Kesäkuun ihmeitä

Aurinkoa riittää vielä iltamyöhällekin. Ei siis pelkoa pimeydestä toistaiseksi.

 Jossakin vaiheessa kuviteltiin, että tulisi taas sateita.

Mitä vielä!  Kunhan vain pilveili hetken. Ja nythän meidän iloksemme on luvattu tappohelteitä heinäkuun loppuun. On hyvä vuosi nauttia heille ken helteitä kaihoaa - siis täällä etelässä.

Lenkit on hoideltu kadun varjoisia puolia seuraten - ja aika lyhyesti.

Jokunen sukkanen ja kassitossu tuli tehdyksi lahjukseksi. Mutta eipä neulontakaan hirveästi suju. Pääasia, että on ikäänkuin tekeillä...

Kesäpäivän seisaus

 

Tulin vain kertomaan, että huomenna jo matkataan kohti pmeyttä. Aurinkoa ilmeisesti nolottaa ajatella talven pitkiä öitä, kun tänään piileksii jossain usvaverhon takana. Sateita ei kuulu. Ilma on seisovan kuumaa.

 

Koirapoika otti viilennyspatjan aktiivikäyttöön. Kaikki ikkunat auki ja tuulettimet hurisemassa, niin vanhuskin pärjää - ja koirakin.

 

Lyhyet päivälenkit yritetään osuttaa varjoisille kujille.

Mutta eipä yötkään ole kovin viileitä, kun metsässä ei liikahda lehtikään, on kuin luonto kuollut ois - tosin yhä laulaa linnut, kanit viipottavat karkuun ja rusakon poikaset toikkarehtavat ympäriinsä - joten kuinka kaunis on hetki tää, illan rusko, kun haihtuu pois.

---

Päivän korvamato lämpimämä tarjoiltuna.

---

Se on nyt pitkä ilta odotettavissa. Pitää katsoa, kun Suomi pelaa potkupalloa.

Muutosta ilmassa - ilmastomuutos

Vielä on siedettävät olot sisällä, kun kaikki konstit on käytössä. Koirapoika sai juuri uuden viilennyspatjan, joka ei tässä vielä ole käytössä. Eiköhän se osoittaudu tarpeelliseksi, kun päästään trooppisiin öihin. Viime yönä vielä viileni. Ja aamulla heräsin ajoissa, joten käveltiin ennen kuutta peräti kasvimaalle asti. Kastelin istutuksia ja totesin, että hyvin rikkaruohot ainakin jaksavat. Mutta siinähän ne samalla varjelevat viljeltäviä asioita paahteelta ja eläimiltä. Jätän nyt kaiken oman onnensa nojaan. Kastelemassa käyn, ellei sade hoida asiaa. Onhan ukkosia luvattu.

---

Vesijuoksemassa kävin eilen. Se oli mukavaa. Tiistaina viimeistään taas. Nyt pitää pyörähtää ulkona Koirapojan kanssa ihan vain pikaisesti.

Tiellä, jonka varrella kasvaa

 

villejä lupiineja.

 

 

Olen käynyt kasvimaalla toteamassa, että punaisissa viinimarjoissa on taas paljon raakileita. Toivottavasti satoakin tulee.

 

 

Pitäisi muutakin tehdä kuin vain käydä toteamassa. Heinä valtaa tehokkaasti kaiken. Melkein jo tänään menin kitkemään, mutta taitaa jäädä. Jatkossa muuttuu vielä hankalammaksi, koska lämpenevää on luvattu. Helle, aurinko, itikat, paarmat ja nokkoset ei houkuttele. Pitäiskö alkaa harkita koko palstasta luopumista.

 

 

Eilen kävin pari tuntia kiskomassa heiniä ja muuta kasvillisuutta. Hikihän siinä tuli ja valtavia paukamia verenimijäistä. Eikä paljon näy jälkeä. Kasteltua sentään tuli. Jostain ihme syystä kurpitsatkin voivat huonosti. 

 

 

Minun onneni lienee, että kahdella sivulla on viljelijä, joka hoitaa vielä huonommin palstaansa kuin minä. Helpottaa huonoa omaatuntoani, vaikka vähän ärsyttää, kun hänen pensaansa ja puunsa (puut on kyllä kielletty) tunkevat metrin pari minun puolelle. Mutta ei ole kanttia valittaa julkisesti, kun oma palsta on puoliviidakkoa. Tosin minun viidakko on palstan keskellä. Reuna-alueet pidän kuosissa.

