Sanonko, mitä mieltä olen näistä ihmisten loistavista ideoista. Kyllä on hankala kävellä. Ensin yritin ravistella nuo töppöset irti, mutta ei ne lähtenyt. Pakkohan se on sitten ulkona vain kipittää. Ja tuo Mumakin ylisuuri takki liehuu kuin supersankarin viitta. En tunne itseäni superiksi.
Onneksi sentään saan nukkua rauhassa. Nyt onkin mukavan lämmintä sisällä. Kun ulkona on kaksikymmentä astetta pakkasta, on sisällä 23 astetta plussaa. Makkarista pitää patteria pienentää. Kun ulkona on muutama pakkasaste sisällä on 17 astetta.
Mutta kauniisti lumikeijut tanssivat.
---
Siivous ei ole edennyt. Kuuntelin Muumipappa ja meri kokonaan ja pätkiä muista. Harmittaa. Olisi ollut kiva kuunnella kaikki. Mukava idea, mukavia lukijoita.
No kuka nyt haluaisi tuollaisen takin kanssa ulkoilla, töppösistä puhumattakaan. Mutta kyllähän ne lämmittävät mukavasti vaikka olo hiukan kömpelöltä niiden kanssa tuntuukin.
VastaaPoistaKuule Fizban, pistä vain töppöset jalkaan ja takki päälle, siellä on aika kylmä nyt. Minulla on sisälläkin KAHDET villasukat päällekkäin.
VastaaPoistaJa autollekin laitettiin joku lämmityslaite, joka aloittaa yöllä itsekseen lämmittämään sen moottoria, että se lähtee aamulla käyntiin.
Ei näitä pakkasia ja lunta varmaan enää kauaa kestä, ajatteles: kuukauden päästä on jo kevät! Hih, minulla olisi sinulle yksi juttu mitä voisit sitten keväällä ulkona tehdä, mutta luulen, että sinun emäntäsi ei ehkä olisi sen jälkeen enää minun ystäväni 😉
Naapurin kanssa eilen kävelin koiralenkillä. Sielläkin oli takki ja töppöset. Hämmästelin, miten hyvin pysyivät tossut jalassa. vähän liukkaat kuulemma olivat joissain tilanteissa. Koiraa ei näyttänyt vaatetus yhtään haittaavan. Ihan reippaan lenkin teki.
VastaaPoistaAivan ihania nuo koirulien vaatteet. Joskus tosin koiria taitaa jopa nolottaa. Tauno-lappikselle oli puettu pinkki myssy ja näytti kyllä nololta.
VastaaPoistaMukavaa helmikuuta sinulle
Voi Fizban! Ymmärrän hyvin, ettei elämä ole kivaa!
VastaaPoistaLainakoira on kuin oopperan kummitus takissaan. Töppösten kanssa jarrutti niin paljon, että oli pakko luopua niistä.