Kukkii kasvimaallakin

 

Aamulenkillä käväistiin apurin kanssa palstalla vähän kastelemassa, kun lupauksista huolimatta meille ei sadetta suoda. Kasvimaa kaipaisi kastelun lisäksi muutakin huoltoa, mutta nyt on taas mutkia matkassa. Viileämpää olisi ja taivaskin pilvessä tällä hetkellä, mutta varvas potee. Iskin sen parvekkaan kynnykseen pari päivää sitten. On nyt tummanpuhuva, paisunut ja vaatii huolellista kävelytyyliä, jottei kovasti koske. Kysyin kuuklelääkäriltä neuvoa. Sanoi, että paranee parissa viikossa. Eipä siihen sinänsä koske ja kävelemäänkin pystyn, joten sen kun odotellaan.

Jotkut asiat kukoistavat kuten raparperi. En anna sen yleensä kukkia, kun naapuripalstalaiset ei välttämättä tykkää, kun se siementää tehokkaasti. Nyt on muutama kukkavarsi päässyt kasvamaan isoksi. Annoin olla. Tämän kerran. Raparperin suhteen on suunnitelmissa uudistaminen. Jos sattuu sopiva aika, kaivan koko puskan ylös ja istutan jonkin pienehkön alun tilalle. Tämä kun ei pysy oikein rajojen sisällä vaan levittäytyy naapureihinkin. Yritän elää täällä ihan vain omalla alueellani. Rajojen sisäpuolellakin pyrin pitämään sen verran rotia, etti isompia siemenpöllytyksiä lähtisi lentoon. Sitten se, mikä tapahtuu omalla tontilla, on ihan vain minun asia.

Ruohosipuli on myös kiitollisia kasvatettavia. Ilman hoitoakin levittäytyy ja selviää. Pitänee joku päivä käydä satoa poimimassa. Myöskin lipstikkaa ja sitruunamelissaa pitäisi kerätä ja pakastaa pieninä nyytteinä. Niitä voisi sitten tiputella keitoksiin antamaan tuoretta makua.

Mansikoitakin putkahtelee siltä sun täältä. Joskus oli ihan mansikkamaa. Nyt ei ole, mutta joskus ajattelen, että näitä villiintyneitä voisin kerätä yhteen paikkaan leikkimään sitä mansikkamaata.  Hyvä, että on kaikenlaisia suunnitelmia, jos joskus tulee sellainen hetki, ettei oikein tiedä, mitä tekisi.

 Aina toki jotain suunniteltuakin tapahtuu. Jättikurpitsat tarvitsevat nyt vain pölyttäjiä, jotta saadaan satoakin. Ainakaan toistaiseksi en sentään viitsi pensselin kanssa heilua. Olen vähän sitä mieltä, että ne, mitkä kasvaa omin voimin, saavat kasvaa. Mutta jos joku ei pärjää, saa jäädä.

Pitkästä aikaa ostin pari yrttiä ikkunaudalle kasvamaan. Napsin niistä lehtiä leivän päälle kuvitellen, että se tekee minulle hyvää.

Ajattelin tänään puuhastella kotia kuosiin, mutta saapas taas nähdä. Väsyttää. Ainakin koiralenkit tulee hoidetuksi vaikka muu jäisi ihan taas aikomukseksi. Deletoin taas äsken ylimääräisiä kuvia. Ei tuo pennun rääpäle oikein korvaa Koirapoikaa vielä.