Pääsiäissunnuntai - päivä, jolloin tekosyyt juhlivat

Tarkoitushan oli tänään jatkaa siitä, mihin eilen jäin, mutta milloinkas sellainen huvittaa. Jostain tuli mieleen, että olisko sittenkin kiva päivittää sitä talouskirjanpitoa, jonka aloitin vuoden 2017 alussa eläkkeelle jäädessäni ja jota olen sitkeästi ylläpitänyt kunnes viime vuoden marraskuussa en enää jaksanut. Koko päivän kulutettuani olen nyt saanut vuoden 2025 kunnialla päätökseen. Enää olisi tämän vuoden alku, josta siitäkin olen perustaa jo kuopinut. Voipi kuitenkin olle, että vaikka tässä on vielä jotain aikaa puuhastelisin, niin huomennakin lasken euroja, joten pitäiskö ottaa mallia Fizbanista ja oikaista sänkyyn.

  

Fizbania ei kiinnosta, mihin rahat menee. Pääasia, että ylläpito toimii. En ole ihan varma, kiinnostaako minuakaan vai onko kyseessä vain outo tapa kuluttaa aikaa,

 

 

Lankalauantai - päivä, jolloin langat olivat sivuosassa

 

Kovin tehottomia nämä minun päiväni. Verhot hyppäsivät paikalleen tyttäreni ja vävypojan laittamina.  Tein minä sentään ruokaa, paimenenpiirasta, palkkioksi heille. Ja keräsin kasaan entiset verhot. Nyt on pestäviä kankaita paljon. Ja pesun jälkeen pitäisi varmaan keksiä jotain mihin ne kankaat laitan.

Siinäpä ne päivän jutut. No, joo. Tiskasin, jotain imuroin, jotain pölykoiria tapoin. Ehkä huomenna jotain järkevääkin.

Pitkäperjantai - joka ei ollutkaan tarpeeksi pitkä

 

 

Aamu oli eilistä parempi, mutta kyllä uupumus oli silti mukana. Ilma oli leppeän tyyni, taivas rauhoittavan harmaa. Koska eilen ei tullut mistään valmista, oli tälle päivälle projekti jos toinenkin. Verhojen lyhennys taitaa onnistua vaikka ompelukoneella on vaikeuksia saada neula tungetuksi pimennyskankaan läpi. Illan puhteeksi voisin hätistellä pölykoiria, jos siltä tuntuu. Ensin on kuitenkin verhot saatava lopulliseen kuosiin - tai ainakin lähes.

---

Ompelutöiden ohella kuuntelin Pöllön lukupiirin kirjan pois kuleksimasta. Koska jouduin nostamaan kuuntelutuntejani eli maksamaan lisää, aloitin samantien uuden kirjan summamutikassa. No, sen verran harkiten, että uusi japanilainen kirjailija, Ito Ogava ja hänen kirjansa Paperikauppa Tsubaki.

 

 Peippo siellä laulaa.

 

 

Kiirastorstai - päivä, jolloin piti ahkeroida

   

Aamu oli hiukan hankala, pätkittäisen yön jälkeen heikotti, huimasi, vapisutti, joten vasta puolilta päivin harhailin kaupassa miettimässä, mitä pitäisi ostaa. Yllättäin taisin muistaa kaiken - ainakin muistin katsoa välillä ostoslistaa. Kotiuduttuani oli Fizbanin vuoro päästä liikkeelle. Koska tänään ei voimat riittäneet monen kilometrin tallustamiseen, Fizban pääsi koirapuistoon, jossa sattui olemaan kiva juoksukaveri. Fizban sai paljon liikuntaa. Jouduttiin kuitenkin lähtemään, kun paikalle saapui neljäkuukautinen vaalea karvapallo, joka sai Fizbanin sellaiseen hormonimyrskyyn, että järkipuhe ei tepsinyt.

 

 Loppupäiväkin meni häneks. Vähän siirtelin jotain tavaroita, vähän lueskelin, vähän neuloin, vähän treenasin jalkoja ja lonkkia - paljon taas nukuin. Istahdan nojatuoliin tarkoituksena katsoa uutiset ja nukahdan. Näin käy usein. Sehän ei tee hyvää taas ensiyön unille. Mutta huomenna uusin voimin.

 

 

Aprilliii!

 

Syö sillii, juo kuravettä päälle.

Olipa kiva syödä kunnon suolasilliä, kun olen viime aikoina yrittänyt välttää kovin suolaista ruokaa. Ja kuravesi se vasta maistuikin! En edes muista, milloin viimeksi olen olutta juonut. Ja yllättäin yksi tölkki riitti hyvin. Enempää ei tehnyt mieli, vaikka ostin varmuuden vuoksi useammankin. Onneksi ne ei heti pilaannu.

