Vappu meni menojaan. Munkkien paisto jäi, ajattelin, että jäi lopullisesti. Jos yli viisi vuosikymmentä on joka vappu paistanut munkkeja, niin eikös se yhdelle ihmiselle riitä. Se varsinainen munkkien vaatija on nyt kaukana Japanissa perheineen, joten päätin ottaa rennosti. Paistoin vain korvapuusteja ja pasteijoita Japanista palanneelle suvun osalle. Säästin asuntoni rasvaukselta. Minulla on nyt tarve uudelle vaihteelle elämässä. Näköjään se tarkoittaa asioiden lopettamista. Joskus esille tuppaa ajatus, että jos vain lopetan koko ajan kaikkea, niin mitä minulle jää. Tungen ajatuksen takavasemmalle. Ei nyt innosta uudet aloitukset. Mutta vapun kunniaksi tarjoan näin jälkikäteen teille kaikille uuden korvamadon:
Meil vapauden kaiho soi
nyt rinnassamme toverit hoi
siks yhteistyöhöhön rintamahan käy
Pelastusta köyhille ei ennen näy.
Viha vaino pois
rauha parempi ois.
Sopusointu keskenämme
vallitkoon.
Voi vapaus kuule kutsua
sua itkevät orvot kaipaa.
Olet köyhän kansan pelastus,
siksi vapauslaulut raikaa.
Vaik aamu armas sarastaa
ja aurinkoinen heijastaa,
mut nuo synkät pilvet varjostaapi viel
ja jylhät vuoret onpi vapauden tiel.
Vaikka musta yö
Veljen kättä kun lyö,
niin pilvet haihtuu,
kylmyys vaihtuu tieltämme pois.
Voi vapaus kuule kutsua
sua itkevät orvot kaipaa.
Olet köyhän kansan pelastus,
siksi vapauslaulut raikaa.
Aamuisin, kun herään, päätän ehdottomasti, että tänään en lähde pitkälle lenkille, en vain jaksa. Ja sitten, joka kerta, kun olen puuhastellut ne pakolliset, mitkä pitää puuhastella ennenkuin voi lähteä ulos, tulee ajatus "Kait minä voin edes kunnon aamulenkin tehdä, kun en mitään muuta saa aikaan" ja niin sitä taas mennään. Tänään tosin mentiin ja tultiin bussilla. Vaikka siinä välissä käveltiin, ei tainnut ihan neljää kilometriä tulla. Äly tietenkin taas onnitteli pisimmästä lenkistä. Ehdittiin kuitenkin ennen sadetta ulkoilla.
Kävin kaupassa ja päätin ostaa kasvimaan täytteeksi sellaisia kukansiemeniä, jotka voi kylvää suoraan maahan. Pitäähän minun siellä osoittaa jotain viljelynaikeita vielä ennen loppua. Osta neljä, maksa kolme oli diili. Kassalla sitten reppua pakatessa huomasin, että minullahan on tässä vain yksi pussi. Huomautin siitä kassalle. Jos olisin tiennyt millaisia seurauksia tällä on, olisin vain kärsinyt nahoissani ja rahoissani.
"Me tutkitaan asiaa."
Minä sitten odotan ja odotan ja odotan. Ehdotin, että jospa vain jätän tämänkin pussin ja hän antaa rahat. Ei käynyt.
"Me selvitetään."
Ja taas minä odotin.
Ehdotin, että jospa minä vain lähden tästä ja kärsin tappiot. Ei käy.
"Me selvitetään kyllä tämä."
Paikalle tuli myymäläetsivä, joka katsoi minua kuin pahinta rikollista. Tuli myös toinen myyjä. Yhdessä tämä parivaljakko tuijotti minua aikansa. Alkoivat sitten selata läppäriltä kameroita, näin minä oletin, koska he tuijottivat vuoroin ruutua ja vuoroin minua. Sitten pyydettiin kuitti ja tuijotettiin taas ruutua. Tarkistivat ilmeisesti, pakkasinko vain maksamani tavarat. Sain kuitin takaisin. Pari jatkoi näytön tuijottamista vilkaisten minua välillä hyvin epäilevästi. Tarkistivat kait etten pakene. Yritin kyllä selittää, että haluaisin nyt vain jatkaa matkaani, eikä minua kiinosta se 3x69 centtiä.
"Me kyllä selvitetään tämä."
Taas pyydettiin kuittia. Nainen katosi kuitin kanssa jonnekin ja etsivä tuli viereeni seisomaan. Sitten nainen palasi kuitin ja siemenpussien kanssa kysymään, onko nämä ne, mitä halusin. Joo. Joko voisin lähteä. No ei. Etsivä seisoi siinä edelleen, eikä myyjä antanut kuitia ja siemeniä. Nyt he halusivat selittää:
"Kun tavarat on maksettu, ne ovat ostajan vastuulla. Mutta tässä tapauksessa syy oli kassahihnassa. Siemenpussit olivat liukuneet viereiseen lokeroon, josta toinen nainen oli poiminut ne ja laittanut taskuunsa."
Ensi kerralla pidän kyllä suuni kiinni.
Takapihan nurmikolle on tullut iso runko, joka kyllä hyvin toimii penkkinä, jos saa olla siinä. Joskus täällä oli penkkikin, mutta se poistettiin. Tämä runko tietenkin pelotti Fizbania. Kesti pitkään ennen kuin uskalsi mennä lähelle.
