villejä lupiineja.
Olen käynyt kasvimaalla toteamassa, että punaisissa viinimarjoissa on taas paljon raakileita. Toivottavasti satoakin tulee.
Pitäisi muutakin tehdä kuin vain käydä toteamassa. Heinä valtaa tehokkaasti kaiken. Melkein jo tänään menin kitkemään, mutta taitaa jäädä. Jatkossa muuttuu vielä hankalammaksi, koska lämpenevää on luvattu. Helle, aurinko, itikat, paarmat ja nokkoset ei houkuttele. Pitäiskö alkaa harkita koko palstasta luopumista.
Eilen kävin pari tuntia kiskomassa heiniä ja muuta kasvillisuutta. Hikihän siinä tuli ja valtavia paukamia verenimijäistä. Eikä paljon näy jälkeä. Kasteltua sentään tuli. Jostain ihme syystä kurpitsatkin voivat huonosti.
Minun onneni lienee, että kahdella sivulla on viljelijä, joka hoitaa vielä huonommin palstaansa kuin minä. Helpottaa huonoa omaatuntoani, vaikka vähän ärsyttää, kun hänen pensaansa ja puunsa (puut on kyllä kielletty) tunkevat metrin pari minun puolelle. Mutta ei ole kanttia valittaa julkisesti, kun oma palsta on puoliviidakkoa. Tosin minun viidakko on palstan keskellä. Reuna-alueet pidän kuosissa.
---
Alkaako kuulostaa enemmän velvollisuudelta kuin ilolta koko palsta?
Kysehän ei ole vain kasvimaasta vaan koko elämästä. Kun ote on tässä koronan myötä kadonnut, on yllättävän vaikea päästä kiinni mihinkään. Väkisin yritän vääntää itseäni jollekin mutkalle. Huomenna mummotettavien kera leffaan ja perjantaina toivottavasti ystävän kanssa vesijuoksemaan. Tänään olisi vaihtoehtoina makkarin siivoaminen (=paikka, johon siirrän ns. siivoamisen tieltä kaiken, mille en heti keksi paikkaa) tai kitkeminen. Voipi jäädä molemmat. Illalla on kirjoittajakurssi eli viisi tuntia netissä puutumista.
---
Sanokaa nyt:
"Lakkaa valittamasta ja ala elää!"
Saahan/pitäähän sitä välillä purkaa sydäntään...ja mikä sen parempi paikka, kuin tämä..:))
VastaaPoistaÄlä nyt vielä luovu palstastasi, jos vaikka syksymmällä innostut kitkemään, niin ensi keväänä on palsta kuosissaan.
Elämähän on yhtä ylä- ja alamäkeä. Nyt jos on ylämäkeä, niin kyllä se vielä iloksikin muuttuu!! Tsemppiä palstan kanssa. Jos se innostus tulisikin jossain vaiheessa.
VastaaPoistaJotain epätietoisuutta on täälläkin, että mitähän nyt seuraavaksi, kun on muutto suoritettu. Nyt pitäisi alkaa "elää", matkustella ja keksiä käyntipaikkoja yms...On vaan jotenkin uuvahtanut olo. Juhannuskin tulossa, eikä mitään senkummempaa kivaa ole näköpiirissä.
VastaaPoistaSamaa mieltä, että korona on passivoinut ainakin minua. Usein mietin, mitä kaikkea ennen tein yhden päivän aikana. Nyt tuntuu suurelta ponnistukselta yksikin projekti per päivä. Miten vähän reipastuisin?
VastaaPoistaNiin kuin itsekin olet tunnisteisiin kirjoittanut; "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole tärkeää" :D
VastaaPoistaEli kukin hetki elämässä lienee juuri niin tärkeä, miten tärkeäksi sen itse sillä hetkellä tunnet.
Tärkein olet sinä itse. Ahdistuin eilen, kun sain äidin kautta kutsun kummityttöni konfirmaatioon. Minä, helle ja Riesa. Ei, ei hyvä ajatus eikä ajoitus. Mietin illan ja päädyin itsekkäästi siihen, että soitan etten tule, lähetän kortin ja lahjan ja harkitsen itse juhlia uudelleen. Saan ajatella itseäni. Kummityttö on rakas ja tärkeä, mutta minäkin olen itselleni tärkeä.
Ihminen saa olla itsekäs ja vain olla silloin kun se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, väkisin tekeminen ei tuota hyvää lopputulosta.
Ota Repu rennosti - rikkaruohot kuihtuu kyllä, jos et jaksa niitä kitkeä ;)
Minulla on semmoinen kevyt Ryobi trimmeri, akkukäyttöinen. Ei alkanut täällä kesä hyvin, kun olin kaksi yötä sairaalassa, umpilisäke poistettiin tähystysleikkauksessa. Ensin teloin käteni puuhommissa, poika vahingossa tallasi kämmenselän päälle, kun pidin tikkaita. Mojova mustelma. Toipilaana siis nyt kotona. Voi olla, että reissut jää tältä kesältä. Itikoitakin ollut täällä maalla tosi paljon. Mietin tulehtuiko se umppari, kun nostelin liian painavia pöllejä. Sisuskalut ei enää kestä kaikkea tässä iässä.
VastaaPoistaEhtiipä tässä postcrossingia harrastamaan. Kortteja matkalla 7 nyt ja postilaatikkoon tipahtaa aina joku minullekin.
Rikkaruohot, kuten kaikki, kasvavat alkukesästä erikoisen paljon. Ja rikkaruohot siitä vielä tuplasti, siltä tuntuu. Minä ajattelin tulevassa pihassani viljellä kasvien ympärillä katetta, jospa siten säästyisin kitkemiseltä. Mutta se lienee ensi kesän asia. Palsta olisi kyllä kiva, tänäkin kesänä sitä mietin, mutta en saanut aikaiseksi varata :D
VastaaPoistaNyt on niin lämmintä, että on lupa harrastaa rentoilua ja kulttuuria, mieleisessään muodossa. Itse aion tarttua kirjaan ja nauttia olostani pihalla. Rikkaruohoja ehtii kitkeä pilvisempänä tai viileämpänä päivänä. Minä tuumin, että pölyttäjät tarvitsevat ruokaa, joten rikkaruohoille on tarvetta.
VastaaPoistaNäillä keleillä ei parane rehkiä. Saisitko ketään helteiden jälkeen kitkemis talkoisiin? Kylmää juomaa, jutustelua ja kitkemistä. Porukalla on mukavampi tehdä.
VastaaPoistaAina välillä olen pohtinut, että pitäisikö perustaa duunausrinki, joka keväällä pesisi yhdessä toistensa ikkunat, joulusiivous porukalla yms. Iso porukka ei voisi olla, kun yhteisen ajan löytäminen menisi mahdottomaksi.
Viileiden odottaminen on hyvä syy lykätä kaikkea ja kitkemistä erityisesti. Talkoot ei taida onnistua, mutta jos itse joskus. Valitettavasti iso osa heinistä on tuulipölytteisiä, joten ei niistä ole pörriäisille iloa. Mutta kuihtuuhan ne sieltä ennen talvea.
VastaaPoistaSympatiaa Beatelle kaikkien ongelmien keskellä. Kortteja kyllä tulee. Aina ei ne lähetetyt löydä perille, mutta jos löytävät, vastapostia tulee.