perjantai 6. joulukuuta 2019

Luukku 6



Ei se google toimi aamullakaan, sillä erämaassa ei ole kenttää kännyköille. Hopeaturkki kaivaa repustaan kartan, sillä hän oli ajatellut jo lähtiessä, ettei nykytekniikka välttämättä pelasta vuoristossa.  Pitkähammasta vähän harmittaa, kun hän ei ollut itse tajunnut ottaa karttaa. Niinpä hän tokaisee:
- Paljonko kartasta on iloa, kun ei ole kompassia.
- On täällä kompassikin, toteaa Hopeaturkki reppuaan kaivellen ja jatkaa:
- Nyt on itsenäisyyspäivä, joten tarjoan aamupalalla vähän kakkuakin.
Jääluu innostuu kakkuajatuksesta ja itsenäisyydestä. Odottaessaan aamupalan valmistumista hän kiipeää puuhun. Katsellessaan korkealta ympäröivää maisemaa hän toteaa, että Suomi ei ole suljettu maa, kun kerran missään ei näy rajoja vaan lumikenttä yltää äärettömiin.

Pisteet
Possu 3
Anne 2
Saukkis 1

torstai 5. joulukuuta 2019

Tuulee, kaupungissa tuulee


Mukavan synkkää tuolla ulkona. Lämmittää tällaisen tumman puolen ihmisen sydäntä. Tekisi mieli mennä myrskyyn puskemaan tuulta vasten, mutta nyt on päällä käsky ottaa rauhallisesti. Eikä koiralenkit ole nyt rentouttavia. Koirapoika käy ylikierroksilla, kun jollain nartulla on tärppipäivät. Tapasin aamulenkillä toisen urosten omistajan, joka totesi, että nartuilla on juoksuaika kerran tai kahdesti vuodessa, uroksilla aina, kun jollain nartulla on.


Joulukalentereissa oli hilupäivä. Misanjalta tuli langanohjain, jollaisesta joskus haaveilin. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että kun vain kahdella värillä teen kirjoneuletta, pärjään lankojen kanssa paremmin ihan vain omilla konsteilla. Mutta onpahan nyt, jos joskus tekee mieli opetella. Tähän luukkuun on tuolla lankaakin eli jälkitoimituksena tuli kaksi nippua käsinvärjättyä. Ne kuitenkin säästän aattoon.


Toisesta kalenterista tuli paljon pientä kivaa: puikkoja, lankasakset, kerroslaskuri, nappeja, helmiä ja omituisia muoviukkoja, joiden käyttötarkoitus on hämärän peitossa. Mutta joku osaava varmaan kertoo.


Eilen taivas taas löi tulta.

Luukku 5



Kun päästään tasaisemmalle maalle ja alkaa näyttää siltä, että rinne on selätetty, heittäytyy Jääluu taas leikkimään. Hän kaivautuu kinoksiin kuin lumikenttien tytär ja huutelee:
- Näin helposti päästään lumivyöryn alle ja sieltä pois.
Vanhemmat istuvat puuskuttaen paikallaan, eivätkä jaksa vastata. Pitkähammaskin on kyllästynyt kinaamaan tyttärensä kanssa ja tyytyy tuijottamaan kännykkäänsä.
- Googlemaps ei toimi täällä, joten en ole ihan varma, mihin tästä jatketaan. Kaivetaan luola ja yövytään siellä. Mietitään sitten aamulla, mihin suuntaan jatketaan. Tässä ei ole vaaraa lumivyöryistä, mutta yötä vasten ei kannata jatkaa.
Lumi-iglu syntyy näppärästi, sillä Pitkähammas on usein ennenkin yöpynyt kinoksissa. Perhe ryömii makuupusseihinsa ja kohta kuuluu vain Hopeaturkin kaikuva kuorsaus, jota tunturipöllökin laskeutuu ihmettelemään.

Pisteet:
Possu 3
Saukkis 1
Anne 1

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Luukku 4



Eihän se tietenkään ollut vielä huippu. Kun puuskuttavat Mammutit pääsevät ylös, edessä on uusi, entistä jyrkempi seinä. Leppoisa kaupunkilaiselämä ei ole valmistanut mammutteja kiipeilynrasituksiin. Mutta jaksettava on, huippu huipun jälkeen. Jääluutakin alkaa väsyttää, mutta hän ei malta olla sanomatta:
- Tätä varmaan se ope tarkoitti, kun opetti vanhoja sananlaskuja eli minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
- Kiivetään nyt vain, jos joskus päästäisiin yli tästäkin huipusta, toteaa Hopeaturkki rämpiessään kinoksissa eteenpäin. Ei ole kiva leiriytyä näin jyrkälle rinteelle. Lumivyöry voi yllättää ja viedä teltan ja meidät takaisin alas. Eikä sieltä kinoksista välttämättä niin helposti kaivauduta ylös.

Pisteet
Possu 3
Saukkis 1

Föhn


Lämpö lisääntyi. Lumet katosi. Talvi häipyi. Tänään vanhempi mummotettava tanssii. Pääsen ehkä katsomaan.


Hieno käsintehty rypsiöljymustikkasaippua ilmestyi joulukalenterin neljännestä luukusta. Kuka tätä raskii käyttää.


Misanjassa tällä kertaa tällainen. Pitää kerätä koko sarja ennenkuin edes voin kuvitella aloittavani näistä jotain. Mukava näitä on kyllä saada. Ja ehkä joskus jotain kehittelen.

tiistai 3. joulukuuta 2019

Aurinkoa


Koiralenkkejä kauniissa auringonpaisteessa,


lätäköitä


jäätä


ja huimia auringonlaskuja oli eilisessä päivässäni.


 Ja joulukalentereita.

Kalenterivaihdon luukku 2 sisälsi hienon käsinkirjoitetun kirjeen. Arvostan kovasti.



Luukku 3: Värikyllästä fabelia kaksi kerää, jotta voin neuloa kahta sukkaa kerralla. Lisänä oli koirariipus.


Misanjan luukku 2: Joulukalenterin langat vain paranee.


Luukku 3: Erityyppistä lankaa.

Tänään vielä pitäisi olla aurinkoista. Aamulenkillä oli kiva pikkupakkanen.
---
Silmäni jotenkin temppuilevat, joten pirautin terveyskeskukseen ja odottelen takaisinsoittoa. En diagnosoinut itseäni kiireelliseksi.
---
Olisi kiva, jos tuolla kalenterissa kävisi joku muukin kuin Possu. Mutta hyvä, että edes Possu jaksaa.