Olen viettänyt muutaman tunnin joka päivä tässä viimeaikoina kasvimaalla. On ollut säitä ja ensi kevättä silmälläpitäen on hyvä tehdä nyt jotain.
Olen kohtuu tyytyväinen tuloksiin. Koirapoika on tässä tulitikkulaatikkona kompostin vieressä eli melkoisen määrän olen kitkenyt. Toki vielä olisi tehtävää, mutta ehkä tänään pysyttelen kotona puunaamassa. Katsotaan, miltä tuntuu. Olisihan se kiva yhdistää taas päivälenkki ja talikointi.
Eilen talikoin kitkemisen lisäksi pienen lämpäreen entisten jatkoksi.
Ja vaikka puhuin pintaremontista, menin kyllä syvemmällekin eli päällystin kompostikasan rikkaruohojen juurilla. Eivätpähän nämä ainakaan ole keväällä kasvamassa.
Matkan varrella on tullut vilkuiltua hieman ympärilleenkin. Koivunkantosieni olisi herkullinen, mutta vähän epäilyttää, onko sienituntemukseni tarpeeksi hyvä. Suppiksiin en ole törmännyt.
Syys edistyy hissukseen. Pihlajanmarjoja ei ole oikeastaan yhtään, mutta väriä löytyy päivä päivältä enemmän.
Koirapoika pääsi eilen muuallekin kuin kasvimaalle, kun ystävä pyysi lenkille. Eilen tulikin sitten yli kymmenen kilometriä lenkkeiltyä, kun tuonne kasvimaallekin on matkaa. Hyvin jaksaa vanhukset vielä kävellä, siis Koirapoika ja minä.
Taivaita on tietysti tullut kuvattua.
Nyt taitaa aurinko olla jokusen päivän piilossa. Ainakin tänään on. Mutta harmaa taivas on rentouttava.