Ikkunat on pesty, kaikki viisi ikkunaa, kaikki 18 pintaa. Nyt on hyvä kevätvirkeillä kärpäsillä vaeltaa ikkunoiden välissä. Ulomman ruudun tuuletusreikä suorastaan imee kärpäsiä ja muita ötököitä sisään. Sitten ne reppanat eivät pääse pitemmälle vaan jäävät vaeltamaan lasin pinnassa ylös-alas pitkin-poikin. Mitähän ne miettii siinä odottaessaan väistämätöntä nälkäkuolemaa.
Kukat on hoidettu. Tosin voipi olla, että vielä jotain uutta tulee, mutta sehän on sitten tulevaisuuden asia.
Isot kiinanruusutkin saivat ravinnepuikot ja uutta multaa päälle. Ne oli jo tuhoontuomittuja, mutta pari ystävällistä ihmistä halusi ottaa ne omiin hoiviinsa. Siinä ne odottavat hakijaansa.
Kylläpä olin yllättynyt, kun avasin EMPin paketin ja siellä olikin nämä oikeat paidat. Nyt minulla on kaksi samanlaista hobittipaitaa. Olen tyytyväinen. Ellei olisi tätä hankalaa terveysongelmaa luulisin, että olen liiankin onnellinen. Kävi nimittäin niin, että se omalääkäri rupesi tutkimaan minua. Eihän sellaisesta mitään hyvää seuraa. Löytyi yllättävä ehkäpä vakavampikin vika. Tutkimukset jatkuu, joten voihan olla, että diagnoosi muuttuu. Sain kuitenkin uutta lääkettä, joka tekee elämästä kovin epämukavaa. Mutta kauanhan olenkin suht terveenä porskuttanut.
Olen pitkästä, pitkästä aikaa ottanut kontaktia kirjastoon. Tilasin kyseisen opuksen, sillä ystävämme Pöllö on perustanut virtuaalisen lukupiirin. Menkääpä katsomaan Pöllön lukupiiriä ja hankkimaan uusia lukukokemuksia. Minä ajattelin osallistua ja lainata luettavat kirjat kirjastosta. Yleensähän minä hankin kirjahyllyyni kaiken, mitä luen, mutta nyt teen poikkeuksen. Jostain syystä oletan, ettei piiriin tule kirjoja, jotka olisi pakko omistaa. Jos tulee, voin palata muinaiseen tapaani eli luen ensin kirjan ja ostan sitten, kun totean, että tämän haluan omistaa. Tunnen myös itseni oivaksi kansalaiseksi, kun ylläpidän kirjastolaitosta.
---
Tuosta oivasta kansalaisesta tuli mieleen kysymys, jota joskus pohdin. Onko teillä ihmisiä, joihin olette suuttuneet loppuelämäksenne, ihmisiä, joiden kanssa on mennyt ihan hyvin kunnes ykskaks jokin tapahtuma on johtanut siihen, ettei enää minkäänlainen yhteys toimi? Sellainen piirre on minulle täysin vieras. Ehkä en vain osaa ottaa ihmisiä niin tosissani. En osaa kuvitella, mitä pitäisi tapahtua, jotta suuttuisin totaalisesti. Minulla on kolme entistä ystävää, jotka yllättäin ilmoittivat, että se on nyt kokonaan loppu. Minusta kyse oli silkasta väärinkäsityksestä, mutta he ovat ikuisesti leppymättömiä. Kyllähän minä osaan olla ärsyttävä, mutta silti ihmettelen, että kannattako lyhyttä elämää tuhlata vihanpitoon. Kertokaa, jos teistä kannattaa.
Olisko aika ottaa rennosti?
10 kommenttia:
Nyt olen kyllä kateellinen. Puhtaat ikkunat ja virkeät kasvit!
Puolustukseksi voin sanoa, että podin flunssaa puolitoista viikkoa, mutta eihän siihen voi vedota enää kauan. No, kunhan katupölyt on täältä harjattu, niin ehkä innostun ikkunoiden pesuun.
Tai sitten en.
Pari ystävää on aikanaan laittanut välit pois syistä, jotka eivät auenneet minulle. Kaipa syy oli sitten minussa, kun eivät enää halunneet pitää yhteyttä.
Enpä ole kaivannut.
Kiitos! Olen ollut oiva kansalainen (kirjaston käyttäjä 60v.) ainakin 10 vuotta, tai ostin kyllä yhden kirjan noin 3 vuotta sitten, mutta en lukenut kokonaan ja sain myytyä 5:llä eurolla onneksi toissasyksynä. Ei tullut kuin 20 € tappiota. En pysty omistamaan kirjoja, joita en lue. On mulla monta kirjaa, mutta ne olen saanut kirjaston ilmaishyllystä, kuten Anne Frankin päiväkirjan esim.
Hyvähän se on sinänsä että lääkäri löytää jonkin sairauden teillä on hyvä tilanne sitten kun pääsee lääkäriin. Ite oon kipeä kyllä usein mutta en uskalla ottaa yhteyttäkään sinne, mutta voi olla jonain päivänä pakko...
