...välttämätön hengissä selviämiselleni.
Välillä nimittäin yksinäisyys ja epätäydellisyys vetää mielialaa miinukselle vaikka kaikki on hyvin, eikä mitään syytä miinustamiseen ole.
Silloin saan loputonta energiaa luonnosta kaikkina vuodenaikoina
mutta näin syksyisin lisänä on vielä uskomaton väriloisto. Tällaiselle väri-ihmiselle tuottaa loputonta iloa yhteensointuvat värit, joita etenkin tänä syksynä on riittänyt.
Koirapojan kanssa parvekkeelta usein katselemme.
Värejä riittää, katsoi, mihin suuntaan tahansa.
On kiva kahlata maahan pudonneissa lehdissä, joten kävelyä riittää.
Ystäviäkin olen tavannut ja päässyt heidän kanssaan kaupungin keskustaan. Sielläkin on pakko ottaa kuvia.
Säitäkin on riittänyt, sumua ja sadetta ja syysmyrskyjä. Nyt on kaunista, mutta pakko välillä vähän siivoilla. Koirapoika vaihtaa tarmokkaasti turkkia ja se näkyy nurkissa.
Postista pitää sen verran mainita, että paljon on jäänyt postia tulematta ja paljon oin naapureiden postia minulle tullut. Minä tiputtelen saamani vieraat postit oikeisiin luukkuihin, mutta muut eivät näköjään näin tee. Kustantaja kyllä laittaa lehdet jälkikäteen, kun olen valittanut, mutta jotain kortteja on kadonnut. Toivottavasti ei mitään elintärkeitä kuoria ole joutunut naapureille.
---
Kaiken tämän jälkeen on enemmän kuin hämmästyttävää, että kortti, josta puuttuu postinumero, talon numero ja ovennumero, löytää tänne. Siis pelkkä nimi, katu ja kaaupunki. Tällä kadulla on taloja runsaasti ja tässä katunumerossakin yhdeksän taloa ja ainakin 40 rappua ja joka rapussa 8-16 ovea. Mutta kiva, kun kortti tuli. Possulta? Kiitos paljon. Tästä oli paljon iloa.