Nuorempi mummotettava toivoi huolinukelleen uusia vaatteita, joten kulutin muutaman jämäkerän.
Mutta suoranaisesti ei langat vähentyneet, kun ostin tarpeeseen puuttuvia värejä. Vaikka kuin paljon olisi lankoja, aina on puutteita.
Aamupäivisin on vietetty parveke-elämää
erilaisten huvitusten kera.
Päivällä on käyty metsälenkeillä. Varjoissa on ollut mukavaa.
On hiljaista, kun linnut ovat vaienneet. Voi kuunnella haavan lehtien havinaa. On myös rauhallista, kun ihmiset ovat palanneet töihinsä. Erittäin rentouttavaa kävellä tuon vihreyden keskellä.
6 kommenttia:
Minun pitää odottaa vielä ensi viikon loppuun, että voin rauhoittua teekupin, neuleen ja kirjan kanssa, vielä on elämässä vauhtia ja paikasta toiseen kiitämistä. Sinullahan on haaste pientä kerää vaille valmis. Minä olen aina pitänyt haavanlehtien havinaa syksyisenä äänenä, ja vasta nyt, kun hoksautit, huomaan siihen liittyvän lintujen puuttumisen. T Saukkis
Mukavia kuulumisia. Mukavia tekemisiä; neulomista, lukemista ja metsässä lenkkeilyä. Kauniita elokuun päiviä sinulle!
Hienoja vaatteita huolinukelle. Metsässä on todella miellyttävää helteelläkin, kalpoisia paikkoja löytyy. Hiljaisuus on todellista, edes varis, harakka tai jokin pikkulintu ei laula. Valo kertoo syksyn lähestyvän ja kasvien sadon kypsyvän. Erittäin rentouttaa!
Mukavalta kuulostavia elokuussa päiviä. Rentoja, ihania päiviä lisää. Haavan havina on minusta ollut aina ihanaa. Toisen tyttären parvekkeella kuuntelen mm sitä. Isäni sanoi haapaa levottomaksi puuksi. Asian voi kokea monella tapaa. Lapsenlapset ja.lapsetkin on jo kyllästynyt kuulemaan syytä siihen , miksi haapa havisee. Lehden rakenne. Tiedätkö?
Ehkä pitää keriä joku minivyyhti...
Metsässä on aina kivaa metsäläisellä.
Haavalla on pitkät lehtiruodit, joten lehdet läpättävät ja ääntä syntyy. Se ääni on kyllä hieno.
Juuri niin ja asiaa auttaa myös litteä lehtiruoti, joka on suorassa kulmassa lehteen.
Lähetä kommentti