Olen suomalainen

 

En ole mitenkään kansallishenkinen tai kotipaikkaihminen, mutta kun aamukahvilla katselin ikkunasta, ajattelin, että jotain yhteistä minulla on suomalaisten kanssa. Tuuli heilautti lipputangossa olevan lipun auki ja ajattelin, voisinko kuvitella jonkun muun maan päättävän, että maan lippu täytyy aina ottaa yöksi alas, mutta vuoden valoisimpana yönä se nostetaankin illalla liehumaan yöksi. Ajatuksesta syntyi tunne, minun maani, minun kansani.

Kyllä minä nautin näistä valoisista öistä vaikken kesäihminen olekaan. Vuodenajat on jotenkin niin hieno keksintö, ettei tottakaan. 

Sen verran pitää noista ylevistä sfääreistä laskeutua maan pinnalle, että voin kehua uudella lelullani. Kun valitin, että kuntoiluni menee harakoille, kun känny ei laske askeleita kunnolla, poikani päätti antaa vanhan älynsä minulle. Nyt tulee askeleita! Tämä ilmoittaa tuplasti sen, mitä känny samalla reissulla. Tuleehan tähän lisää myös siitä, että sisälle suoritetut liikkumisetkin rekisteröityy, mutta ei haittaa. Nyt voin nostaa päivätavoitteen 15 000:een. Ei se pelkästä sisäliikunnasta kuitenkaan tule. Pitää käydä ihan kävelyllä. Nyt kyllä ikävästi tuo yksi varvas häiritsee. Pitää varmaan ottaa uudestaan yhteyttä tuonne terveyskeskukseen. Se ei ole murtunut. Näin röntgen ilmoitti. Mutta vikaa siinä on.

---

Tuo äly on kiva, kun huolehtii sykkeestä ja unestakin. On kiva aamulla katsoa, miten yö on mennyt. Aina on jotain valittamista. Mutta ei älykään kaikkea ymmärrä. Kun valittaa liian useista heräämisistä, kehoittaa välttämään liiallista nesteen nauttimista illalla. Ei tajua, että syy on nuoren koiran, joka lähtee kesken yön vaeltelemaan.

Toinen kvartaali

 

Alkoi mansikoilla. En suonut ajatustakaan sille, onko ehkä joku koira just tähän kusassut. Napsin mansikat hyvällä halulla.  

(eikä Fizban kyllä osoittanut mitään mielenkiintoa mansikoita kohtaan, joten ihan tuoretta postia tässä ei ainakaan ollut. --- siis, ajattelinko kuitenkin, kun kerran tämän havainnoin???)

Fizban on menettänyt paljon pentuajan huolettomuudesta. Kyllä se saa hepuleita ja menee moikkailemaan joitakin vastaantulijoita, mutta myös säpsähtelee kaikkea, ääniä, liikettä, väärässä kohdassa olevia kukkalaatikoita. Se on myös ruvennut luopumaan pentuturkistaan. Piti ihan ostaa karsta, jottei näyttäisi niin takkuiselta. Kait se siitä aikuistuu.

Sängyllä ei ole enää roskakasoja. Sänkypeitonkin laitoin eli aletaan elää aikuiselämää.

---

Siivousprojektini on hyvällä tolalla. Kaikki huoneet on hinkattu, pölyjä kerätty ja mattoja levitetty joka lattialle. Kuvitelkaapa ihan huviksenne, mikä määrä pölyä kertyy sängyn alle, nurkkiin sun muihin koloihin yhdeksässä kuukaudessa. Näitä pölypaikkoja oli paljon, koska hyvissä ajoin ennen pennun saapumista tukin kaikki kolot, mihin rääpäle olisi voinut itsensä tunkea. Pääsyä ei ollut sohvan tai sen sängyn alle, eikä kaappien, pienempien pöytien alle, eikä tietenkään mihinkään pistorasioiden luo. Sain aika pitkään työnnellä imuria ja pestä lattioita, ennen kuin oli sellaista, että matot voi taas kaivaa esiin. Mutta on nyt aika erilainen fiilis. Tuntuu kuin olisi kotona.

---

Tähän projektiinhan liittyi sitten niitä järjestelyjä, koska esteiksi oli haalittu laatíkoita, jotka piti palauttaa paikalleen. Mutta enhän minä olisi minä, ellen aloittaisi purkamalla laatikoiden sisällöt. Olisihan se ihan liian helppoa, jos vain antaisi kaiken olla entisellään. Siispä kävin jokaisen lippusen ja lappusen läpi, järjestelin kaikki paperikasat loogiseen järjestykseen, säilöin laatikoihin ja vieläpä kirjoitin, mitä missäkin laatikossa on. No, myönnetään, että vielä on jokunen ns. sekalaatikko ja jopa yksi sekakaappikin. Ja aika monta hyllyä on vielä käymättä läpi. Mutta hankalimmat eli ne paperit on hoidettu. Paljon meni kaikenlaista roskiin, esim. tyhjiä pahvilaatikoita. Kun tavarat järjestää, ne vaativat vähemmän tilaa.

