Talousihme

 

Aamuvirkut lasinorsuni siinä ihastelevat auringonnousua. Olen parina yönä nukkunut hyvin, viime yönä jopa niin hyvin, että älykellonikin mielestä erinomaisesti. Kunnon yöuni, kyllä tekee hyvää, vaikka kaikenlaista hässäkkää elimistössä on edelleen. Positiivista on, että sain pitemmän lääkäriajan omalääkärille, jota en ole koskaan edes nähnyt. Oliskohan niin, että tuo omalääkärijuttu sittenkin toimii jollain tasolla? Katsotaan sitten, kun aika tulee reilun kuukauden päästä. Odotellessa yritän parantaa elintapojani ja samalla tuota elimistön tilaa. Tänään on taas mummojumppa ja tällä viikolla alkaa myös kuntosaliin tutustuminen. Mummojumppa on kyllä hyvää, ohjaaja on erinomainen. Erityisesti tykkään siitä, että hän käy ahkerasti korjaamassa, jos tekee väärin. Jotain kotijumppaakin olen kokeillut. Se on tätä alkuinnostusta, jonka toivotaan tietenkin muuttuvan rutiiniksi. Syödäkin yritän terveellisesti, ainakin edes sinnepäin.

Sylikoiran mielestä syöminen on edelleenkin ylimainostettu juttu. Tokihan yksi syy on se, ettei herkkuja tarjoilla vaan aika tavalla sitä yhtä ja samaa sapuskaa. Mutta kunnossa se on, vatsa toimii, kuntoa reissaamiseen ja riehumiseen riittää ja uni maistuu. Taitaa vain pitää paikkansa se yleinen uskomus, että alkuperäiset koirarodut osaavat ihan itse säädellä syömistään eivätkä muutu pulleroiksi. Minä olen selvästi liian pitkälle jalostettua rotua, kun keskikeho vain kehittyy yhä pulleammaksi ja kaikenlainen ruoka maistuu ylenmäärin.

Meidän talossa on kuollut ihmisiä, useampia, joku sairaalassa, joku kotona ja joku itse näin päättäneenä. Tuntuu ankealta, kun olen kuitenkin kaikki tuntenut vuosikausia, jutellut pihalla ja yhteisillä hissimatkoilla. Vaikka ei mitään syvällisempiä keskusteluja olekaan käyty, koskettaa, koskettaa lähes kaikkia pitempään tässä asuneita talon asukkaita. Elämän rajallisuus on tosi asia.

---

Niin, tuo outo otsikko? Tänään tuli eläke ja se oli aloittaessa päällimmäisenä, kun olin katsonut tilit, lainat, velat ja muut. Minulla on ollut jo kauan tapana käydä tilipäivänä raha-asiat läpi. Katson, mitä on tullut ja mitä laskuja menee ennen seuraavaa tilipäivää. Kirjaan jäljelle jääneen eli käyttörahat kännyn kalenteriin. Sieltä sitten miinustan jokaisen oston, joten tiedän aina, mitä minulla on käytössä. Sitten voin turvallisin mielin päättää, mihin ne eurot käytän. Säästöönhän ei jää mitään, mutta sillä pärjään, mitä on, eikä tarvitse valittaa rahapulaa. Kaikkea ei aina saa, mutta on yleellisyyttä, kun voi itse päättää asioiden tärkeysjärjestyksen.