ja sylikkäin istuminen. Ikkunoista uloskatselu viihdyttää aina.

---

Minulla oli pientä pintaremonttia, joka ei ota laantuakseen. Vetää mieltä väkisin matalaksi, mutta toimii hyvänä tekosyynä saamattomuuteen. Eli ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvää.

Taivaanrannanmaalari

Hyvin oli iltataivas maalattu,

ja ihan kivasti on maastoonkin keltaista levitetty.

Mikäs tässä on aamukahvilla ikkunasta ulos tuijottaessa. Jonkinlainen ajatus kasvimaasta pyrkii ilmoille, mutta enköhän minä saa sitä lannistettua. Keväällä kyllä sitten harmittaa, jos en enää mitään tee, mutta sehän on keväällä. Yritän minä kyllä kannustaa itseäni, että iltapäivällä, kun aurinkokin niin kauniisti paistaa. Mutta velttous valtaa olemukseni.

---

Eilen kävin hakemassa taas rokotuspiikit. Oli kiva rokottaja ja kaikinpuolin hyvin rauhallinen tunnelma. Koronakäsi on vähän kosketusarka, mutta muuta ei ole havaittavissa. Tyttäreni sai taas koronpiikistä kuumetta. Sen elimistö on kovin reaktiivinen.

---

Minulla on vähän outo olo tuon Janne Puhakan tapauksen takia. Kun olen seurannut häntä Petollisissa viikkokausia ja ihaillut hänen pelityyliään, tuntuu kuin tutulle olisi tapahtunut kauheita. Lapsenlapseni katsoi myös Petollisia ja välillä viestiteltiin asiasta. Elämä on joskus raakaa.

Kävin eilen myös hakemassa tilaamani kirjat. Tapani Baggen novelleja luin mummoille silloin, kun kävin tuossa palvelutalossa lukemassa. Olivat riemastuttavan hauskoja, joten tilasin eurolla ja parilla nuo. Tiedä sitten, miten ne maistuvat. Tomas Kyröä en ole koskaan lukenut, jostain syystä. Tykkään kyllä Kyrön telkkariesiintymisistä ja ekoista Mielensäpahoittaja-leffoista. Tuon Kirjoituskonevarkaan tilasin, koska hän kirjoittaa siinä kirjoittamisesta. Minua kiehtoo lukea kirjoittamisesta, koska joskus haaveilin kirjan tekemisestä. En enää. Uusi Noituri-sarjan kirja piti tietenkin tilata. Olisko jo aika lukea koko sarja uudestaan? Haruki Murakami on ehdoton lempparini, joten jokainen uusi suomennettu pokkari on välttämätön hankinta. Tämän luen varmaan ekana vaikka jättipaksu Vieterilintukronikka on vielä aloittamatta. Joël Dicker on aina ollut mukava kokemus, joten eiköhän nytkin. Hassua tilailla kirjoja, kun lukeminen on jäänyt niin vähille. Aamukahvilla (ellen ole täällä) luen Sinuhea ja sängyssä jotain pienempää kirjaa, nyt Outi Pakkasta, mutta en minä pitkään istu kahvipöydässä ja sängyssä nukahdan heti, joskus aamuyöllä herätessä tulee luettua. Mutta tietoisuus siitä, että luettavaa löytyy, rauhoittaa mielen.

---

Nyt menen teeskentelemään neulomista. Sekin on niin kaitkonaista, että pitänee keksiä ihmisille muita lahjoja jouluksi.

Aamupalalla

 

 

Kävin eilen kaupassa ja mukaan tarttui myös rinkelitarjous. Valtavan pulleita porkkanarinkeleitä. En ole pullaleivän ystävä, pitäisi olla puhdasta ruista. Mutta kun halvalla saa ja ostaa, pitää syödänkin. Minulla on uusi motto ruokailussa: Joka aterialla jotain kasvista. No onhan tässä kurkkuakin, mutta porkkanasämpylään sopii porkkana. Uusi herkkuni on keitetty porkkana. Keitän porkkanat kokonaisina kuorimatta tietenkin. Kypsät porkkanat sitten viipaloin rasiaan ja laitan jääkaappiin odottamaan. On yllättävän hyvää. 

---

Olen parina päivänä mummoshoppaillut eli mennyt kauppaan tarjouksen takia, eka oli jopa perinteinen kahvitarjous. Olin muiden ostosten takia käynyt kaupassa ja huomannut, että kahvia saa hiukan halvemmalla. Ostin. Oli jopa tummaa. Seuraavana päivänä meni hakemaan lisää. Tumma oli tietenkin loppu, mutta ostin silti. Sama se minkälaista sumppia juon.

---

Eilen menin toiseen kauppaan, kun oli hyvä jätskitarjous. Ei olisi kannattanut. On kyllä nyt pakastimessa hyvää jäätelöä, jota voi syödä suoraan rasiasta lusikalla. Mutta tulipa sitten ostettua paljon muutakin tarjouskamaa. Olisiko kuitenkin tullut halvemmaksi ostaa jätski normihinnalla. Ostin sitten taas kahviakin, huonoa halvalla. Mutta onpahan nyt kahvit turvattu pitkäksi aikaa. Enkä minä oikeasti huomaa eroa eri laatujen välillä. Joku voi olla kitkerämpää, mutta hyvin toimii aamuherätteenä. Sellaiset oikeasti erinomaiset ovat budjettini ulottumattomissa, joten en haikaile niiden perään.