 

Palapelikin valmistui. Onneksi kaikki palat oli tallella kaikesta siirtelystä huolimatta. Nyt pidän kyllä pientä taukoa paloissa.

 

 Oltiin Fizbanin kanssa taas muutama päivä mummotettavien luona. Siellä lenkkeillessä näin tällaisen kummajaisen. Puu oli kasvattanut juurensa ison kiven ympäri. Kun puu kaatui, se veti kiven irti maasta. Fizbania ihme ei yhtään kiinnostanut.

---

Nyt pääsiäistä kaikille!

 

 

Ennen kellojen siirtelyä

Palapeli on yhä kesken. Ja tulevana yönä menetän tunnin kasausaikaa. Uskon kuitenkin, että palapeli valmistuu kesäajalla. Sitähän luulisi, että nyt ei enää kestä kauan, mutta turha luulo. Edelleen jokaista palaa pitää pyöritellä tunti tai pari, eikä sille löydy paikkaa. Toisaalta paloja on silmämääräisesti aika vähän, joten jännäksi käy.

 

 Eilen vanhalla talviajalla kävin Kallion kirkossa katsomassa ja kuulemassa Genesiksen. Oli hyvä. 

 

 Olenhan minä jotain neulonutkin, syönyt, nukkunut huonosti, tavannut jokusen ihmisen, kait käynyt kaupassakin ja jopa suihkussa, mutta eniten olen kävellyt narun jatkeena kylminä, tuulisina aamuina,

 

 sumuisina aamuina,

 

 sumuisempina aamuina,

 

 aurinkoisina aamuina.

 

 Narun jatkeena jouduin myös kiipeämään mäelle,

 

 nyppylälle,

 

 mutta säästyin tukin alle ryömimimsestä.

 

 Lintujakin on taas liikkeellä.

---

Ja nyt kesäaikaan 

 

Kesäaikaan vaan olo makeeta on 

vaikka jokainen onhan korvaamaton 

Kesäaikaan vaan löydät tytön joka sua kiinnostaa 

tehdä niin paljon voit, mikään ei ole niin vaikeaa

Kuteet makeimmat pistä päällesi siis 

syöksy sekaan vaan muusta veisaa sä viis 

Kesäaikaan vaan löydät rikkaan, rakkaan, näytä siltäkin 

lämmin on kesäsää, käytäthän ajan parhaimmin

Joku siivelleen sua houkuttelee 

mene mukaan vaan, eihän haittaa se tee 

Kesäaikaan vaan käytä ihan uutta filosofiaa 

kaikki nyt onnistuu, mikään ei ole niin vaikeaa

Kesäaikaan voit päästä mahdottomaan 

toimi taiteillen, missä milloinkaan vain 

Kesäaikaan vaan mene ota, ota, ota tietäen 

talvihan kohta on, siis täytä kirja muistojen

Kesäaikaan vaan olo makeeta on 

vaikka jokainen onhan korvaamaton 

Kesäaikaan vaan löydät tytön joka sua kiinnostaa 

tehdä niin paljon voit mikään ei ole niin vaikeaa

Lämmin on kesäsää käytäthän ajan parhaimmin 

talvihan kohta on siis täytä kirja muistojen

 

Mukavasti aika kuluu

 mutta tuloksia ei kovin kiihkeästi synny. Minähän aloitin tämän palapelin joulukuun alussa. Välillä tämä oli toki tauolla, mutta nyt taas päivät menee tätä tuijotellessa. Joskus joku pala löytää paikkansa. Mutta periksi ei anneta. Jonain päivänä näette valmiin kuvan - tai ainakin lähes, voipi olla, että matkan varrella jokunen pala on kadonnut.

 

 Kun lumet ovat vähenneet

 

 on taas lavennettu lenkkejä.

 

 Hyvässä seurassa tehtiin kevään eka pitkä lenkki ja nythän sitten jatketaan päivittäin. On tuo fysiikka ruvennut temppuilemaan. Kiltisti julkinen sairaudenhuolto tutkii sisintäni. Pitää toivoa, etteivät enää keksisi mitään sisuskalua tarkasteltavaksi, kun jokaisesta tutkitusta löytyy vikaa, ei heti tappavaa, mutta hitaasti kiduttavaa. Fizban totesi, että tee jotain äläkä valita.

 

 Kiitokseksi hyvistä neuvoista vein Fizbanin koirapuistoon pelaamaan palloa. En vie toiste. Ei suostunut lähtemään pois, koska ei voinut luovuttaa palloa minulle. Eikä välittänyt vaikka lähdin pois puistosta. Asiaan lienee vaikuttanut se, että isojen koirien puolella oli oikein lauma, josta tietenkin joku olisi syöksynyt aidan läpi Fizbanin pallon kimppuun, jos Fizban olisi irroittanut hampaansa. 

