Elämä jaksaa tietenkin yllättää aina, mutta muiltakin onnistuu. Äsken kahvimuki yllätti lorauttamalla kahvia puserolle, kun suuhun piti. Läppärini yllätti ensin vaatimalla rahaa ja sitten sotkemalla kaiken. Jostain lienee suuttunut, kun ei suostu enää edes kuvia ottamaan vastaan. Tämä kuvalakko tosin koskee vain uutta kännyä. Vanha on ok. Sain uuden kännyn kesällä synttärilahjaksi, mutta käyttöön vasta halloweenina, koska edellisen käyttäjän piti tyhjentää se ensin. Känny toimii kyllä kännynä ja muutenkin, se on tämä läppäri, joka jaksaa kiukutella. Atk-tukeni on pohjoisessa ja kovin kiireinen.En siis ole kovin toiveikas tilanteen korjaantumisen suhteen.
Onneksi sain vanhoja kuvia talteen jollain kepulikonstilla. Uusiakin voin toki ottaa ja siirtää vaikka tänne vanhalla kännyllä ja saattaahan tuo kamerakin pystyä yhteistyöhön. Mutta ehkäpä ei tämä postausnopeus kaikesta tästä johtuen ainakaan kasva. En ole mikään vempaimien rakastaja muutenkaan ja hillittömästi ärsyttää sellaiset, jotka ei toimi. Ja oma osaamattomuus ottaa päähän. Ei kuitenkaan niin paljon, että viitsisin opetella jotain läppärin sielunelämää. Menen siis neulomaan. Keskeneräisiä on, valmista ei.
Yhdet SaiPa-sukat tein naapurin tyttärelle. Paljon tuli virheitä, mutta en viitsi korjata.
---
Olisi mentävä myös kirjoittajaryhmän kanssa syömään ja keskustelemaan. Eipä huvittaisi, mutta varmaan menen. Kivahan siellä on, kun pääsen eroon tästä lähtemisen vastustamisesta.
Lähtemisen vastustaminen kuulostaa niin tutulta! Miten se voikaan olla toisinaan (usein) niin työlästä edes ajatella lähtemistä.
VastaaPoistaJos voisi teleportata paikasta toiseen, olisi helpompaa.
Tuttu juttu kun mukista lorahtaa puserolle, minulle onneksi vain vettä. Kumma kun kahvit eivät ole menneet kitusille kun puoliso aina naurattaa minua kun juomme kahvia 😀☕️
VastaaPoistaKun pääsee kehtuuttamisvaiheen yli, niin yleensä tapaamisissa sun muissa on ihan kivaa. Tuttu tunne. T Saukkis
VastaaPoistaKivat sukat! Kaikenlaiset temppuilevat koneet on ärsyttäviä ja sekin on rasittavaa, kun ei niitä osaa itse laittaa kuntoon, mutta onneksi on tukea saatavilla jollain aikataululla kunhan vaan malttaa odottaa. Tuttu tunne tuo lähtemisen vastustaminen. Onneksi siitä yleensä pääsee eroon.
VastaaPoistaAina ei mene niinkuin Strömsössä!Hauskat sukat olet kuitenkin värkännyt!Lähteminen on aina vaikeaa mutta kun saa itsensä liikkellee se palkitsee.
VastaaPoistaIhanat sukat olet tikutellut. Tuo lähtemisen vastustus on minullekin tuttu
VastaaPoistaMinä sain itseni potkittua lenkille. Nyt on jalat pehvasta alas päin niin kipeät että! Ja turvoksissa!
VastaaPoistaEi ne virheet sukissa haittaa, jos ei joukkue ole vahingossa vaihtunut toiseksi ;D
Niin, tuskinpa niitä virheitä heti huomaa kun sukat on jalassa.
VastaaPoistaEn tiedä olenko vastustanut tämän syksyn esim Helsingissä käyntiä, mutta on vaan niin vaikeaa istua tähän lipun ostoon tai alkaa opetella kännykällä junalipun ostoa. Grr ja sitten ihmetellä lippujen kalleutta. Kyllä pitäisi lähteä vaan...pääsiskö bussilla jos menis kuskilta lipun ostoon.
Hienot sukat, viis virheistä!
VastaaPoistaKomeat on sukat ja virheistä viis. En minä ainakaan mitään huomannut.
VastaaPoista