---

Ai niin. Piti siirtyä Mikrosftiin, kun Tulikettu keljuilee. Oikestaan käytän nyt molempia. Päivitykset Tuliketussa, kommentoinnit Mikrosoftissa. Ehkä vaihdan kokonaan joskus.

Paljon on taas virrannut vettä Niilissä

 

 ...mutta Sinuhe Egyptiläisen lukeminen on vasta hiukan yli puolen välin. Kovin vähän lueskelen nykyisin. Kovin vähän teen mitään nykyisin. Tosin tänään on hyvä syy. Kävin lääkärissä yhden kroonisen vaivan vuoksi. Sitä hoidettiin, mikä on tietenkin erittäin hyvä. Hoidon jäljet vain vaikeuttaa olemista nyt. Eli käytän sitä tekosyynä tällä hetkellä. Mutta ilman tekosyitäkin olen taas vain valuttanut aikaa sormieni läpi. Tehtävät kasaantuu, mutta annan kasaantua.

Fizban vietti ekat synttärinsä ihan vain kotoilun merkeissä. Onhan se selvästi vähän viisastunut. Enää ei ulkona mene kaikki suuhun. Nyt tärkeintä on hajut. 

Tänäänkin tulee hieno ulkoilusää. Mukavaa, kun ne järjettömät myrskytuulet ja kaatosateet ovat väistyneet aurinkoisen ja vihdoinkin värikkään syksyn tieltä. Oli kyllä melkoista myräkkää! Nyt olisi hyvä päivä mennä taas kasvimaalle syyskyntöihin. Onneksi on nuo operaatiosäryt, joten ei tartte. Jatkan taas ajan valuttamista. Josko joskus vielä jotain. Ja kiitos teille, jotka jaksatte kommentoida. kyllä minä luen ne kaikkia. Pitäisköhän nyt peräti vastata...

---

No, eipä tartte vastailla. Tulee ilmoitus, ettei voi avata. Jännää.

Vielä jännempää: En voi avata muidenkaan blogien kommentointia, joten en käy kommentoimassa missään.

Lokakuu

 ja syyskuun kolme kuvaa jäi näyttämättä

olisko ne tässä, koska tämä on syyskuun puolelta ja nämä tyypit ovat SYYttömiä kaikkeen, ainakin siihen, etten minä pysy kartalla.

---

Kuvasin nämä käydessäni muistitestissä. Sain testistä täydet pisteet. Helppohan se oli, mutta outoja kysymyksiä, outoja tehtäviä. Läpäisin myös verikokeet, mutta pari arvoa oli ihan ylärajoilla eli yllättäin sovittiin, että tarkkailen syömisiäni ja liikkumisiani sillä ajatuksella, että pitäisi syödä terveellisemmin ja saada paino laskemaan. Oliko tämä joku yllätys? Yllätys oli kyllä verenpaine, joka oli tosi korkea. Lupasin kotimittailla. Aloitan, kunhan muistan. Ei nyt tänään kuitenkaan.

Kurpitsoita oli jotain kasvimaallakin, pieniä, koska joku oli tarvinnut ne kaksi isointa. Miten voi ihmiselle tulla mieleen varastaa kurpitsoita. Onko se joku karkki tai kepponen juttu?

Kasvimaan syyskynnöt ja -kylvöt aloitin tänään. Heti aamulenkillä Fizbanin kanssa raastoin rikkaruohoja niin pitkään, kun Fizban jaksoi palelematta. Kunhan tässä saan aamukahvit juotua menen takaisin. 

---

Valehtelin. Itseasiassa jo pari päivää sitten kävin tekemässä kurpitsapenkin ensi kesäksi. Käänsin sen maan, missä kurpitsat asui tänä vuonna, tyhjensin hevosenlantasäkin, joka jäi käyttämättä, käännöksen päälle ja aloin kerätä siihen kompostia rikkaruohoista. Siellä saa lanta muhia. Onpahan ainakin yksi homma kevääksi hoidettu.

Fizban ei hirveästi nauti tuosta puutarhanhoidosta, kun joutuu olemaan kytkettynä. Annoin sitten tulomatkalla vähän kiipeillä ja nautiskella. Varmaan taas iltapäivälenkillä käydään vähän kitkemässä, mutta ennen sitä menen yksin. Fizban saa kerätä voimia.

---

Aloitin myös leffoissa käymisen kunnon startilla. Lauantaina Beetlejuice Beetlejuice lasten kanssa, sunnuntaina Rakkautta ja anarkiaa festareilla Away ja maanantaina neulontakuvana Mielensäpahoittaja rakastuu. Tuosta neulontaleffailusta voinen sanoa, että ei ole minun juttu, mutta hyvä, että on kokeiltu. Ei ole mieltä maksaa siitä, että pääsee samaan tunnelmaan kuin kotona telkkarin ääressä. Leffaan mennään saamaan elämyksiä, joita ei kotona saa. Mutta sopinee joillekin.