 

 

Hankiaiset

 

alkavat olla ohi, mutta kylläpä oli kiva nauttia tästä harvinaisesta herkusta näillä leveysasteilla. Yhden pääsiäisen muistan, kun tuolla pelloilla pystyi juoksemaan. (Pääsiäisen, koska oli lomaa. Töissä ollessa juhlapyhät olivat erikoisia, koska sai olla kotona. Nythän juhlapyhät ei arjesta eroa. Pitäiskö niitä ruveta juhlimaan, jotta saisi vaihtelua.) Lapsena ajeltiin potkurilla pitkin hankia. Miten on te pohjoisemman asukkaat, vieläkö potkuri luistaa hangen pinnalla?

 

 Vaihtelua oli, kun kävin tapaamassa kurssikaveria. Hän järjesti ihanan yllätyksen runon kera.

 

 Oli ostanut minulle kirjan, joka kertoo yhteisestä kurssikaveristamme, kirjan, jota olen halunnut. Olen innoissani. Tällaisia yllätyksiä ei osaa odottaa.

 

 Fizban on ollut innoissaan lumesta ja jäästä. Lumet hupenee, mutta jäätä riittää ja jäästä kaiveltavia yllätyksiä, esim. rusakon papanoita.

 

 Saharan hiekka tarjoilee meille värikkäitä taivaita. Muistaako joku vielä, kun muutama vuosi sitten lumi oli ihan keltaista, kun Saharasta satoi enemmänkin hiekkaa? Se oli aika outoa.

 

 Nyt on aika siirtyä päivän tehtäviin. Fizban ottaa rennosti. Minä menen ensin tasapainoryhmään ja sitten mummotettavan kanssa kangaskauppaan. 

---

Mukavaa tiistaita kaikille!

 

Aamupuuro

 ei ole ollut aikoihin normiateriani. Nyt luin jostain, että kaurapuuron popsiminen alentaa kolesterolia, joten olen siirtynyt aamuisin mättämään maitoon keitettyjä kauraryynejä. Enhän minä edes tiedä, pitäisikö vielä alentaa kolesteroliani. Viime mittauksessa se oli aavistuksen koholla, mutta siitä on aikaa ja olen tehnyt jo jotain korjausliikkeitä. Minulla on aina ollut hyvät arvot, mutta mistä sitä nyt tietää. Työstä tuo puuron syöminen kyllä käy. Mutta eipähän tule pitkään aikaan nälkä.

 

 Aika nuhruinen keli on ulkona. Sumua. Ei paljon tarvitse katsella kaukaisuuteen. On rauhoittavan pehmeät näkymät. Eikä kovin liukasta, koska hyvin on lumet höylätty pois ja loput ovat muuttuneet kuravedeksi. Piikkikengillä silti kuljeskelen, koska, jos jossain on lumenjätteitä, on myös hyvin hyvin liukasta. Tänään on myös liput musiikkitaloon. Sinne pitää ilman piikkejä mennä, joten teoreettinen kaatumisen mahdollisuus on olemassa.

 

Rutiineistani poiketen katsoin eilen Uuden musiikin lähetyksen. En ole mikään euroviisuintoilija, joten ihan uusi juttu minulle. Viimeksi varmaan katsoin, kun Lordi voitti. Olisko tämä enne, voittaisko Suomi taas. Pete Parkkosesta olen pitänyt Idolsin ajoista asti ja osaahan Lampenius viulua soittaa, joten olivat minunkin ennakkosuosikkini. Komiat ja Antti Paalanen olivat minusta myös hyviä. Mutta minähän en musiikista mitään tiedä, vitosen laulaja.

 

Nyt, kun ei ole palapeliä tässä nenän edessä, tulee kiusaus höpistä täällä, mutta jospa kuitenkin jatkaisin sotkujen selvittämistä. 

 

Aika rientää, minä en

 

Näin kulutan aikaa
maatessani alla tämän taivaan
josta pilvet tekevät harmaan
sen tiedän, varmaan takana sinisten
silmieni päätäni vaivaan
alla tämän taivaan
kun kuluttelen aikaa, kun kuluttelen aikaa

 

Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan
ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin
ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle
kun et kuitenkaan pääsisi tulemaan
ja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaa
pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän perjantain,
vietän yksin tämän perjantain,
tämän pitkän perjantain

 

Takana sinisten
silmieni tiedän värin taivaan
sillä päätä vaivaan,
tiedän värin taivaan,
tiedän värin taivaan

 

Päivä illaksi muuttuu,
pelkään että kelloni puuttuu,
itsekseen ajan kulkuun suuttuu
Lakkaa lyömästä,
sitten syömästä aikaa pois
ei riitä että jätättää minut perjantaihin
jättää, loputtomaan perjantaihin
jättää, loputtomaan perjantaihin

 

Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan
ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin
ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle
kun et kuitenkaan pääsisi tulemaan
ja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaa
pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän perjantain,
vietän yksin tämän perjantain,
tämän pitkän perjantain

 

Takana sinisten
silmieni tiedän värin taivaan
sillä päätä vaivaan,

Tiedän värin taivaan

 

---

Minä en kyllä polta tupakkaa, en ole koskaan edes maistanut. Olisi varmaan kannattanut, koska nykyisin netti antaa minulle korjausliikkeeksi lopettaa tupankan polton, sanoo vielä "se yleensä riittää". 