---

Muistikirjoistakaan ei tullut suurta ongelmaa. Osan tyhjistä sain sijoitettua muihin talouksiin ja ne kauneimmat mahtuivatkin sitten yhteen laatikkoon. Niistä aloitetuista, otin muutamista talteen kirjoitukset ja heitin loput pois. Sen verran noloja juttuja tuli vastaan, että ehkä olisi syytä tuhota nekin, ettei lasten tarvitsisi joskus hävetä. Osa, itseasiassa suurin osa, aloitetuista oli sellaisia, joita voi hyvin jatkaa sopivassa tilanteessa. Niistä tuli yksi laatikollinen.

 

Tuossa kuvassa on yksi outo kaappi, jonka funktio ei ole minulle ihan selvinnyt. Mutta hoidin homman jo vuosia sitten, siirtämällä sinne pari hyllykköä auttamaan järjestyksen pidossa. Nyt siellä on hyvä järjestys noilla hyllyillä, mutta vieressä on kyllä tyhjä tila sellaisessa romukasakäytössä. Papereiden lisäksi olen onnesta soikeana, kun kankaatkin on enimmäkseen käyty läpi. Kankaat asuivat monessa valtavan isossa laatikossa. Nyt suurin osa on hyllyllä näkyvissä ja nekin, jotka ovat laatikoissa, ovat kaltaistensa joukossa nimettyinä. Oikean puoleisessa kuvassa on sitten perusnäkymä kaappiin. Hyllyjen eteen jää sopivasti tilaa lankalaatikoille. Yli puolet langoista pysyvät kivasti poissa mielestä oven takana.

---

Voin siis todeta, että viime postauksen jälkeen olen tehnyt sen, mitä piti.

Sittenhän minulla on tämä vuosisuunnitelma. Ensimmäinen kvartaali meni vähän opettelun merkeissä eli ei päätähuimaavia tuloksia. Päätin kuitenkin palkita itseni yrityksestä uudella kahvimukilla, kun osuin loistavaan tarjoukseen. Kahvi maistuu huomattavasti paremmalle uudesta mukista.

Siirryn tästä miettimään toisen kvartaalin tavoitteita.

---

Hyvää kesäpäivänseisausta kaikille! Se, kuulkaas, alkaa taas matka kohti pimeyttä, joten nyt on syytä kerätä valoa niiden, jotka ovat valoihmisiä.

(kuvassa on muuten niittyhelmikkä Melica nutans, kasvi, jonka nimen jostain syystä aina muistan - suurin osa kaikesta  keräämästäni tiedosta on hautautunut niin syvälle, etten pääse niihin käsiksi)

Hamsterin arkea

 

Huominenhan on hyvä aika tehdä päätöksiä. Kannattaa aina harkita ensin. Mutta jotainhan on tänäänkin tehtävä. Aamut ovat helppoja. Ekana on aina lenkkeilyä, koska ihan varma en vielä ole Fizbanin sisäsiisteydestä. Varmistan kuivat matot siten, etten anna Fizbanin poistua sängystä ennen kuin olen valmis lenkille. Tänään päätin, että on hyvä päivä kokeilla taas metroilua. Käveltiin metrolle ja matkattiin yksi pysäkin väli. Meni ihan ok. Fizban natusteli metrolle kävellessä rauhoittavaa purutablettia, joka selvästi auttaa.

Ja kun päästiin maastoon, elämähän alkoi sujua - Fizbanilla. Minua söi itikat kuin eivät ikinä olisi verta saaneet.

Oli kaunis aamu. Tuo reitti on mukavan vaihteleva, kaikenlaista kaunista pitkin matkaa. Ja kun oli aikainen aamu, eivät työmatkapyöräilijätkään olleet häiritsemässä. Olisi ollut kiva mennä rantareittiä, mutta ne itikat!

Noustiin siis huipulle heti kun mahdollista. Täällähän noita mäkiä riittää ja samalla tulee kuntoakin kohotetuksi, kun kapuaa ylös ja alas.

Selitin Fizbanille, että maisemia on kiva katsella. Se ei oikein innostunut. Täytyy myöntää, että jonkin verran tuo lumenkaatopaikka ihan suojelualueen kainalossa ihmetyttää minuakin. Mutta meillä oli siis kaikinpuolin antoisa aamu.