---

Alkaako kuulostaa enemmän velvollisuudelta kuin ilolta koko palsta? 

Kysehän ei ole vain kasvimaasta vaan koko elämästä. Kun ote on tässä koronan myötä kadonnut, on yllättävän vaikea päästä kiinni mihinkään. Väkisin yritän vääntää itseäni jollekin mutkalle. Huomenna mummotettavien kera leffaan ja perjantaina toivottavasti ystävän kanssa vesijuoksemaan. Tänään olisi vaihtoehtoina makkarin siivoaminen (=paikka, johon siirrän ns. siivoamisen tieltä kaiken, mille en heti keksi paikkaa) tai kitkeminen. Voipi jäädä molemmat. Illalla on kirjoittajakurssi eli viisi tuntia netissä puutumista.

---

Sanokaa nyt: 

"Lakkaa valittamasta ja ala elää!"

Repu heräilee horteesta

 

Ehkä vain väliaikaisesti, mutta kuitenkin. On pilviä taivaalla, viileä tuuli ja ehkä vielä sadettakin. Kuumuus, siitepöly ja aurinko eivät ole minun olotilaani. Olen ollut kykenemätön lähes kaikkeen. Kävelty on Koirapojan kanssa aamuisin ja iltaisin ja vähän päivälläkin ulkona pyörähdetty.

Lempipuuni kukintakin hurahti hetkessä ohi.

Kukkia oli kyllä paljon. Ehkä syksyllä maailma on sitten punaisenaan marjoja kettujen kiusaksi.

 

Ketuista saan hyvän aasinsillan (eläimellistä menoa) toiseen koiraeläimeen. Sus' lienee hölkytellyt huudeilla, kun suenmaitoa löytyi.

---

Wikipedia valistaa:

Sudenmaito on lahossa puussa elävä alkueliö, joka elämänsä aktiivivaiheessa on puun sisällä hitaasti liikkuva limasieni. Limakko koostuu yhdestä suuresta solusta, jossa on tuhansia tumia, mutta ei soluvälejä. Se syö bakteereja ja alkueläimiä. 

---

Outo ruokavalio. Minä olen syönyt kaiken muun lisäksi nyt paljon jätskiä. Satuin kävelemään jätskiauton ohi, kun tulin rokotuksesta. (Nyt on siis koronarokorukset kuosissa.) Ostin ison paketin kaikenlaista. Ja kun niitä on nyt pakastimessa, napsin koko ajan. Paino nousee, maha kasvaa.

Olen vaihteeksi kirjoittajakurssilla. Siellä on kiva ope, joka viljelee runsaasti lempisanontaani "juurikin näin". En edes ensimmäisellä kerralla purskahtanut nauruun, vaan hillitsin loistavasti itseni, vaikka mikki ja kamera olivat kiinni. (On siis virtuaalikurssi.)

Kasvimaalla kävin ennen hellejaksoa. Vähän jotain laitoin kasvamaankin. Pitäisi joskus käydä katsomassa, kasvaako. Tiedän, että heinää ja kaikkea muuta eitoivottavaa siellä kasvaa, mutta miten lie nuo viljelykset.

Meillä on ollut sotakin käynnissä pitemmän aikaa, kovapanosammuntoja ja kaikkea. Koirapoika ei herää pamauksiin eli vanhuus on hyvä asia.

Ja jokunen kaunis aurongonlaskukin on osunut eteen. 

---

Nyt yritän sen verran ryhdistäytyä, että kotikaaosta setvin. Naapuri on kysellyt punaviini-iltaa jo pitemmän aikaa. Lupasin, että jos nyt viikonloppuna. Molemmat on nyt rokotettu kahdesti, joten tapaaminen lienee ok. Mutta pitää raivata vähän tilaa.

Kesä puskee päälle

Meillä otetaan rauhallisesti

vaikka aurinko helottaa niin, ettei eteensä näe.

On tässä ollut usvaisiakin aamuja

 ja välillä satanut niin, että sisämeremme ilmestyi näkyviin.

Yksi ilahduttavimpia juttuja oli, kun poikani kutsui minut katsomaan Nightwishin virtuaalikeikkaa hienosta kotiteatteristaan. Keikka tapahtui maailman laidalla olevassa tavernassa.

Jos joku on sattunut lukemaan krapujani ja suhtautunut epäillen maailmanlaidan kuvaukseen, voi nyt lopettaa epäilyn. Minulla on kuvia, jotka osoittavat kertomukseni todeksi.