Ystävästä...viime syksynä yksi haukkui minut ihan maanrakoon yhtä-äkkiä vaan, mutta tänä keväänä hän pyysi anteeksi. Joten 1/2 vuotta se kesti ja todettiin ettei se kannata vihotella, kun elämä on lyhyt. Ei oo nähty vielä, kun talvi on vaikeaa aikaa.
Pitääpä katsoa tuota kirjaa kirjastosta, jos ei oo pitkää jonoa...Kuten on sanottu niin kirjojen hinnat on pilvissä, niin en osta.
Minäkin osallistun lukupiiriin, kun löysin kirjan äänikirjana. En ole lukenut kosketeltavaa kirjaa piiiitkään aikaan. En olisi uskonut, että jään näin koukkuun näihin äänikirjoihin. Olen aina lukenut paljon. Äänikirja vapauttaa kädet tekemään jotain muuta. Nytkin on dekkari luureissa ;)
Eläinten persoonista ja ilmeistä puheen ollen, on koirillakin vaikka mitä ilmeitä. Oikein naurattaa kun katselee poikani koiriakin :)
En ole ikivihainen. Olen jollain tasolla tekemisissä jopa yhden sukulaisenkin kanssa, joka kertoi saaneensa ihan lääkärin määräyksen olla erossa meistä muista sukulaisista. Olen silti ottanut etäisyyttä moneen henkilöön, joiden koen olevan täysin eri aaltopituudella kanssani. Joidenkin ihmisten kanssa sanotut asiat muuttuvat kertaheitolla ihan toisiksi.
Pääsisipä heittäytymään oikoseksi sohvalle, mutta töihin se on vaan suunnisteltava pikkuhiljaa.
Kivoja kuulumisia ja saavutuksia sinulla, poikkeuksena tietenkin tuo lääketieteellinen puoli. Kivasti koira osaa ottaa rennosti, onnellinen.
Leppymättömyys ja välien katkaisu ovat joidenkin ihmisten tyyli. Minulla on ollut menneisyydessä sellaisia ihmisiä elämässäni. Mielettömän iso helpotus kun pääsee heistä eroon! Joitakin olen tiputtanut huomaamatta seurastani, esimerkiksi sellaisia jotka aina suuttuvat ja syyttelevät - täysin aiheetta - ja sitten olen saanut suu vaahdossa selittää että juttu ei ollut niin... Tilanne on rauhoittunut, ja kohta taas sama riehunta alkaa. Ei kiitos.
No nyt olen vähän kade, pestyt ikkunat! Minusta ikkunan pesu sinänsä on kivaa, mutta ikkunanedustojen tyhjentäminen ei ole kivaa. Minun ystäväni ovat vain pikkuhiljaa loitontuneet ja vähitellen yhteydenpito on jäänyt. Yksi ystävä lakkasi totaalisesti pitämästä yhteyttä, syytä en koskaan saanut tietää. Kadulla vastaantulleessa jutteli kuten ennenkin. T Saukkis
Muihin kirjoituksesi tärkeisiin aiheisiin puuttumatta saanko esittää toivepostauksen? Esitän kuitenkin. Kiinnostais tietää montako norsua/elehvanttia sinulla on? Näkyy että niitä on..ja mistä harrastus juontaa juurensa?!
Ikkunat pesty - kukahan saisi meillä Mursun pesemään meidän ikkunat, se kun ei anna minun niitä pestä.
Ja kukat olet hoitanut. Meillä ei ole kukkia kuin ulkona, se Joulupojan tuoma joulutähtikin pysyi hädin tuskin hengissä sen aikaa kun hän istui meillä.. no ehkä vuoden vaihteen yli.
Mutta ystävistä.
Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin Saukkiksella; ystävät ovat loittoontuneet, yhteydenpito on jäänyt. Tänne maalle muuttaminen hävitti loputkin ystävät ja sanat "olipa kiva nähdä, pidetään yhteyttä" kuulostavat aika koomisilta.
Minun vastaukseni itse kysymykseesi on, että lyhyttä elämää ei kannata tuhlata vihanpitoon, jos asia on selvitettävissä.
Näin äkkiseltään sanoisin, että asiat joita en voisi antaa koskaan anteeksi, on jos joku satuttaisi Poikaa tai Siskoa tai Siskon lapsia.
Nyt kolkuttaa omatunto. Meillä ei ikkunat näy edes kunnolla läpi ja tänä aamunakin jokin lintu lensi ikkunaan ja jätti siihen ison läntin.
Minäkään en osaa olla pitkävihainen. Mielestäni vihanpito kuluttaa vain itseä sisältä ja vanhettaa monella vuodella rumasti, koska suupielet jää alaspäin ja ei tule yhtään naururyppyäkään.
Miten sinä nyt noin olet ahkeroinut? Kaikki ikkunatkin pessyt ja kukat saaneet täyskeväthoidot. Minun pitäisi ottaa esimerkkiä sinusta. Olen pitänyt luppopäivän.
Mahtavaa, että on omalääkäri. Onkohan se vielä kokeiluna, vai tulisiko joskus kaikille?
Kiitos Pöllön lukupiiri -vinkistä. Yritän roikkua mukana.
Vihaa en ole pitänyt. Jotkut ystävyydet vaan joskus jää, kun niistä jää jotenkin paha mieli, niin ne antaa hiipua pois.
Lähetä kommentti