Onpa ihana aamu. Viileä, vilvoittava tuuli puhaltelee ikkunasta. Taivaalla on pilviä. Oliskohan kesä kohta taas ohi. Ilmankosteus on kyllä sen verran suuri, että hiki tuli aamulenkillä. Vai voiko sitä sanoa hikoiluksi, onko se enemmän vain kastumista? Joka tapauksessa nyt olisi pitkästä aikaa tunne, että olen elossa ja voisin tyhtyä kaikenlaiseen aktiivisuuteen. Täytyy kuitenkin vielä ottaa rauhallisesti. Ranteessa on muutaman sentin mittainen vesikello. Kudosnesteet riehaantuivat sen tiukan siteen alla. Pelästyin, kun avasin käsipaketin. Hoitaja katsoi kuvia, epäselviä, vasemmalla kädellä otettuja, heilahtaneita ja totesi, ettei tarvitse huolestua rakkula joko kutistuu itsestään tai puhkeaa. Yritän nyt sen verran varoa, ettei puhkeaisi.
---
Käänsin kalentereista uuden lehden. Elokuun kasvis on kesäkurpitsa. Tuli hassu olo. Kesäkurpitsaa on yleensä ollut niin, ettei tiedä, mihin sitä laittaisi. Nyt pitänee ostaa. Outoa. Kasvimaalle pitää joku päivä kuitenkin suunnistaa. Marjat talteen viimeistä kertaa. Ensi syksynä joku muu poimii ne. Olen helpottunut ajatuksesta. Tänään kuitenkin olen vielä vain kotona.
---
Odotin innolla, miten te päätätte kesäkisan tarinan, mutta vain yksi päätös tuli. Harmi, mutta kiitos Puikoillanikin. Kesäkisaan palaan joskus. Piti askarrella palkintoja, mutta pitänee tyytyä kaupan tarjontaan.
Fizbanin kanssa toki ulkoillaan. Fizbanista on ollut tosi mukavaa, kun on päässyt muiden kanssa lenkille. Eilen poikani kävi illalla ulkoiluttamassa ja toi samalla lohta ja siikaa. On nyt herkkua.
Illalla oli taas tosi kaunis auringonlasku. Pilvet antaa ilmettä taivaalle.