 

 Että mitäkö olen tehnyt nämä hienot talvipäivät?

On ollut mummoystävällinen talvi eli ei liukkautta. Nyt, kun ilma lauhtui, saapunee liukkauskin tai sitten ei. Mutta hieno talvi on ollut, lunta ja pakkasta ja paljon aurinkoakin.

 

 Mummoilemassa oltiin Fizbanin kanssa kahteen otteeseen monta päivää.

 

 Oli synttäritkin. Yhdet sukat sain valmiiksi. Nyt on keskeneräisiä vain.

Olen käynyt leffoissa, tavannut ystäviä, käynyt kurssilla, jättänyt käymättä jollain kurssilla.

 

 Suurin syy, miksi en ole bloggaillut on tämä pahuksen palapeli. Minä yleensä avaan läppärin aamukahvilla ja silloin myös tänne kirjoittelen. Nyt on keittiön pöydällä oleva keskeneräinen palapeli vienyt kaiken huomion. Se ei vain edisty. Mutta tänään siirrän sen pois nenän edestä. Kutsuin työkaverin punaviinille viikon alussa, joten pitää vähän raivata tilaa eli siivouspäivä vaihteeksi luvassa. Hyvä päivä sille. Ulkona lumisade tihenee tiiviisti. Illalla olisi ompelukurssi. Nyt sen kanssa kamppailen, menenkö vai jätänkö.

 

Nyt olisi siirryttävä päivän aiheen ääreen, mutta josko ensin vähän möllöttäisin...

 

 

Katson piipusta kun savu kohoaa

Siinäpä taas kryptinen lause

Katson piipusta, kun savu kohoaa.

Katson, piipusta kun savu kohoaa.

Sitä voitte pohtia. 

 

Tosin en minä ole piipussa katsomassa mitään. Jostain kuitenkin savua tupruaa taivaalle. 

Savusta viis. Tulin vain kertomaan, että

 

 nyt se on täällä, TST-kirja. Hyvät kuvat, selkeät kaaviot. Tästä syntyy paljon kivaa ensi jouluksi. Heti tekisi mieli aloittaa, mutta on kaikkea muuta. Minullahan on nyt tämä vakaa aikomus, että ennen syksyä on pino joululahjoja valmiina paketissa, ettei aian tulisi kiire. Käyköhän kuten yleensä suunnitelmilleni...

 

 Aurinko ei oikein millään jaksanut nousta taivaanrannan yläpuolelle. Piti tiukasti kiinni. "En nouse! En nouse!" Mutta pakko oli antaa periksi. Tunnen sympatiaa aurinkoa kohtaan. Kyllä tekisi minunkin mieli sanoa ei. Mutta sukellan silti hetkeksi sotkujen pariin.

 

Barokkimusiikkia

 

Kävin kirjastossa kuuntelemassa musiikia. Kyllä minusta tulee vielä ihan oikea kulttuuripersoona.

 

 Kun olin kirjastossa, etsin hyllystä Pöllön lukupiiriä varten tilaamani kirjan. Calvinoa olen lukenut joskus. Ainoa, minkä muistan, on, että tykkäsin. Uteliaana piti heti pari sivua kokeilla. Ja heti tiesin, miksi olen tykännyt. Sehän on sanailoittelua. Minähän olen usein maininnut, että luen sanoja en juonta. Katsotaan, miten nappaa, kunhan ehdin tähän paneutua.

 

 Paneutumista haittaa, että nyt on pitkästä aikaa todella kiehtova kirja luettavana. Ostin tämän joskus. Hautautui hyllyyn kunnes tarvitsin jonkin sopivan metromatkakirjan. Tykkään! On nyt yölukemisena, joten kestää vielä, mutta voin suositella.

 

 Samalla reissulla kävin poimimassa Fizbanin uuden takin. Tämä on ihan mittojen mukaan hankittu, joten istuu entistä viittaa paremmin. Fizban ei kyllä ole ihan koiranvaatteiden mallinen, mutta eipä tuo haittaa.

 

 Yhdet lahjasukat sain valmiiksi, koska lapseni synttärit oli jo eilen. Siitä tuli mieleen, että olen ollut äiti 47 vuotta. Se on ehdottomasti pisin postini.

 

 Mukavaa pakkasta kaikille!