Aamukahvin jälkeen piti sitten tehdä suunnitelmia loppupäivälle. Oli täydellinen päivä mennä kasvimaalle, jossa kyllä töitä riittäisi. Harkitsin, mutta päätin sitten jäädäkin sisähommiin. 

---

Minulla on ollut kaikenlaisia laatikoita siellä sun täällä, jottei koiranpentu pääse käsiksi johtoihin tai tunge itseään johonkin koloon. Niinpä päätin juuri tänään ruveta siirtämään niitä kaappeihin tai johonkin, mihin mahtuu. Enkä minä olisi minä, ellen olisi päättänyt samantien järjestellä laatikoiden sisältöjäkin. Sehän on tunnetusti katastrofi, koska minulla on tapana säästää kaikenlaista. Senhän minä jo tiesin, että kortteja, kirjeitä, päiväkirjoja yms. erittäin tärkeää ja tarpeellista on toistakymmentä laatikollista. Järjestelemällä (vai sotkemalla aiemmat järjestelyt) sain jonkun laatikon tyhjäksi. 

---

Muistikirjoja, tehän jo tiedätte, että keräilen muistikirjoja ja vihkoja. Niitäkin on jokunen laatikko. Pakko laittaa osa maailmalle. Jos joku kaipaa, ilmoittaa vain, niin paketti tulee. Se suunnitelma on nyt vielä vaiheessa, sillä tyhjiä muistikirjoja pahempi rasti ovat ne lukemattomat kirjat ja vihkot, joihin on muutama sivu raapustettu jotain tekstiä, muistiinpanoa, muka tärkeää ajatusta, aloitettu päiväkirjaa, joka on muutaman päivän jälkeen hyytynyt ja jäänyt kokonaan. Ja uusi päiväkirja aloitettu silloin tällöin ja unohdettu, väsytty. Mitä ihmettä sellaisille tehdään? Revinkö talteen ne kirjoitetu muistiinpanot ja tuhoan kylmästi loput? Vai säästänkö ja kuvittelen jatkavani jotain uutta? Jos niitä olisi pari, niin mikäs siinä, antaa niiden olla. Mutta niitä on aika paljon.

---

Sittenhän on kaikenlaista muutakin kivaa juttua, joka odottaa. On sekalaislaatikoita, tilkkuja, keskeneräisiä kokeiluja, kaikenlaisia asioita, joista olen innostunut. Kankaissakin löytyy. Vaatteitakin on. Onneksi langat saavat ilman muuta jäädä, kaikki ne kymmenet kilot. Ne kyllä mahtuvat.

---

Suunnitelma on saada juhannukseksi siistit huoneet, puolityhjät kaapit, joissa kaikki on hyvässä järjestyksessä, helposti löydettävissä. 

Nyt lienee seuraava vaihe sotkea lisää. Tuo sänky pitää tyhjentää, jotta voidaan mennä nukkumaan. Ja huomenna sitten kaikenlaista uutta sängylle, jotta pääsen käsiksi uusiin tavaroihin, joita lymyää nurkissa. Miten minusta tuntuu, että lopputulos tästä kaikesta on juhannuksena näennäisen siistit huoneet ja kaapit joiden ovia ei voi avata, kun tavarat hyppivät silmille. Ja kasvimaalla rikkaruohot kukoistaa. 

---

Ei, muuten tullut huomautuksia palstan tarkastajilta. Olin niin hämmästynyt, että piti palstasopimuksesta tarkistaa, mikä se minun numeroni oikein on. Olen siis onnistunut hämäämään tarkastajia. Nyt pitäisi vain hämätä itseäni tämän kotikaaoksen kanssa. Mitäs luulette, miten tässä käy?

Lähihistoriaa

 

Kauniin illan kunniaksi katselin kuvia ja päätin jakaa niitä teidänkin kanssa.

On kävelty ja ihasteltu luonnonihmeitä, kuten haapojen levittämiä pumpulipilviä.

Ruusujen kanssa piti ihan poseerata.

Onneksi muihin kukkiin pääsi tutustumaan lähemminkin - tai vaikka jättää tutustumatta.

Metsiäkin tutkittiin,

monenlaisia metsiä.

Käytiin myös avarammilla alueilla.

Siellä oli jotain outoa.

Oli pakko nousta ihan takajaloille seisomaan, jotta näkisi paremmin.

Suu loksahti ällistyksestä auki, kun päästiin lähemmäs.

Kaikkien kokemusten jälkeen oli pakko levähtää sekä ulkona

että sisällä.