Metsässä rungot ei pelota, koska ne kuuluvat sinne.
Kukkia pukkaa ja sananjalkoja.
Nyt siirryn harkitsemaan, teksinkö jotain.
29 kommenttia:
Vapauden kaiho on kyllä hieno laulu, usein on tullut hoilattua sitä.
No, johan oli tapaus kassalla. Hyvin sinulla kestivät hermot!
Joo, vappu tuli, oli ja meni.
Harmillisen monta epärehellistä kanssakaupunkilaista olet joutunut kohtaamaan. Ensin se lompakon löytäjä (saattoihan se olla varaskin) ja nyt se toinen asiakas. Onneksi useimmat kassahenkilöt nostavat pienet ostokset hihnalta sivuun, jotta eivät katoa hihnalle. Nyt vain hän taisi unohtaa. Vaikka meni aikaa, hyvä, että selvisi, minne katosivat. T Saukkis, jota ei niinkään kiinnosta syyllinen kuin, mitä oikeasti tapahtui.
No jo oli vaikeata tuo siemenpussien määrän selvittäminen. Kuulostaa ihan uskomattomalta.
On siinä koettelemusta kerrakseen kun kassalla joutuu asian selvittelyä odottamaan. Toivottavasti sinut palkitaan runsaalla kukinnalla. Rentukat jo kukassa, se on kevät!
Jopas kesti selvitys ja olipahan ikävän epärehellinen kanssakansalainen, kun nappasi maksamasi siemenpussit. No, ehkä hän niitä kipeästi tarvitsee.
Joku vanha sanonta sanoo, että "varastettu pistokas lähtee parhaiten kasvamaan" - en kyllä usko, että tässä tapauksessa sanonta sovellettuna pätee noihin siemeniin 🤔
Me osuttiin katsomaan Vappuaattona vanhaa ohjelmaa "Kenen joukoissa seisoit", joissa oli vanhoja taistolais- ja työväenlauluja.
Kassaepisodissa minulla olisi kyllä jo käämit palaneet! Hyvä, kun asia lopulta selvisi!
Ja kiitos korvamadosta, joka soi kyllä meilläkin eilen…
No olipa kukkapussi episodi, uskomatonta. Kolme pussia katosi noin vain, jostain hihnan välistä kai loytyvät sitten joskus. Jospa ne nyt kasvaa paremmin sitten.
Siellä on jo rentukoita ja ketunleipiä, hienoa. Enpä ole täällä nähnyt, tosin en ole metsässä käynytkään.
Kassakuittitarina on kuin jostain Mr. Bean -elokuvasta tai Kafkan romaanista. Onneksi selvisit siitä.
Ihanalta kuulostaa uuden vaihteen ottaminen. Ota siitä kiinni kaksin käsin.
Tuo Vapauden kaiho on uljas laulu. Helposti siitä voi saada korvamadon. Nyt en saanut.
Miten sait pinnan pysymään rauhallisena, arvostan. Minä olen ikävä ihminen ja menetän malttini helposti. Sinun ilonasi kukkivat jo ketunleivät ja rentukatkin. Karsikonperällä sataa lunta.
Korvamato toimii 🎶
Huh mikä kauppareissu. Olit kyllä tosi kärsivällinen!
Minä olen tainnut lopettaa jo munkkien tekemisen. Tänä vuonna ostin jopa siman.
Toivottavasti siemenet itää hyvin ja saat aikanaan runsaasti kukkia, sen verran vaikeaa niiden ostaminen oli. Tuli tunne, että sinun rehellisyyttäsi epäiltiin.
Herranen aika mitä siemenpussitouhua. Luin moneen kertaan ettei voi olla totta! Munkeista olen samaa mieltä, pitkästi yli 40 vuotta täälläkin joka ainut valpuri tehty, muistelen että äidin hautajaisissa jäi väliin (oli vappuna) ja kerran muulloinkin. Nyt ei jaksanut kun oli vähän suurempia juttuja kysymyksessä. Mukavaa kevättä
Ja tämä nimetön tyyppi oli Irja kurja Plazalta.
Olipa kauppasaaga ja aika tökeröä käytöstä. ”Kukkikoon ne kauniisti, unhoittaen kurjan saagan”.
Kaipa minunkin pitää pari siementä partsille purkkeihin laittaa.
Rentukat ovat ihania.♥
Mukavaa viikonloppua!
Olin itsekin yllättynyt, kun en ruvennut huutamaan.
Ehkäpä siemenet menevät hyvään maahan.
Se oli kyllä outo juttu. Minua kohdeltiin kuin rikollista.
Nyt on jo ihan kesä.
Minä toivon hyvää kasvua kadonneille siemenille.
Korvamatojen levittely on lempiharrastukseni.
Nyt tuometkin kukkii ja tietenkin voikukat, jotka värjäävät joka paikan aurinkoisen keltaiseksi.
Nyt ei kaksin käsin onnistu, hyvä, jos edes jotenkin.
Kyllä se kesä tulee vielä Karsikonperällekin.
Siman teon lopetin vuosia sitten, kun pari isoa pulloa räjähti parvekkeella.
Kyllä siinä tuli tunne, että varkaana pidetään.
Munkkien on aika siirtyä muihin käsiin.
Outo episodi. Onpahan mitä muistella.
pari siementä kuulostaa hyvältä
Lähetä kommentti