Luukku 10

Kun huipulla on vietetty aikaa, on tietenkin lähdettävä takaisin alaspäin. Pientä kinaa reitistä tulee, kun Jääluu vaatii saada johtaa joukkoa. Hänellä on selkeänä edessään uniin piirretty polku, jonka hän oli nähnyt edellisenä yönä. Vanhemmat luottavat kuitenkin enemmän kompassiin kuin uniin. Mutta kun Jääluu jaksaa kylliksi valittaa, seurataan hänen polkuaan päivän verran. Jääluun suureksi yllätykseksi polusta tulee ympyrä ja illan tullen ollaan entisessä leiripaikassa. Vanhemmat varovat nauramasta, sillä Jääluu on aika masentunut, kun polku ei vienytkään kotiin.

- Onneksi tässä on valmiiksi kaivettu lumiluola. On hyvä viettää vielä yksi yö täällä ylhäällä. Eihän meillä ole kiire mihinkään, toteaa Hopeaturkki.

Pisteet
Possu 5
Anne 3
Saukkis 2

Taivaalla vyöryvät tuulet ja myrskyt

Unissa loistavat rakkauden laivat

 me kuljemme niillä kuin taivaaseen ikään

 ja unelmistamme ne mahtavat saivat 

ne tahtoi ja uskalsi pysäytä mikään

Minä olisin sinun miekkasi

 sinä minun kilpeni 

yhdessä hirviöt lyödään 

annetaan rohkeudelle nimi

Taivaalla vyöryvät tuulet ja myrsky

t sateena alas ne rakkauden kantaa 

sytyttää sydämet toivomaan

Päivien saatossa unelmat leiskuu 

ne tuudittaa meitä ja eteenpäin vie 

ne antavat heikoille enkelten voimat

ja lohtua lietsovat toivottomaan

Minä olisin sinun veresi, 

sinä minun ruumiini 

yhdessä leipämme syödään, 

annetaan elämälle nimi

Saattue päivien kaakosta kulkien 

ei aina lohduta, anna ei voimia 

märkänä sateesta, pitkällä nurmella 

nauramme kaikelle, tunnemme toisemme 

muistamme surumme, armoa tahdomme 

kannamme riemua, salaista tummaa 

kohtalon kolhut me jaamme ja annamme 

anteeksi, jatkamme kulkua kummaa

---

Ulkona tuulee niin, että täällä sisällä on jatkuva kohina ja uvonta.

---

Joulukalenterit luukku 8

Ihanan värisiä lankoja molemmista. 

Luukku 9

Kaunis kirjottu pikkutyyny ja sormuskerroslaskuri eli Misanjalla taas käsinvärjätyn vyyhdin päivä.

Luukku 9

Hopeaturkki ja Jääluu viihtyvät leirissä, mutta Pitkähammas haluaa jatkaa yksin omille teilleen. Jääluu toteaa, että meneillään on selvästi värittömän miehen vaellusvuodet. Tämä naurattaa myös Hopeaturkkia. Pitkähammas kuitenkin ärsyyntyy naurusta ja päättää vaeltaa kauas toiselle huipulle, josta näkee naapurikuntaankin. Siellä laiduntaa toinen mammuttiperhe. Pitkähammas menee heidän luokseen ja viettää mukavan talvipäivän erinomaisella mammuttiarolla. Kun hän vihdoin iltamyöhällä saapuu takaisin leiriin, hän ajattelee kostonhimoisesti, että varmaan Hopeaturkki on ollut huolissaan. Mutta leiristä kuuluu vain jyrisevä kuorsaus. Äiti ja tytär nukkuvat, eivätkä herää edes silloin, kun Pitkähammas ryömii telttaan.

Pisteet:
Possu 4
Anne 3
Saukkis 2

Luukku 8

Mutta, kun pilvet häviävät, huomataan, ettei siellä ole mitään robottia. Se on varjo vain, puun varjo, joka näytti oudolta. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja luo vahvoja varjoja ympäristöön. Sellaisessa valossa silmät voivat valehdella ja muodostaa harhanäkyjä, kangastuksia. Erämaassa kangastukset voivat harhauttaa vaeltajia. Onneksi mammuteilla on kuitenkin hyvä kartta ja kompassi ja suunnistustaitoa. Eksymistä ei siis tarvitse pelätä.

Lumisokeus on vaarana kirkkaassa auringonpaisteessa, ellei käytä aurinkolaseja, oli Jääluuta koulussa varoiteltu.

Hopeaturkki kuitenkin lohduttelee, että villakarvamammuttien silmät ovat niin tottuneet lumilakeuksiin, ettei sokeuden vaaraa ole.

Kiivetään siis huipulle ja rakennettaan leiri pariksi päiväksi. Mukava vähän lepuuttaa jalkoja pitkän kiipeämisen jälkeen.

Pisteet

Possu 4

Anne 3

Saukkis 1 

 

Sade, huuhdo ikkunani maailmaan

Sen aamun vielä muistan, aamun sateisen
Kun heräsin mä tähän tyhjään huoneeseen
Hiljaa nousin, hiljaa verhot huoneen avasin
Sade harmaa koristeli ikkunaa
Jotenkin se lohdutti mua soitollaan
Huone takanani kuiski hiljaa muistojaan
Niitä jotka satuttaa

---

Tosin en pidä verhoja ikkunoiden edessä, kun haluan katsella taivasta, eikä ole edes mitään satuttavia muistoja mielessä.  Mutta sitkeästi sataa vettä.

Joulukalenterit Luukku 6:

Punaisia sydämiä ledkynttilöillä. Kivaa, kun en kykene enää nykyisin polttamaan oikeita kynttilöitä. Katku ärsyttää silmiä ja keuhkoja.

Ihanan väristä lankaa.

Luukku 7:

Viinipullon korkki ledvalolla ja tupsupipo korkin päälle. Täytyy heti ensi tilassa käydä ostamassa pullo ja tyhjentää se.

Pieni pullea kerä ja sakset.

Joulupukki oli käväissyt etelässä ja laittanut paketin postin kuljetettavaksi. Posti toi sen minulle. Epäluuloinen on pukki, kun oli erikseen kirjoittanut, että saa avata vasta aattona. Enhän minä mitään availe ennen aikojaan.

Luukku 7

Kun itsenäisyyspäivä on levätty paikallaan tasanteen lumiluolassa, on aika jatkaa, sillä huippuahan ei ole vielä saavutettu. Kartan mukaan järkevintä on kiivetä vielä seuraava rinne ylös. Pehmeä lumi näyttää kaikkialla samanlaiselta, mutta huipun takaa paljastuu jotain muutakin.
Jääluu kiljaisee:
- Tuolla on joku outo juttu, joku robotti.
Pitkähammaskin huomaa huipun outouden ja toteaa:
- Se taitaa olla joku rauta graali.
- Mikä on graali? kysyy aina utelias Jääluu
- Se on eräänlainen runsauden symboli, malja, josta löytyy onni ja yltäkylläisyys. Tarkoittaakohan se meille, että kiipeäminen loppuu? Minulle ainakin alkaisi jo tämä reissu riittää.

Pisteet
Possu 3
Anne 3
Saukkis 1