Nyt odottelen huomautuksia palstaviljelyni puutteista. Huomautuksia tulee varmasti, sen verran palstallani kasvaa heinää ja rikkaruohoja. Vieraslajeja ei pitäisi löytyä toisin kuin tästä naapuripalstalta. Tämä ei taida selvitä pelkällä huomautuksella vaan joutuu lunastukseen.

Säitähän on riittänyt kaikkeen. Kivasti sade on kastellut viljelyksiä ja kivasti myös toiminut tekosyynä välttää kitkemistä. Olen minä joskus kuitenkin käynyt jotain raatamassa.

Kukkii kasvimaallakin

 

Aamulenkillä käväistiin apurin kanssa palstalla vähän kastelemassa, kun lupauksista huolimatta meille ei sadetta suoda. Kasvimaa kaipaisi kastelun lisäksi muutakin huoltoa, mutta nyt on taas mutkia matkassa. Viileämpää olisi ja taivaskin pilvessä tällä hetkellä, mutta varvas potee. Iskin sen parvekkaan kynnykseen pari päivää sitten. On nyt tummanpuhuva, paisunut ja vaatii huolellista kävelytyyliä, jottei kovasti koske. Kysyin kuuklelääkäriltä neuvoa. Sanoi, että paranee parissa viikossa. Eipä siihen sinänsä koske ja kävelemäänkin pystyn, joten sen kun odotellaan.

Jotkut asiat kukoistavat kuten raparperi. En anna sen yleensä kukkia, kun naapuripalstalaiset ei välttämättä tykkää, kun se siementää tehokkaasti. Nyt on muutama kukkavarsi päässyt kasvamaan isoksi. Annoin olla. Tämän kerran. Raparperin suhteen on suunnitelmissa uudistaminen. Jos sattuu sopiva aika, kaivan koko puskan ylös ja istutan jonkin pienehkön alun tilalle. Tämä kun ei pysy oikein rajojen sisällä vaan levittäytyy naapureihinkin. Yritän elää täällä ihan vain omalla alueellani. Rajojen sisäpuolellakin pyrin pitämään sen verran rotia, etti isompia siemenpöllytyksiä lähtisi lentoon. Sitten se, mikä tapahtuu omalla tontilla, on ihan vain minun asia.

Ruohosipuli on myös kiitollisia kasvatettavia. Ilman hoitoakin levittäytyy ja selviää. Pitänee joku päivä käydä satoa poimimassa. Myöskin lipstikkaa ja sitruunamelissaa pitäisi kerätä ja pakastaa pieninä nyytteinä. Niitä voisi sitten tiputella keitoksiin antamaan tuoretta makua.

Mansikoitakin putkahtelee siltä sun täältä. Joskus oli ihan mansikkamaa. Nyt ei ole, mutta joskus ajattelen, että näitä villiintyneitä voisin kerätä yhteen paikkaan leikkimään sitä mansikkamaata.  Hyvä, että on kaikenlaisia suunnitelmia, jos joskus tulee sellainen hetki, ettei oikein tiedä, mitä tekisi.

 Aina toki jotain suunniteltuakin tapahtuu. Jättikurpitsat tarvitsevat nyt vain pölyttäjiä, jotta saadaan satoakin. Ainakaan toistaiseksi en sentään viitsi pensselin kanssa heilua. Olen vähän sitä mieltä, että ne, mitkä kasvaa omin voimin, saavat kasvaa. Mutta jos joku ei pärjää, saa jäädä.

Pitkästä aikaa ostin pari yrttiä ikkunaudalle kasvamaan. Napsin niistä lehtiä leivän päälle kuvitellen, että se tekee minulle hyvää.

Ajattelin tänään puuhastella kotia kuosiin, mutta saapas taas nähdä. Väsyttää. Ainakin koiralenkit tulee hoidetuksi vaikka muu jäisi ihan taas aikomukseksi. Deletoin taas äsken ylimääräisiä kuvia. Ei tuo pennun rääpäle oikein korvaa Koirapoikaa vielä.

Kolme kuvaa KESäkuussa

Vaikeaa, kun "valitettavasti emme voi kopioida kuvia blogiisi"

---

Olen kerrankin ajoissa liikkeellä. Ampiainen tunki makkariin neljän maissa. Heräsin pörinään ja kun olin saanut tyypin taas ulos, ei tietenkään nukuttanut, joten oli hyvä aika aamulenkille.

 

 KESytön kotieläin jahtaa vesikuppia heinäaterian palanpainikkeeksi keskellä villiä kasvimaata.

KESkeneräinen elämä näkyy tietenkin lankalaatikossa mutta myös ulkoharrastuksissa.

 

 

 KESkellä valkoista kukkaniittyä kasvaa puu täynnä valkoisia kukkia - varsinaista väri-iloittelua.