Taas kääntyi uusi lehti kalenterissani. On näköjään viime maailiskuu ollut aika jäinen.
(kalenterin kuvathan on aina edelliseltä vuodelta)
Repolaisella on kivan kuvahaaste, jossa jokaiselta kuulta valitaan kolme kuvaa: arkikiva, huippuhetki, ei mennyt kuin Strömsössä. Meinasin jo tarttua siihen, mutta ei menneiltä löytynyt sopivia kuvia. Katsotaan jatkossa, josko olisi.
Kävin sen sijaan taas leffassa. On tullut ihan teatterissa katsottua tänä vuonna Rakkaani merikapteeni, The Fabelmans ja nyt Mies nimeltä Otto. Katsomisenarvoisia kaikki. Ja kun eilen oltiin Tennispalatsissa, käytiin samalla HAMissa. Kolme näyttelyä ja pikakatsaus vakituiseen Tove Janssoniin.
Lilibeth Cuenca Rasmussen: I am not what you see, joka käsitteli mm. nomadisuutta, oli ihan kiva, paitsi enhän minä jaksanut niitä videoita katsella. Sen sijaan Viggo Wallensköldin maalaukset olivat lähinnä ahdistavia. Niitä en halua nähdä lisää vaikka kuinka olisivat osoittamassa inhimillistä hyväksyntää.
Mutta Pehmo, jonka ensisijaisesti halusin nähdä, oli ihana. Kaikkea mahdollista, mitä käsin voi tehdä pehmeistä materiaaleista.
Hienoja ryijyjä, aplikaatioita, kankaanpainantaa ja asioiden yhdistelyä. Tätä voin suositella.
 | |||
| Kalliolla 1.3.2023 |
Tänään näyttää tulevan aurinkoinen kevätpäivä. Lämpöasteita oli eilenkin eli hanget pehmenee.
Ja kun hanget pehmenee, tassut painuu hankeen ja jää jälkiä myös niistä ylimääräisistä varpaista.
Mahtavia auringonlaskujakin on ollut.
15 kommenttia:
Tuon Pehmon kävin katsomassa ja minusta se oli ihana , lämmin näyttely. Monta puhettelevaa työtä. Tuo Metsä- ryijy miljoonan solmun myötä aiheutti kyllä pistoksia siitä, että 85000 solmun ryijyni lapselle valmistuu äärettömän hitaasti. Mutta jos taas innostuisi valon myötä. Sirkka Könösen ryijyissä on värejä rutkasti ja solmujen langat vaihtuvat nopeasti. Pienellä pätkällä on lähes parikymmentä erilaista solmua. Kaunishan siitä tulee, kunhan ehdin.
Voi, miten upeita taivaskuvia taas. Kyllä luonto on sitten kaunis. Vai onko taivas luontoa? Ulkona on juuri nyt ihana maaliskuinen auringonpaiste. Ensi viikolla on sitten taas talvi.
Mielenkiintoisia näyttelyitä olet tähyillyt.
Me käytiin katsomassa se Sisu -elokuva (vai sanoinkohan jo...). Oli ihan hyvä minun mielestä, mies ei niin kovin tykännyt. Oli tosi erikoisesti toteutettu.
Ihanaa, että joku muukin "taivastelee" kuin minä. Ihanat kuvat olet ottanut,
No vaikkei nämä olleet "NE" kolme kuvaa - niin kaikki kuvat todella upeita!! Taivaskuvat varsinkin.... mitkä värit, johan peittoaa "sukulaistulemmekin" (eli Revontulet!!)
Ihanaa maaliskuuta... niin hienosti näyttää alkaneen!
Minä olen aina ollut varsinainen taivaanrannanmaalari.
Revontuliakin olisi ollut, mutta en ole viitsinyt lähteä yöllä ulos kuvaamaan. Minun ikkunoista tuo kaupunki valoineen sotkee.
Melkein tuli minullekin himo ryijyn solmiamiseen. En kuitenkaan usko, että jaksaisin. Metsä oli kyllä kiehtova.
On taivas luontoa, eikä tule aika pitkäksi, kun vuodenajat vaihtuvat tiuhaan. Valoisuuden lisääntyminen on kyllä huikeaa.
Sisu on listalla. Olen kovasti tykännyt Jalmari Helanderin edellisistä leffoista, niistä kahdesta. Niissä on piristävää kieroutuneisuutta. Oletan tykkääväni Sisustakin.
Kiitos näyttelyvinkistä, ehkäpä käymme katsomassa, kun seuraavan kerran sinnepäin. Toivottavasti ei tässä maaliskuussa ihan tuollaista jäätikköä ole odotettavissa. Meillä on loistava hiihtokeli T Saukkis
Kiitos Olifantti aivan ihanista joulukalenteri tumpuista 🧡. Oon aivan pähkinöinä, ne on ihanat! Kortissa Koirapoika poseeraa komeasti! Rapsut sille 🐶
Enpä minäkään kaipaa tuota jääkautta.
Kiva, jos tykkäsit. Vähän jnääitin värejä, mutta jotenkin sinivalkoinen ei nyt innostanut.
Emilielle myös kiitos kommentista, joka jostain syystä ei ole tänne tullut. Spostissa oli kyllä.
Lähetä kommentti