Lintujen tarkkailu kiinnostaa edelleen, vaikka tiettyä vakavuutta on olemukseen tullut.
Käytiin juhlapäivän kunniaksi pellon reunoja kiertelemässä. Ikävästi pakotin Fizbanin bussin kyytiin, mutta kyllä kait tuo monen kilometrin kävely mukavassa syysaamussa korvasi kärsimyksen.
Vaikka väriä haikailen, niin kyllä tällainen märkä rinnekin on kaunis. Kallioimarteet ilahduttavat aina.
Olen lähinnä ollut käymättä missään, jättänyt välistä taidekurssin, kuntosalin, linturetken, taijin, mutta sen verran kuitenkin liikuin, että pääsin todistamaan metroaseman jouluvalaistuksen. Aseman remontti on hankaloittanut matkustajia monin tavoin, puikkelehtimista ihan liian ahtaissa koloissa ja hissitöntä, rullaporratonta elämää. Mitenkähän liikuntaesteiset, lastenvaunukansa ja väsyneet vanhukset ovat pärjänneet. Olenhan minäkin väsynyt vanhus, mutta toistaiseksi pystyn portaita nousemaan. Uusin remontin piirre on nämä valoketjut, kun varsinainen valaistus ei toimi. Kyllä kaupunkielämä on mielenkiintoista.
---
Loppukaneettina sen verran, että
uupunut olen
Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.
Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
Onnittelut Fizbanille! Nopsaan menee aika!
VastaaPoistaNiin totta, kaupunkielämä on aina mielenkiintoista.
Onnittelurapsutukset Fizbanille - nopeasti on mennyt aika! Vastahan sinä sen pienen pennun hait ja aloititte yhteisen elämän opettelun.
VastaaPoistaAurinkoa lokakuuhunne!
Onneksi olkoon sinä hurmaavan näköinen koiruus! Paljon rapsutuksia ja sopivalta maistuvia lahjoja 🎁!
VastaaPoistaPaljon onnea syntymäpäiväsankarille! Ruska näyttää juuri nyt upealta. Olenkin kuvannut neuleita päärynäpuun lehtien kanssa. T Saukkis
VastaaPoistaOnnentoivotuksia 🧡
VastaaPoistaOnnittelut kaksivuotiaalle! Koiruli sulautuu värinsä puolesta hyvin ruskamaisemaan…
VastaaPoistaOnnea Fizban! Pidetään peukkuja, että mammakin vähän piristyy.
VastaaPoistaOnnea Fizban! Sinusta on tainnut kasvaa vakaa nuorukainen. Olet ehkä jo jättänyt pahimmat lapsuudenjekut taaksesi?
VastaaPoistaTuo Elegia on niin valtavan kaunis ja yhtä aikaa surullinen kappale. Minua alkaa aina itkettämään, jos soitan sitä. Silti se on yksi lempikappaleistani. Toivon sinulle huomisesta alkaen pikkuhippusen lisää voimia joka päivä ❤️
Onnittelut Fizban ja mukavaa viikonloppua.
VastaaPoistaOnnittelut pikku koiralle ❤️
VastaaPoistaTunnen olevani onnekas kun pääsin pois ennen kuin metrotyöt alkoivat. Vuosi sitten kuljin Itis - Rastila väliä, tänä syksynä ei saatu määrärahoja, joten ei ole niitä kursseja. Lepään tosi mielelläni välillä.
Runo on todella vaikuttava ! Aina vaan. 🌹
Onnea! Emäntä juoksuttaa niin poika pysyy hoikkana.
VastaaPoistaOn vielä kauniit ruskat, joten ei vielä hiivitä rotkoon, vaikka kyllä se harmaus uuvuttaa jo etukäteen ja harmaina päivinä.
Onnea Fizbanille! Fizban on komea poika. Luonto on aina kaunis, sekä vehreän vihreänä että ruskan väreissä. Leinon runot on vaikuttavia.
VastaaPoista