perjantai 28. elokuuta 2020

Öisin


enimmäkseen nukutaan. Harvoin lenkkeillään. Joskus kuitenkin herätään ja katsotaan ikkunasta ulos. Ei tarvitse nousta, ei edes liikkua. Kun avaa silmänsä, näkyy sää, taivas, kuu ja joskus tähtiäkin, kesällä silkkaa valoa. Pikkuisen pitää nostaa päätä, jos haluaa nähdä naapuritalon valoja. Mutta kuka niitä haluaisi nähdä. Jos uni tuntuu kadonneen, voi sytyttää valon, ottaa kirjan ja lukea.


Valon sytyttäminen saa Koirapojan nostamaan päätään hetkeksi. Pian se kuitenkin kuorsaa uudestaan.


Olen lisännyt lenkkeihin pituutta, kun alkaa mieli painua miinukselle. Kävely luonnossa on siihen parasta lääkettä.


Nyt kuitenkin on takajalat jäykkänä, minulla. Kävelin ilman koiraa naapurikaupunginosaan parina päivänä. Oli asiaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut metroilla toiseen suuntaan. Valitsin kävelyn. Reilu kymmenen kilometria kahtena päivänä peräkkäin ihan äkkiseltään, jumitti lihaksia. Mutta kyllä ne siitä, kunhan vain jatketaan harjoituksia.


Taivaanrantaan on ilmestynyt uusia ulokkeita.


Urheilukentän parkkipaikalle kasvaa uusi talo. Kovasti muutenkin rakennetaan. Joka puolelle nousee taloja.


Savuakin näkyi taas. Minultahan mikään ei jää huomaamatta. Lintsillä oli jonkun takki syttynyt tuleen. Sähkötupakka syynä.


Säitäkin on ollut. Tänään ei ole pilviä vaan aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta


mutta on satanutkin.
---
Jatkamme säiden tarkkailua paremman tekemisen puutteessa - tekemistä olisi helppo kehittää, mutta motivaatio on asia erikseen.

8 kommenttia:

  1. Kuin mones kerros on kun katselet? arvaan että vähintään kuudes?

    VastaaPoista
  2. Aikamoisen kävelysuorituksen olet tehnyt! Nykyisin rakennetaan entistä korkeampia taloja, rakennustyömaita näkyi taksinkin ikkunasta, kun en kokousmatkalla metroon uskaltanut (ja sain luvan mennä taksilla). Minäkin näen kohta makuuhuoneesta enemmän taivasta, kun kaupunki kaataa ikkunan takaa kuolemaa tekevän pihlajan. Mieluummin kyllä olisin pitänyt sen puun varjostamassa helteellä. T Saukkis

    VastaaPoista
  3. Onpa hyvät lenkit siellä tehty. Eipä meikäläinen pääse lähellekkään, vaikka kuinka yrittäis. Kiva kyllä on kävellä ja hyvää tekee vaikka pienikin liikunta.
    Piti viime yönäkin ottaa kirja ja lukea, kun ei vaan nukuta kun sattuu heräämään. En yleensä kato kelloa. Mut jos on klo 4, niin voi keittää kahvia ja mennä sitten nukkumaan. Nyt ei aurinko enää nouse aikaseen.

    VastaaPoista
  4. Hatunnosto tuosta huikeasta kävelystä! Yöllä on hyvä lukea, jos herää ja jatkaa unia kun taas uniluukku aukeaa. Koirapojalla ilmeisesti ei uniluukku sulkeudu vaikka herääkin välillä. Liikunta ja luonto on ihan parhaita mielialan kohottajia eikä maksa mitään. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Koirapojan unia ei häiritse muu kuin äkilliset oudot äänet. Minä heräilen joskus ilman syytä, mutta eihän se eläkeläistä haittaa. Nukun sitten muulloin.

    VastaaPoista
  6. Voi toki. Joskus valvotaanki, mutta enimmäkseen menee nukkuen.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.