Tässä aamukahvimaisemani ääressä nautiskelen teeleipiä, joita eilen leivoin. Löytyi nimittäin ruokakaapista monta pussia vehnäjauhoja. Ei, en ole niitä hamstrannut. Olen niitä saanut. Ja kun en paljon nykyisin leivo, jauhoja on kertynyt. Tein sitten pellillisen teeleipiä vanhimmista jauhoista kera vanhojen kaurahiutaleiden. Niistä tuli erinomaisia, kun heittelin joukkoon jotain vanhojen maustesekoitusten jämiä.
Shiba kävi eilen taas harjoittelemassa. Shiban omistajat saivat mukaansa puolet teeleivistä, mutta silti niitä jäi tällekin aamukahville. Avokadoja ostin pussillisen. Ovat kypsyneet, joten niitä on syytä syödä. Hyvin menee leivän päällä.
---
Paistoin myös ananaslettuja, kun sieltä kaapin kätköistä löytyi parastaennen-ananasmurskaa. Silti vielä riittää yliaikaisia jauhoja, joten eiköhän kohta taas uuni lämpene, jos keksin jotain kokattavaa.
---
Limenuudelit oli ihan ok syötävää. Niitä riittää tällekin päivälle. En viitsi pilkkoa noita neljän hengen annoksia. Mieluummin syön useana päivänä samaa ruokaa.
Ei tarvita paljon kuuraa, kun elämä alkaa näyttää valoisammalta - tai ainakin maisema. Minulla on vähän alakuloinen fiilis, mutta sinnittelen täällä. Nyt pääsee jo pitemmällekin lenkille, kun alkaa maa olla jäätöntä. Ennen pakastumista oli aika pimeää ja märkää.
Isojalat olivat liikkeellä. Ne tykkäävät sateesta.
Koirapuistossakin on käyty. Etsi kuvasta lunnikoira.
Palapeli vie aikaa ihan hillittömästi.