Ihan mukava aamukahvimaisema ja ihan mukava aamulenkki, mutta ärsyttää pahastikin. Lojuttiin vielä sängyssä, kun joku räjäytteli pari rakettia ihan tuossa nurkalla. Paniikkihan siitä koiraan iski. Pitkä lenkki sai rauhoittumaan omaksi hilpeäksi itsekseen. Ja tietenkin! Hädintuskin oli sisälle päästy, kun taas paukkui. Ja sitten taas. Ja sitten taas. Nyt Fizban makaa tiukalla kerällä tuossa jalkojeni juuressa. Vapina on loppunut, mutta vielä iskee ajoittaisia väristyksiä. Ruoka ei tietenkään maistunut vaikka lisäsin houkutukseksi uunissa paistettua maustamatonta kanan filepihviä, joka yleensä hyvin menee. Ny vain toivotaan, ettei kenelläkään idiootilla olisi enää raketteja jemmassa. En jaksa kovin positiivisesti suhtautua.
Vuoden ensimmäinen valmistunut neule on nuoremman mummotettavan toive Shinobujakku. Aika kitsakka tuli, mutta jospa se siitä. Pitää vielä napit ommella ja virkata jonkinlaiset silmukat, jotta napit saa kiinni.
---
Tuo sääihmisten uusi termi on ihastuttava.




